Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Lukijat suviyössä

Johanna Venho, kirjailija, toimituksen jäsen, 6.8.2002

Heinäkuun helteillä ihmisiä – itseään ja muita – katsellessaan huomaa, kuinka lyhyys tekee Suomen kesästä kiihkeän ja hengästyneen. Heti kaikki mulle tänne nyt. Hellemekot, pikkubikinit, kalliit purjeveneet, vesiskootterit muutamaa kesäistä viikkoa varten. Vaaleita öitä ei malta hukata nukkumiseen; tulee sinnitellyksi valveilla suviyössä pikkutunneille asti.

I

Kesästä pitää ottaa kaikki irti. Siis mökille. Tapetaan hyttysiä, kykitään kasvimaalla, kalastetaan, maalataan huussi, juodaan olutta saunanrappusilla, makoillaan laiturilla kuuntelemassa liplatusta, hakataan halkoja, valvotaan öitä. Ja tietenkin luetaan.

Loma ja lukeminen kuuluvat yhteen. Nekin, jotka talvella eivät juuri ehdi kaunokirjallisuutta lukea, rentoutuvat mökillä mieluummin kirjan kuin telkkarin parissa. Keväällä aikakauslehdet laativat listoja parhaista lomalukemisista. Lukulistojen kärjessä ovat dekkarit ja pokkarit, kesäkirjat ovat usein omia ja halpoja. Aikuisten sadut myyvät: nyt halutaan irti arjesta.

II

Keskustelin muutaman lomanviettäjän kanssa lukemisesta. Ajankohta oli sopiva: lenseä heinäkuinen iltapäivä Ruusulaaksossa päiväkahvin jälkeen. Kahvilla puhuttiin Donna Leonista, tämän kesän dekkarisuosikista. Onko kesälukeminen erilaista kuin talvella lukeminen? Jonkinlaisen kuvan saa silmäilemällä kesäpaikkojen kirjahyllyjä: niistä löytää usein vanhoja ja jo resuisiksi luettuja pokkareita, antikvariaateista haalittuja tai sukulaisilta saatuja.

–Kesällä en lue työjuttuja vaan lomalukemisia, Helena sanoo. Lomaan kuuluu, että luen samat dekkarit joka kesä. Mary Stewartin kaksi kirjaa – Yhdeksät vaunut portilla ja Lähdettekö ajelulle, rouva – ovat kuin mökkivaatteet, niiden avulla pääsen lomatunnelmaan.
–Minä taas, Päivi sanoo – ikään kuin varmistan kesäloman säästämällä tiettyjä kirjoja lomalle. Panttaan hyviä kirjoja ja luen vasta mökillä. Haluan keskittyä ja uppoutuakin. Talvella se ei tahdo onnistua. Donna Leonin, Elizabeth Georgen tai Vikram Sethin kirjat ovat olleet näitä lomaherkkupaloja.

–Minä luen aika harvoin dekkareita, mutta nyt on kesken pari Henning Mankellin kirjaa, Kristiina sanoo. –Toista luen kaupungissa ja toista maalla: jatkan aina sujuvasti siitä, mihin olen jäänyt! Niissä pidetään koko ajan pitkiä ja perusteellisia kokouksia, joissa kerrataan, missä vaiheessa tutkimuket ovat … hyvin pysyy mukana. Luen ruotsiksi, verryttelen kielitaitoa.
–Minulla taas on Suomen lähihistoriaa menossa, luen Lukkarin uutta kirjaa asekätkennästä, Pekka sanoo.
–Minä haluan nykyisin lukea lomalla melko kevyttä ja viihdyttävää, Helena miettii. Ehkä se johtuu siitä, että työ on aika vaativaa. Muistan, miten koululaisina luettiin siskon kanssa kesälomalla melkein kaikki Dostojevskin teokset läpi, niistä sitten puhuttiin … Enää tuskin tekisin sellaista.
–En minäkään nykyisin lomalle valitse vaikeaa kirjallisuutta, Päivi sanoo. –Hyvät dekkarit ovat minun viihdettäni.

Lomareissuun ei tule roudatuksi painavia kovakantisia: itselläni on usein pokkarien lisäksi runokirjoja kassissa. Kenties dekkarien osuus mökki- ja matkalukemistossa vähenee, kun pehmeäkantisina nykyisin painetaan yhä enemmän muitakin menestyskirjoja ja klassikoita. Dekkaritkin on jo aikaa sitten nostettu hyvän kirjallisuuden kastiin. Kyse lienee enemmän asenteiden kuin jännärien itsensä muuttumisesta. Dekkareille omistetaan kokonaisia kulttuurisivuja toisin kuin edelleen turhaan väheksytylle romanttiselle naisviihteelle. Romanttista viihdettäkin kun on monenlaatuista: ei pidä tuomita koko lajia Harlekiini-sarjan perusteella.

Ajaudumme miettimään, mikä murhakirjoissa kiehtoo. Kaivataanko lomatunnelmiin jännitystä?
–Onhan niissä ikuinen asetelma, hyvän ja pahan taistelu, Kristiina sanoo. –Kai se kiinnostaa: voi käsitellä itsessäänkin olevaa pahaa. Samalla tulee mietityksi, mikä lopulta on oikein ja mikä väärin.

–Hyvät dekkarit eivät ole mustavalkoisia tai kaavamaisia, Päivi lisää. –Donna Leoneissakin on yhteiskuntakritiikkiä, kivaa Venetsian kuvausta… ja hieno haikea tunnelma aina kirjan lopussa.
–Huonot dekkarit taas on tosi kaavamaisia. Minulla on kammottavan huono kirja kesken, Olli sanoo. –Groote-puiston murha – käännös on kamalaa 50-luvun kieltä, kansikuvakin etoo. Paha vaan, että olen jo sivulla 150. On pakko lukea loppuun, että murhaaja selviää…

Dekkari on siitä vaarallinen laji, että kirjat täytyy on usein lukea yhdeltä istumalta. Itse käytin juuri koko lomapäivän Donna Leonin kirjan Kuolema väärissä vaatteissa lukemiseen. Muuta en ehtinytkään.

–Lomalla lukeminen voi olla pääasia päivässä, Päivi sanoo. Silti tulee luetuksi pienissä pätkissä, puuhatuksi välillä aina jotain muuta. Pesen vaikka perunat ja palaan taas kirjan pariin.
–Lapsuudesta muistan sellaisia kesäpäiviä, jolloin en tehnyt mitään muuta kuin luin, Helena muistelee. –Jos oli kesken hyvä kirja, sai laistaa kotitöistäkin.
–Joo, Päivi innostuu –lukeminen kuului kyllä lapsuuden kesiin. Porukalla luettiin ja sitten väiteltiin luetusta. Sitähän me tehdään edelleen! Muistan, että luettiin kaikki Annat ja Runotytöt… Oli pitkät kesälomat ja oltiin koko loma maalla, aika kävi pitkäksi, sitä kulutettiin lukemalla. Nykynuoret viettävät aikaa tietokoneen ääressä, meidän ajanviete oli se, että luettiin yökaudet.

–Joskus oli niin pelottavia kirjoja, että oli pakko lukea valoisaan aamuun asti, kun ei uskaltanut sammuttaa valoa, nauraa Helena. –Ehkä se onkin syy, miksi ihmiset lukee kesällä dekkareita: niitä uskaltaa lukea, kun yöt ei ole pimeitä!
–Kyllä kesälukemisessa on ylellistä se, ettei tarvitse piitata aikatauluista, Päivi sanoo. –Jos tarve vaatii, voi jäädä aamulla lojumaan sänkyyn ja lueskelemaan.

Päivi alkaa muistella saksalaisia kesävieraita: mies oli niin Peter Høegin Lumen tajun lumoissa, että tiskasikin kirja toisessa kädessä. Tiskivesi kylmeni, mies pyöritteli hajamielisenä harjaa vedessä, lounastiskien pesuun kului tuntikausia. Kukaan ei pannut pahakseen, oli sentään sydänkesä.