Harhaileva tähti

Ranskan arvostetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluva J.M.G. Le Clézio (s. Nizzassa 1940) sijoittaa romaaninsa tapahtumat viime sotaan ja sen jälkeisiin vuosikymmeniin. Harhailevan tähden aihe – pakolaisuus – on kuitenkin valitettavasti yhä maailman, Euroopankin, arkipäivää.

Le Clézio – mieskirjailija – rinnastaa romaanissaan juutalais- ja palestiinalaistytön kokemusmaailmat koskettavaksi, lukijaa otteessaan pitäväksi tarinasikermäksi. Romaani alkaa vuodesta 1943, Nizzan takaisesta vuoristosta, jossa pakoilevat juutalaiset joutuvat pelkäämään ensin italialaisia sotilaita ja sitten natseja. Elizabeth pelastuu keskitysleirikuljetuksilta Esther-tyttärensä kanssa, ja epävarmuuden vuosien jälkeen he pääsevät muuttamaan Israeliin.

Elizabethin ja Estherin rakentaessa Israelissa uutta elämäänsä ja uutta valtiota, palestiinalaiset joutuvat elämään pakolaisleireissä ja erämaassa. Le Clézio kuvaa Nezma-tytön silmin tätä vastakkaista todellisuutta: ”Sotaa käydään jossain kaukana. Täällä ei koskaan tapahdu mitään. Alussa lapset leikkivät kepakoilla, matkivat kiväärien ääntä tai heittelivät maassa maaten toisiaan kivillä kuin ne olisivat olleet kranaatteja. Nyt he eivät tee sitäkään. He ovat unohtaneet.”

Harhailevan tähden vaikuttavin kohta on vanhan palestiinalaisnaisen kertoma tarina paratiisin menettämisestä. Vihan takia paratiisista tuli vedetön autiomaa. Tarina kuvaa symbolisesti israelilaisten ja palestiinalaisten ratkaisematonta suhdetta.

Romaanin lopussa Esther palaa äitinsä kuoltua lapsuuden maisemiin, mutta elävimpinä mielessä kummittelevat muistot. Pakolaisen katkerat kokemukset eivät unohdu koskaan. Le Clézio kertoo kaiken lempeästi, sormella osoittamatta. Tekstiä sävyttää syvällinen, surumielinen ymmärtämys ja empaattinen, runollinen ote.

Teoksen nimi kuvaa sen henkilöiden elämää kohtalon eri suuntiin heittelemänä. Mottona on perulaisen laulun säkeistö: ”Harhaileva tähti / Haihtuva rakkaus / Kulje tietäsi / Läpi meren ja maiden / Katko kahleesi”.