Kritiikit

Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tyhjennä lomake

Lukitun kaivon avainta etsimässä

Jouni Tossavainen 21.12.2005

Tuula Hortamon esikoiskokoelman runot syntyivät 1980-luvun viimeisinä vuosina. Sen jälkeen ne pysyivät salassa. Vieremän kansalaisopiston kirjoittajapiirissä salaisuus alkoi purkautua, ja nyt Hortamo pitää kirjoittajapiiriä tärkeämpänä verkostona kuin ”kuin nettiyhteyksien kautta... Lue lisää

Itkuvirsiä pilke silmäkulmassa

Miia Toivio 12.12.2005

Kuten kirjan nimikin kertoo, Itkuvirsiä Naurusaarilta ei ole Jukka Itkosen kirjoittama kirja. Kyse on Ralle Paljaan käsikirjoituksesta, jonka Itkonen on toimittanut julkisuuteen ystävänpalveluksena salaperäisesti kadonneelle Paljaalle. No, leikki sikseen: Itkonen... Lue lisää

Kiinni ystävässä

Kristiina Wallin 14.11.2005

Runotarinassa Pitkästä ilosta Juuli Niemi jatkaa esikoisestaan Tara (Otava 2003) tuttua symbioottisen ystävyyden pohdiskelua. Teosten samankaltaisuus ei jää pelkästään teeman tasolle, vaan myös Pitkästä ilosta -kirjan proosaa ja runoa yhdistävä... Lue lisää

Tulvan lauluja

Outi Oja 12.10.2005

Proosarunokokoelma Lauluja mereen uponneista kaupungeista on Markku Paasosen neljäs teos. Sen keskeisiä teemoja ovat perilyyrisesti seksuaalisuus, rakkaus, kuolema, (taiteen) luominen, sielun ja maailman uudistuminen. Viiteen runosarjaan jaettu kokoelma lähtee liikkeelle... Lue lisää

Oletko koskaan kiivennyt puuhun?

Kristiina Wallin 26.9.2005

Pauliina Haasjoen Epäilyttävät puut on lasten, kuoriaisten ja puiden maailma. Se on maailma, jossa mittasuhteet keikahtelevat ja maisema levittäytyy niin, ettei mikään paperi tai objektiivi voi riittää. Siinä maailmassa kaupunginmuuri... Lue lisää

"Olevan kieli puhuu, ei ihminen"

Juha Siro 21.9.2005

Jos Martin Heideggerin lausahduksella ”Kieli on ihmisen koti”, pitäisi kuvata suomalaista nykyrunoilijaa, en löytäisi parempaa esimerkkiä kuin Kari Aronpuro. Minulle hänen runoutensa avain on tässä: Aronpuron tekstiä lukiessa ei ole... Lue lisää

Kielipelejä vereslihalla

Jani Saxell 14.9.2005

Hannu Helinin viimesyksyinen kokoelma Ctrl Alt Del vei runoilijalle ominaiset kylmyyden, vierauden ja maailmanlopun tunteet sekä maanisen kielenpirstomisen yhteen ääripisteeseensä. Kokoelmassa Linnumpi nyt maailma ei enää samalla tavalla hajoa tavuiksi... Lue lisää

Kun hidastuu, näkyy vinttikaivometsät

Kristiina Wallin 23.8.2005

Tähdet lähempänä kuin hän on Liisa Laukkarisen yhdestoista runokokoelma. Siinä hän palaa tuttuihin teemoihinsa kuten pysähtymisen merkitykseen, vanhenemisen väistämättömyyteen ja ihmisen osaan luonnon kiertokulussa. Liisa Laukkarinen katsoo runoissaan lähelle, mutta... Lue lisää

Pellinen tekee tilit kielen kanssa

Seppo Järvinen 23.6.2005

Jyrki Pellisen edellinen teos, proosakokeilu Dostojevskin suomalainen sihteeri (Kirja kerrallaan, 2004), oli lukukokemuksena hämmentävä. Rakenteellisesti mielenkiintoinen pienoisromaanien – tai pitkien novellien – sarja todistaa Pellisen kielen nomadiksi, jolle tietty semanttinen... Lue lisää

Kolmosten talon monta elämää

Niina Hakalahti 3.6.2005

Pauliina Haasjoen (s.1976) ja Reetta Niemelän (s.1973) Kolmosten talo edustanee ilmiönä marginaalin marginaalia. Vai mitä muuta voisi sanoa kahden suomalaisen runoilijan yhdessä kirjoittamasta runonäytelmästä, joka ilmestyy poEsia-kirjasarjassa? Sarjan kirjat ilmestyvät... Lue lisää

Hölkän jälkeen ralliauton ratissa Tampereelle

Outi Oja 6.5.2005

Juhani Ahvenjärvi (s. 1965) hölkkäsi harjaantunein askelein suomalaisen lyriikan kentälle esikoisrunokokoelmallaan Hölkkä (Tammi) vuonna 1992. Absurdista huumorista ammentava kokoelma otettiin vastaan innokkaasti: viime vuosisadan lopussa Hölkkää pidettiin runouslehti Tulen ja... Lue lisää

Kaikki, aina, vain

Jouni Tossavainen 3.5.2005

Lassi Kämäri on omistanut esikoisteoksensa viimeisen osaston Erno Paasilinnalle. Kirjailija Paasilinna muistetaan ainakin lauseesta: ”On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.” Jos Loistavasta puhalluksesta haluaa sanoa jotakin tämän lauseen... Lue lisää

Vieritä ylös