Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Arvosteluista ja arvostelijoista

Antti Tuuri, 21.8.2013

Minulta on siis luultavasti julkaistu 73 kirjaa. Olen alkanut ymmärtää niitä arvostelijoita, jotka syksyn kirjapinoissaan kirjani nähdessään joutuvat epätoivoon: taasko Tuurinkin kirjasta pitää keksiä jotakin sanottavaa. Näyttää siltä, että jotkut eivät enää vaivaudu kirjaani edes lukemaan, vaan kirjoittavat arvostelunsa takakannen ja sisäliepeen tekstin perusteella. Tämän olen voinut päätellä siitä, että arvosteluissa on samoja vääriä tietoja kuin takakannen tai sivuliepeen teksteissä, jotka tavallisesti joudun kirjoittamaan ennen kuin kirja on valmis. Niin niihin usein tulee asioita, joita luulen kirjaan sisältyvän, mutta jotka lopullisesta versiosta jäävät pois, mutta palautuvat elävinä mieleeni, kun luen arvostelun.

Olin äskettäin puhumassa Vähänkyrön kirjastossa. Esitykseni jälkeen puheilleni tuli nuorimies, joka pyysi nimikirjoitukseni viiteen kirjaani. En enää muista, mitkä kirjat ne olivat, mutta sen muistan, että mies sanoi omistavansa 68 kirjaani. Hän valitteli, että häneltä puuttui viisi; en huomannut kysyä, mitkä puuttuivat.

En kuitenkaan valita; pääosin arvostelut kirjoistani ovat olleet myönteisiä näiden neljänkymmenenkahden vuoden aikana, joina olen kirjoja julkaissut. Jos yksi arvostelija on jonkin kirjan kohdalla huitaissut, toinen on saattanut silitellä, ja silittelyt ovat hoitaneet huitaisujen kuhmuja.

Aika harvoin olen kirjoittanut arvosteluista ja silloinkin lähes aina turhaan: arvostelijat ovat nousseet takajaloilleen, asettuneet jyrkälle puolustuskannalle, eikä mitään keskustelua ole syntynyt.

Julkaisin keväällä matkakirjan Bospor Express. Se on kuvaus junamatkastani Istanbuliin ja takaisin. Kerron siinä, että olin Berliinissä laajassa Hokusain näyttelyssä ja luin näyttelyinformaatiosta, että Hokusai oli vaihtanut elämänsä aikana muutamia kertoja taiteilijanimeään ja jopa antanut vanhan nimensä jollekin nuorelle taiteilijalle, jota arvosti, mutta joka ei vielä ollut tunnettu.

Kirjoitin, että minun pitäisi ehkä tehdä samoin: ottaisin kirjailijana uuden nimen ja antaisin nykyisen nimeni jollekin nuorelle, aloittelevalle kirjailijalle. Olisi hauska lukea, mitä arvosteluissa kirjoitettaisiin uudistuneesta Tuurista ja aivan uudesta, lupaavasta kirjailijasta, joka tähdenlennon tavoin on ilmestynyt kirjalliselle taivaalle.

Esittelin ideaa kesällä Petri Tammiselle, mutta hän ei uskonut minun pystyvän muuttamaan kirjoitustyyliäni niin, että kirjoittajaa ei tunnistettaisi. Pirkko Saisio aikoinaan kyllä onnistui piiloutumaan uuden kirjoittajanimen taakse hyvin. Minulla on jo valmiina hyvä nimi, jota olen ajatellut käyttää.

Arvostelijalle olen viimeksi kirjoittanut Bospor Expresistä. Sen arvosteli Helsingin Sanomissa Suvi Ahola. Minusta arvostelu oli asiallinen, ja näytti siltä, että Suvi Ahola oli todella lukenut kirjan kannesta kanteen ja ajatuksella. Sellainen ilahduttaa vielä seitsemännenkymmenennenkolmannenkin kirjan kohdalla.