Ennen kuin luet tätä tekstiä pidemmälle, tilaa Kiiltomadon uutiskirje. Nyt voit lukea, miksi se kannattaa.

 

Syksyn mittaan Elon Musk osti Twitterin, potki työntekijät pellolle (ja yritti palkata takaisin) ja aiheutti epävakailla ehdotuksillaan joukkopaon pikaviestipalvelusta. Facebookin suosio on ollut laskusuunnassa jo kauan. Viime viikkoina molemmat Metan palvelut, Facebook ja Instagram, ovat näyttäneet järjestään useita päiviä vanhoja päivityksiä.

Myös Mark Zuckerbergin Meta on otsikoissa häilyvästä sensuuripolitiikastaan: kansanmurhien lietsonta on ok, mutta paikallislehden päivitykset voivat poistua vähästä. Algoritmit ja tarkistajat tunnistavat todellista häirintää ja kiusantekoa huonosti, mutta voivat yhtä lailla mennä lankaan, kun jotakin tahoa vastaan masinoidaan ilmiantokampanja.

Miksi siellä sosiaalisessa mediassa sitten roikutaan? Moni on luopunut, ja ajatus käy välistä mielessä. Tai ainakin suunta on käynyt visuaalisuutta painottavia alustoja, kuten Instagramia, kohti. Mutta entä jos nättien kuvien sijaan olenkin kiinnostunut tapahtumista, ihmisten kuulumisista, tiukoista poliittisista ja kulttuuria koskevista debateista?

Puhumattakaan siitä, että keskustelujen käyminen Instagramin stooreissa – olen tästä ennenkin sanonut – on salapoliisityön ja pikaruokaravintolan yhdistelmä: pitää tietää, kuka ja millä tilillä mitäkin jakoi, minkä jälkeen on toivottava, että tili on julkinen ja kaikki tämä pitää ehtiä tehdä 24 tunnin kuluessa. Jack Bauer voisi tehdä comebackin kulttuurisotajatko-osassa.

Esimerkiksi poliitikot ovat löytäneet Instagramin ja kehuneet sen positiivista ilmapiiriä. Vaikka Twitter välistä onkin melkoinen likakaivo, pidän ajatusta toisistaan peukuttavista ja samanmielisinä nyökkäilevistä ihmisistä irvokkaana, jopa vaarallisena. Instagramissa vihervasemmisto jakamassa vegaanisia reseptejä ja ihmisoikeusottoja, Ylilaudalla äärioikeisto lietsomassa toisiaan vihaan.

Mikä voisi mennä pieleen?

Toisaalta eikö yllä kuvattu ole sosiaalisen median koko idea ja nykytila joka tapauksessa? Sitä ei pari ärhäkkää vasta-argumenttia toisen leirin edustajille – kunnes blokki meidät erottaa – Twitter-keskustelussa poista.

 

Onko täällä ketään?

Yksilön valinta on helpompi kuin erinäisten lehtien tai kulttuuritoimijoiden. Sitä mukaa, kun ”kaikki” menivät sosiaaliseen mediaan, menivät sinne myös lehdet ja muut tahot. Sosiaalisesta mediasta on tullut peruskauraa, joskin työlästä sellaista.

Verrattain harvakseltaan jaettava, keskenään varsin samanlainen materiaali ja pyrkimys muuhun kuin kansanlietsontaan ei etenkään viime vuosina ole pärjännyt kisassa algoritmeja vastaan. Niiden opetteluun – tai pikemminkin arvailuun – ja kaikenlaiseen tekniseen säätämiseen kuluu aikaa, jonka voisi käyttää vaikkapa seuraavan kritiikin editointiin.

Lienee todennäköistä, että tämänkaltaiset toimijat ovat sosiaalisessa mediassa loppuun asti ja varmuuden vuoksi. Tai ainakin niin kauan kuin lukijoita riittää ja joku vaivautuu tekstien ääreen sosiaalisen median kautta.

Kun Kiiltomato on koko ajan toiminut verkossa, on sosiaalinen media ollut luonteva paikka näkyä. Kiiltomato on siellä, missä ihmisetkin ovat. Mutta ovatko ihmiset siellä huomenna, ensi kuussa tai viiden vuoden kuluttua?

Samalla esimerkiksi sosiaalisen median kautta Kiiltomadon sivuille tulee vain murto-osa. Esimerkiksi Kiiltomadon suosituimman sosiaalisen median kanavan, Facebookin, kautta tulevien määrä on vain seitsemän prosenttia siitä, minkä verran sivustolle tullaan Googlen hakukoneen kautta tai suoraan. Instagram on nostanut suosiotaan Kiiltomadon lukijoidenkin lähteenä, mutta muut sosiaalisen median kanavat ovat laskusuunnassa.

Ylilaudan kautta tulijoita on ollut viimeisen kahden vuoden aikana vain 21.

Kirjoitin muutama päivä sitten tämänkin blogin pääasiasta Twitteriin saatteella, ”titityy, onko täällä ketään?” On aika ryhtyä edes johonkin toimeen, kun joku vielä siellä sosiaalisessa mediassakin tämän näkee.

 

Uutiskirje: teemasisältöjä ja puheenaiheita

Keinoja ei kuitenkaan ole loputtomasti. Kun toiveena on saada suora yhteys lukijoihin, en keksinyt muutakaan kuin uutiskirjeen. En tiedä, onko Kiiltomato lähtemässä uutiskirjebisnekseen totaalisen takamatkalta. Enkä tiedä sitäkään, onko tämä paras pitämäni myyntipuhe, mutta malttakaa hetki.

Uutiskirjeen tavoitteena on saada mahdollisimman suora kontakti Kiiltomadon lukijoihin. Uutiskirjeen avulla pysyt perillä muun muassa siitä, mitä lehdessä on hiljattain julkaistu. Samalla uutiskirje tarjoaa nostoja vuosien varrelta julkaistuista jutuista. Toivon mukaan uutiskirjeessä kerrotaan myös hieman siitä, mitä tulevina viikkoina on ilmestymässä. Tätä tietoa et kuule muualta kuin uutiskirjeestä.

Jotta uutiskirje ei vain kertaisi sitä, mitä uskollinen lukija voi sivuilta käydä lukemassa, uutiskirje sisältää myös jonkinlaisia nostoja ajankohtaisista kirjallisuuskeskusteluista. Tästä ideasta kunnia menee Long Playn jo pitkään jatkuneelle ja erinomaiselle perjantaikirjeelle – sitä en tiedä, millä LP:n väki moiseen tahtiin pystyy.

Toisin sanoen Kiiltomadon uutiskirje sisältää keskustelunavauksia, jotka eivät päädy blogiin asti, mutta saattavat kirjallisuusihmisiä kiinnostaa. Välillä ajankohtaisaiheet voivat olla myös suosituksia vaikkapa kiinnostavista tapahtumista.

Osa uutiskirjeistä tulee sisältämään ajankohtaisten aiheiden sijaan muita teemasisältöjä, kuten vaikkapa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille suunnattua sisältöä kritiikin tekstilajiin liittyen tai johdatuksia johonkin kirjallisuuden ilmiöön.

Uutiskirje on Kiiltomadon tavoin kaksikielinen. Näin ollen uutiskirjeen tilaamalla pysyt hyvin perillä myös ruotsinkielisestä kritiikistä ja kirjallisuudesta. Kaksi Lysmaskenissa julkaistua tekstiä oli hiljattain finalisteina Årets kritiska texter –kilpailussa.

No, tuleeko näillä erikoistarjouksilla jo kaupat?

Uutiskirjeen pilotoinnin mahdollistaa Otavan kirjasäätiön myöntämä hankeapuraha. Osana uutiskirjeen lanseeraamista julkaisemme myös esseitä ja erikoisempia kritiikkejä sekä käännöksiä ruotsin ja suomenkielisen sisällön välillä.

Kiiltomadon uutiskirje on maksuton, kuten Kiiltomadon muutkin sisällöt. Meillä ei ole maksumuureja suosituimpiin juttuihin eikä yli kahdenkymmenen vuoden aikana julkaistuihin, yli neljään tuhanteen kritiikkiin.

Sen sijaan ensimmäistä kertaa voit ryhtyä Kiiltomadon tilaajaksi. Tilaamalla uutiskirjeen liityt tähän tilaajien joukkoon. Tarvitseeko enempää perustella?

Kirjoittaja on Kiiltomato-Lysmaskenin päätoimittaja, joka lukee niitäkin uutiskirjeitä, joita ei ole tietääkseen tilannut.