Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kaunokirjallista kartografiaa parhaimmillaan

Satu Taskinen, 20.8.2020
Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas – Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään 143 s., Poesia 2020 Kääntäjä(t): Marko Niemi, käännöksen viimeistelleet Kristian Blomberg ja Raisa Marjamäki

Judith Schalanskyn (s. 1980) Kaukaisten saarten atlas on kaunokirjallinen karttakirja viidestäkymmenestä saaresta maailman viidellä suurella merellä. Tosipohjaiset tarinat sekä saaria koskevat maantieteelliset ja historialliset tiedot ja niistä piirretyt kuvat ovat teoksessa tasavertaisessa asemassa.

Kartat ja saaret mielen syvyyksissä

Kartoilla ja saarilla on kautta aikain ollut ihmiselle merkittävä asema. Kukapa ei muistaisi ensimmäistä karttakirjaansa, vieraiden maiden kuvien synnyttämää kiinnostusta tai hiljentävää keskittynyttä ihmetystä? Ja onko ketään, joka ei olisi osallistunut ajatusleikkeihin tyyliin “mitä tai kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle“ tai tuntisi sanontaa “kukaan ihminen ei ole saari“?

Kukapa ei muistaisi ensimmäistä karttakirjaansa, vieraiden maiden kuvien synnyttämää kiinnostusta tai hiljentävää keskittynyttä ihmetystä?

Näiden tuttujen ja samaan aikaan erityisten ja psykologisesti syvien kuvien, paikkojen ja symbolien ympärille Schalansky on rakentanut filosofisen ja kauniin kuva-tarinakokoelman. Temaattisesti se kertoo ihmisen vapaudenhimoisesta seikkailunhalusta ja sekoiluista mutta myös herkästä ja jollain tavalla rakastavastakin vietistä pyrkiä kohti vierasta ja uutta. Teos toimii lukijalle niin haastavana peilinä hirmuisesta määräämisenhalusta kuin myös viihdyttävänä ja kiehtovana pedagogisena yllykkeenä laajentaa omaa horisonttia ja ehkäpä myös oppia uutta itsestä.

Maailmankuva piirtyy kartalle

Esipuheessa “Paratiisi on saari. Samoin helvetti.“ kirjailija avaa karttakirjansa taustan ja idean.  Suljetussa Itä-Saksassa elänyt Schalansky kuvaa esseessään ensiksi, mitä eri karttakirjat hänelle lapsena merkitsivät: ne avasivat ja sulkivat maailman rajat. Ne opettivat maailmankuvan ja sitten hajottivat sen, kun rautaesiripun purkamisen sokin ja traumaherätyksen myötä oma synnyinmaa “rajoineen katosi kartalta“. Mieli joutui asettumaan uuteen asentoon.

Schalanskyn katse kartanpiirtäjiin on ankaran analyyttinen ja suorapuheinen. Karttoja ei voi ohittaa, kun puhe on vallanhimosta ja alistamisesta. Kartoissa jos missä näkyy ihmisen vähän turhan mahtava ja harhainenkin käsitys itsestään maapallon osana; kartanpiirtäjä kun määrää, mitä valitaan piirrettäväksi. Mitä huomioidaan. Mikä on olemassa. Ihmisillä, jotka karttoja piirtävät, itselleen ja muille, on paljon valtaa. Kartan avulla (jo koulussa) nimetään ja opetetaan: tällaisissa suhteissa todellisuus on, tämän kuvan mukaan sinun tulee elämässäsi suunnistaa.

Karttoja ei voi ohittaa, kun puhe on vallanhimosta ja alistamisesta.

Mutta vastuullinen kartografi tietää, että todellisuus voidaan nähdä eli tulkita, kuvata ja kertoa aina myös toisin. Voi esimerkiksi käydä niin, että kun maapallon osiin tutustuu ilman ihmisen piirtämien valtioiden rajoja, oivaltaakin yhtäkkiä

“että saaret ovat yksinkertaisesti pieniä mantereita ja mantereet vuorostaan hyvin suuria saaria“.

Käsillä olevassa vaihtoehtokarttakirjassa totuttuja merkitysten hierarkioita tehdään läpinäkyviksi ja puretaan. Kullekin saarelle, isolle, pienelle tai tuntemattomalle, ja tunnetulle, asumattomalle tai asutetulle, on varattu tilaa täsmälleen saman verran eli yksi aukeama.

Tasavertaisuuden ajatus korostuu myös tarinoiden valinnoilla ja näkökulmilla. Ihmisen määräävä rooli maapallolla suhteellistuu. Erityisesti niin käy silloin, kun saamme kuulla anekdootteja asumattomista saarista, vaikkapa sellaisesta, joka on kasvanut lintujen ulosteesta ja koostuu pelkästä fosfaatista. Tai saarista, joille ei veneellä vain ole päässyt, vaikka kuinka on yrittänyt. Ja on niitäkin saaria, joita ei sitten enää löytynytkään, ja etsijöitä kohtasi kuolema.

Judith Schalansky on ilmiömäinen kertoja, jonka ääntä seuratessa tarinamaailmat alkavat elää juuri niin kuin vain kirjallisuudessa ja omassa mielikuvituksessa voi tapahtua.

Saari on omien sääntöjen valtakunta

Teoksen ihmetystä herättäviä yksityiskohtia vilisevät kertomukset ovat monipuolisesti kiinnostavia. Aika monen kohdalla täytyy nauraa tai pudistaa päätään, joskus molempia. Sen verran kaikkea kauheaa ihminen on eri saarilla puuhaillut. Alkaen pöyristyttävistä ydinasekokeiluista jatkuen kolonialistisiin hirmutekoihin ja trillerimäisiin murhiin. Saaret ovat eristyksissä niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti. Niin niillä tapahtuu kaikkea sellaista, mitä ihmisyhteisöissä yleensä pyritään laeilla ja määräyksillä hillitsemään.

Schalansky on ilmiömäinen kertoja, jonka ääntä seuratessa tarinamaailmat alkavat elää juuri niin kuin vain kirjallisuudessa ja omassa mielikuvituksessa voi tapahtua.

Vaikka Schalanskyn teos sisältää kunnon annoksen kauhua, sen äänessä kuuluu myös vastaus kaukokaipuun kivuliaansuloiseen viettelyyn, vieraiden alueiden ihastuttavaan vetovoimaan. Kriittisen katseen rinnalla on siis vähintään yhtä tärkeänä utelias ja hauska, kevyt, itseironinen ja jopa aistikas asennoituminen maapallon tutkimiseen:

“Sormen liikuttamista kartan päällä voi pitää eroottisena eleenä. Se tuli minulle täysin selväksi, kun kohtasin berliiniläisessä kirjastossa ensimmäisen kerran karttakirjan pornografisen vastineen: kohokuvioidun karttapallon, jossa Mariaanien haudan syvyydet ja Himalajan korkeat vuorenhuiput tulivat rivolla tavalla käsinkosketeltaviksi.“

Oman tien kiinnostava kulkija

Suomessa Schalansky on jo aiemmin tullut tutuksi Nuoren Voiman liiton Prosak-proosaklubin vieraana ja Helsingin kirjamessuilla. Saksalaista nykyproosaa käsittelevässä teemanumerossa Nuori Voima 4/2010 ilmestyi otteita tästä karttakirjasta sekä toinen luku esikoisromaanista Matrosenroman (Sininen ei pue sinua. Matruusiromaani) Tiina Hakalan kääntämänä. Ilona Nykyrin suomentama romaani Kirahvin kaula ilmestyi vuonna 2013 Tammen kustantamana. Siinä ääridarwinistisen biologianopettajan todellisuuskuva ja tunteet järkkyvät maailman muutosten seurauksena.

Ne ovat kuin tähtiä, jotka sisältävät paljon energiaa ja jäävät säteilemään ja tuikkimaan pitkäksi aikaa.

Schalansky on yksi sukupolvensa saksankielisen kaunokirjallisuuden ja kirjallisuushybridien kiinnostavimpia tekijöitä. Hänen kirjailijuutensa ja ajattelunsa erityislaatu näkyy yhtäältä teosten germaanisesti hallitussa muodossa ja toisaalta tarkassa ja herkässä kielessä, jonka ekonomisesti rakennetut lauseet saavat lukijassa aikaan suuren ilon ja kylläisyyden tunteen. Ne ovat kuin tähtiä, jotka sisältävät paljon energiaa ja jäävät säteilemään ja tuikkimaan pitkäksi aikaa.

Hänen kirjallisessa tyylissään ja asenteessaan on määrätietoisuutta ja maltillista, harkittua kokeellisuutta. Aiheet ja näkökulmat vaikuttavat kumpuavan luonnollisesta halusta tai pakosta nähdä ja esitellä asiat toisin“. Teosten maailmat tarjoavat uusia tulkintaehdotuksia todellisuudesta ja kirjallisuudesta.

Ominaisuuksien rajakohdissa

Schalanskyn valitsemat aiheet ovat ajankohtaisia ja klassisia yhtä aikaa. Hänen taiteelleen on tyypillistä löytää ilmiötä kuvaava ominaisuus ja panna sormi kohtaan, jossa tuon ominaislaadun vastakkaiset puolet kohtaavat ja taittuvat toisikseen. Hän ikään kuin näyttää samasta kolikosta molemmat puolet, koska ne kumpikin ovat olemassa, vaikka kerrallaan voi kokea vain yhden. Iloon sekoittuu hänen teoksissaan siten yhtä paljon surua, syntymiseen kuolemaa, löytämiseen kadottamista ja menetyksiin saamista. Niin elämässä, maailmassa, tapaa olla.

Painavan filosofisen ja tieteellisen asian rinnalla Schalanskyn teoksissa on kauneuden harmoniaa

Mainitsen vielä yhden, suomentamattoman teoksen nimeltä Verzeichnis einiger Verluste (Joidenkin menetysten hakemisto) siinä toivossa, että joku kääntäjä ja kustantaja tarttuisi siihenkin. Tämä hakemisto on tarinakokelma asioista, ihmisistä ja olioista, jotka kerran olivat eivätkä enää ole tai tule takaisin, kuten vaikkapa Itä-Berliinin oranssi hallintopalatsi tai sukupuuttoon kuollut tiikerilaji.

Painavan filosofisen ja tieteellisen asian rinnalla Schalanskyn teoksissa on kauneuden harmoniaa korvalle ja silmälle. Se tekee niistä helposti lähestyttäviä, tajuntaa ja sydäntä avaavia ja nautittavia kokonaistaideteoksia.

Schalansky on myös graafinen suunnittelija ja tekee teostensa ulkoasut itse. Kaukaisten saarten atlas sai vuoden kauneimman kirjan palkinnon. Sen ulkoasu on Poesian suomennoksessa sama kuin alkuteoksessa. Alkuteoksen lailla tarkka, taloudellinen, sanastoltaan rikas ja lauseiltaan täsmällisen rohkea käännös on huolellista ja hienoa työtä.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto