Noin puolet ikäluokasta siirtyy peruskoulusta ammatillisiin opintoihin. Heidän kielelliset taitonsa ovat usein heikot. Ammattikoulujen lukutaidon rapistumisen uhkakuvat ovat suuria.

Täytyykö vielä meidän päivinämme julistaa: Lukutaito kuuluu kaikille? Kyllä. Täytyy julistaa, sillä on yksi ryhmä, jonka lukutaidosta ei tunnuta oikein välitettävän. Tämä ryhmä on ammatillista peruskoulutusta suorittavat – ammattikoululaiset. Ammattikoululaisten lukutaito näyttää jäävän katveeseen niin tutkimustiedon kuin uutisoinninkin osalta.

Kun lukutaidon eri ulottuvuuksia – tekstitaitoja – tutkitaan, kohteina ovat vain peruskoululaiset ja lukiolaiset. Peruskoulusta kartoituksia on tehty ja tehdään sekä ala- että yläkoulun taitteessa ja vielä yläkoulun päätösvaiheessa. Lukiolaisten vuotuinen tekstitaitoja mittaava koitos on ylioppilaskoe. Kun nuori siirtyy peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen, hänen lukutaitonsa ei enää kiinnosta koulun ulkopuolisia vaikuttajia.

Kielelliset oppimisvaikeudet peruskoulussa suorastaan ohjaavat hakeutumaan lukion sijasta ammatillisiin opintoihin.

Vuosittain perusopetuksesta hakeutuu ammatillisiin opintoihin puolet ikäluokasta, kymmeniä tuhansia nuoria. He saavat koulutusta kymmeniin erilaisiin ammatteihin lähihoitajista merkonomeihin ja sähköasentajista kokkeihin. He kaikki tarvitsevat töissään ja jatko-opinnoissaan monipuolisia viestintätaitoja.

Ammattikouluihin hakeutuvien nuorten kielelliset taidot ovat moninaiset, monella heikot. Opetushallituksen perusopetuksen yhdeksäsluokkalaisille tekemissä kartoituksissa on ilmennyt, että erityisesti poikien tekstitaidot ovat keskimääräistä heikommat. Näistä pojista suuri osa siirtyy opiskelemaan ammatillisia perustutkintoja. Itä-Suomen yliopistossa hiljattain erityispedagogiikasta väitelleen Airi Hakkaraisen mukaan muun muassa kielelliset oppimisvaikeudet peruskoulussa suorastaan ohjaavat hakeutumaan lukion sijasta ammatillisiin opintoihin.

Samaan aikaan äidinkielen ja viestinnän opetusta ammatillisessa peruskoulutuksessa on karsittu rajusti; viime syksynä tapahtuneessa uudistuksessa pakollisten opintojen määrä on pahimmissa tapauksissa puolitettu aikaisemmasta. Tämä on surullista ja hävettävää, sillä niin heikot kuin hyvätkin kielenkäyttäjät tarvitsevat viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Omassa arjessa ja työelämässä täytyy osata hakea, arvioida, käsitellä tietoa ja tuottaa monenlaisia suullisia ja kirjallisia tekstejä. Esimerkiksi yrittäjänä tai asiakaspalvelijana ei pysty toimimaan puutteellisilla viestintätaidoilla.

Puolet ikäluokasta on kerta kaikkiaan syrjäytetty.

Äidinkielen opettajille opetus ammattikoulussa on ollut pitkään kiinnostavaa ja antoisaa työtä osittain siksi, että äidinkieli integroituu vahvasti opetettavaan alaan. Kun keskitytään opiskelijan tulevan ammatin kielenkäyttötilanteisiin, ovat opiskelijatkin oman kokemukseni mukaan motivoituneita opetukseen.  Ammattikouluissa on äidinkielen opetuksesta säästetty viimeisen 20 vuoden aikana tasaiseen tahtiin. Nyt on kuitenkin saavutettu sellainen piste, jossa säästöä ei voi ratkaisukeskeiseen tapaan nähdä uutta synnyttävänä, innovatiivisena haasteena.  Puolet ikäluokasta on kerta kaikkiaan syrjäytetty.

Syksyllä 2015 vähennettiin äidinkielen opetus lähes puoleen kaikista ammatillisista perustutkinnoista. Heikompia oppilaita tämä muutos koskettaa siten, että alun perinkin puutteelliset taidot jäävät kehittymättä. Lahjakkaammillekaan kielenkäyttäjille ei ole enää mahdollisuutta antaa riittäviä valmiuksia, että selviäisivät esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opinnoista.

Nuoret ovat vaarassa jakautua äidinkielentaidoissaan sujuvasti kieltä hallitseviin ja auttavasti lukutaitoisiin.

Ammattikoululaisen lukutaidosta tiedetään lähtötaso, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, on täysin tutkimaton kenttä. Nyt tulisi pikaisesti käynnistää laaja monitieteinen tutkimus, jossa selvitettäisiin, millaisin tekstitaidoin nämä nuoret siirtyvät työelämään. Olisi tärkeää myös selvittää, mistä ja miten he ammentavat lukutaitoaan opinnoissa ja vapaa-ajalla. Minkälainen ylipäänsä on ammattikoululaisen tekstimaisema? Nykyinen tilanne viittaa siihen, että nuoret aikuiset ovat vaarassa jakautua äidinkielentaidoissaan kahteen osaan: sujuvasti kieltä hallitseviin ja auttavasti lukutaitoisiin.

Vasta sitten, kun yhteiskunnassa ymmärretään kielen merkitys ja kielen mahdollisuudet ihmisten toimissa, voidaan edes yrittää puhua kaikkien lukutaidosta.

Elise Tarkoma

Kirjoittaja on helsinkiläinen äidinkielen opettaja ja tietokirjailija