Suomalaiset ovat lukutaidon edelläkävijöitä, mutta painimme samojen ongelmien kanssa muiden länsimaiden kanssa. Emme saa kulkea laput silmillä.

Sanonta kuuluu, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Osallistuessani kansainväliseen lukutaitosymposiumiin heinäkuisessa helteisessä Kölnissä heräsi ajatuksia, joita ei omassa työhuoneessa tule juuri tule pohtineeksi. Huomaan itsekin tulleeni jopa hiukan likinäköiseksi, kun keskustelen Suomessa lukemisesta ja lukutaidosta.

Euroopassa keskimäärin joka viidennellä on vaikeuksia lukutaidossa ja USA:ssa vieläkin useammalla.

Kohtaamiset ja keskustelut kansainvälisten kollegojen kanssa auttavat näkemään kauemmas sekä tilassa että ajassa. On sekä lohdullista että huolestuttavaa, että Suomi ei ole yksin lukutaitoa ja lukemista koskevien haasteidensa kanssa. Suomea katsotaan vielä ylöspäin ja aihetta onkin. Kun Suomessa joka kymmenes on heikko lukija, niin Euroopassa keskimäärin joka viidennellä on vaikeuksia lukutaidossa ja USA:ssa vieläkin useammalla.

Huoli poikien tyttöjä heikommasta lukutaidosta on sama lähes kaikkialla Euroopassa ja rapakon takana. Osallistuin tilaisuuteen, jossa esiteltiin poikia lukemaan innostavia ohjelmia Euroopan maissa ja USA:ssa. Kun minä ja monet muut länsimaiden edustajat olimme esityksemme päättäneet, pyysi puheenvuoron osallistuja Keniasta. Hän oli selvästi hämmästynyt, koska Keniassa huoli koskee lähinnä tyttöjä. Riittääkö selitykseksi, että poikien heikompi lukutaito on länsimaiden ongelma? Suhtaudutaanko tähänkin liian kapeakatseisesti?

Digitalisaation nopea kehitys ja sen vaikutukset lukutottumuksiin, varsinkin lasten ja nuorten lukemiseen on pysyvä puheenaihe kansainvälisissä kokouksissa. Tämäkin haaste koskee toistaiseksi eniten länsimaita. Internetin käyttäjiä on kohta 4 miljardia, mutta kuitenkin vain runsaat puolet maapallon väestöstä. Lisäksi 82 % internetin sisällöstä on luettavissa kymmenellä yleisimmällä kielellä, vaikka maapallolla puhutaan noin 6000 kieltä. Tämä luo melkoisen eriarvoisen lähtöasetelman, johon ei Suomen sisäistä eriarvoistumista voi oikein verrata.

Suomen on toki sijoituttava omaan referenssiryhmään eikä se, että jossain menee vielä huonommin, auta ratkaisemaan meidän ongelmiamme. Euroopassa puhutaan paljon siitä, miten digitalisaatio vaikuttaa lukemiseen ja miten pysytään nopeasti muuttuvan toimintaympäristön vauhdissa. Harva  kyseenalaistaa enää, onko digitalisaatio hyvä tai huono asia. Nyt pohditaan lähinnä, miten sen kanssa on elettävä ja miten vanhat käsitykset lukemisesta ja lukutaidosta päivitetään uuteen käyttöjärjestelmään. Eihän lentokoneen putoamisestakaan voi syyttää maan vetovoimaa.

82 % internetin sisällöstä on luettavissa kymmenellä yleisimmällä kielellä, vaikka maapallolla puhutaan noin 6000 kieltä.

Ruotsi ja Saksa satsaavat nyt vahvasti lukutaitoon ja lukemisen edistämiseen. Ruotsissa valmistui juuri hallituksen ohjelma lasten lukemisen edistämiseksi, jossa yhtenä painopisteenä on kirjojen saatavuuden lisääminen. Ruotsin valtio tukee tänä vuonna lapsiperheiden lukemisharrastusta miljoonalla eurolla Bokstart-ohjelmallaan ja opettajien täydennyskoulutukseen satsattiin kymmeniä miljoonia euroa. Sekä Ruotsissa että Saksassa on lisätty tukea muillekin kulttuurin aloille. Tuloksia molemmissa maissa kannattaa nyt seurata.

Suomessakin on samanlaisia toimenpiteitä käynnissä ja suunnitteilla, mutta taloudelliset satsaukset eivät ole samaa luokkaa. Ottaen huomioon, miten hyvin toimiva infrastruktuuri ja yhteistyöverkostot meillä on, olisi riittävillä resursseilla ja hyvällä suunnittelulla helppoa viedä hyviä ideoita käytäntöön. Samaan aikaan on pidettävä huolta, ettei yhdellä kädellä anneta ja toisella oteta pois. Toivotaan vaan, että päättäjillä olisi halua, viisautta ja kaukonäköisyyttä jakaa resursseja riittävästi ja oikeisiin kohteisiin.

Äskettäin saatiin taas hyviä uutisia suomalaisen kirjallisuuden menestyksestä maailmalla, kun Pajtim Statovci teki sopimuksen arvostetun The Wylie Agency agentuurin kanssa. Suomalaisten kirjailijoiden kirjoja käännetään kymmenille kielille ja suomalaista kirjallisuutta ja runoutta arvostetaan laajalti. Suomalainen kirjallisuus tunnetaan hämmästyttävän hyvin eri puolilla maapalloa, ja kaupallisen kustannustoiminnan ulkopuoleltakin löytyy suuri joukko elävää kirjallisuutta. Digitaalinen kulttuuri on tehnyt kirjallisuudesta rajatonta uudella tavalla sen lisäksi, että kirjailijat liikkuvat paljon.

Kirjallisuusviennin arvo on noussut varsinkin vuoden 2014 Frankfurtin kirjamessujen teemamaavuoden jälkeen huomattaviin lukuihin. Euroja suurempi arvo on ollut kuitenkin Suomen maineen leviäminen kirjallisuutta arvostavana maana. Samaa mielikuvaa on tukenut suomalaislasten lukutaito kansainvälisissä PISA ja PIRLS vertailuissa. Näin ollen koulutus, lukutaito ja kirjallisuus ovat Suomen vahvoja vientivaltteja, joiden imussa saadaan muitakin kansantalouden kannalta merkittäviä tuloja.

Meillä on sen verran etumatkaa, että sitä kannattaa käyttää hyväksi ja lisätä vauhtia eikä jarruttaa.

Koska Suomea ihaillaan hyvistä saavutuksista, täältä halutaan ammentaa myös hyviä käytäntöjä. Meillä on sen verran etumatkaa, että sitä kannattaa käyttää hyväksi ja lisätä vauhtia eikä jarruttaa. Koulutusvienti sisältyy perustelluista syistä hallituksen kärkihankkeisiin. Kirjallisuuden ja koulutuksen viennillä on euromääräisen ja imagoarvon lisäksi muitakin vaikutuksia. Lukutaidon kärkimaana Suomi voi auttaa kehitysmaita omalla osaamisella. Hyvänä esimerkkinä on Jyväskylässä kehitetty nerokas Ekapeli, jolla on jo vuosia opetettu kehitysmaiden lapsia lukemaan hyvin tuloksin.

Vaikka näin arvokasta pääomaa kannattaa vaalia, sitä ei pidä tehdä laput silmillä. Suomen ulkopuolella on paljon sellaista, mistä voi oppia. Kannattaa seurata muuta maailmaa, jos aikoo pysyä ykkösenä ja toimia suunnitelmallisesti reagoimisen sijaan. Riittävät resurssit, suunnitelmallisuus ja maailman menon aktiivinen seuraaminen takaavat sen, että Suomi pysyy lukutaidon kärkimaana jatkossakin.

Ilmi Villacís
Kirjoittaja on Lukukeskuksen toiminnanjohtaja ja toiminut Suomen kulttuuriviennin kehittämisohjelman sihteerinä 2007-2011.