Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Matkalla Frankfurtiin

Nina Paavolainen, 3.10.2012

Suomi on teemamaana Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa 2014. Maailman suurimmat media-alan messut ja suurin kirja-alan tapahtuma keräävät viiden päivän aikana lähes 300 000 kävijää, joista noin 170 000 on ammattilaisia. Kustantajat ravaavat puolen tunnin tapaamisissa aamusta iltaan, vertailevat muistiinpanojaan kilpailijoiden silmän välttäessä ja kuuntelevat korvat höröllä mitkä ovat messujen kuumia titteleitä.

Tšekkiläinen kääntäjä Vladimír Piskoř sai muutama viikko sitten tämän vuoden valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon. Juhlallisessa palkinnonluovutustilaisuudessa mies piti mainion puheen, johon hän oli listannut mitä tarvitaan ennen kuin suomeksi (tai Suomessa) kirjoitettu teos on julkaistu ulkomailla: kirjailija joka kirjoittaa hyvän kirjan, kustantaja joka uskoo kirjailijaan sekä tukitoimet kuten tiedotus- ja koulutustukea kääntäjälle ja käännöstukea ulkomaiselle kustantajalle. Lisäksi kuvioon kuuluu ammattitaitoinen agentti tai foreign rights -vastaava. (Vladimir kiitti myös vuolaasti puolisoaan tuesta ja kauniista kodista mutta se onkin sitten ihan toinen tarina.)

Illalla tapaamisten virta vain levenee, ja sinnikkäimmät päättävät iltansa Frankfurter Hofin täpötäydessä ja ylihinnoitellussa baarissa. Viikonloppuna suuri lukeva yleisö pääsee kuuntelemaan kirjailijahaastatteluita ja selailemaan kirjoja (myyntiä ei ole) valtavan kokoisissa messuhalleissa.

Jos miettii Vladimirin listaa Frankfurtin kirjamessujen näkökulmasta, kaikki osaset ovat jo olemassa: Suomen kirjallisuus on elinvoimaista ja monipuolista (ja -kielistä), laadukkaita kustantamoja on ja kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI on jo vuosikymmeniä jakanut käännöstukea. Viimeksi tänä kesänä järjestettiin yli sadalle kääntäjälle suurseminaari Kääntäjän sana – Översättarens ord, jossa kuultiin niin nykykirjailijoiden haastatteluja kuin esitelmiä muun muassa bloggaajien kielestä. Ulkomaanmyynnistä vastaavien ihmisten määrä ja laatu on kasvanut kohisten, ja ensimmäiset agentuurit on perustettu. PISA-tulokset kantavat ja kirjastolaitos on ylpeilyn aiheitamme syystäkin.

Miksi siis vielä Frankfurt? Ei pidä unohtaa, että markkinamme ovat pienet ja suomi pikkuruinen kieli. (Ruotsinkin osalta tilanne on ihan toinen.) Ja kilpailu on kovaa: ulkomainen kustantaja täytyy saada vakuuttuneeksi, että näinkin pieneltä kielialueelta nousee menestyksiä ja että sen suomen kielen taitoisen lukijan ja kääntäjän esiin kaivaminen kannattaa.

Kaikessa tässä teemamaastatus auttaa ‑ nyt Frankfurtin messujen kautta on avattu ikkuna kansainväliseen yhteisöön, ja koko Suomen kirjoittamisen ja lukemisen supervoima voi esitellä tuloksiaan. Kirjoittamista, kustantamista, tukemista, neuvomista, jutustelua, tutustumista ja yhteistä työtä tarvitaan tästä kaksi vuotta eteenpäin. Ja senkin jälkeen työ jatkuu, sillä teemamaahankkeen jälkeinen aika on vähintään yhtä tärkeä – Vladimir kollegoineen paiskii varmasti töitä mielellään.

P.S. Seuraa teemamaahankkeen etenemistä blogista: www.finlit.fi/fili

Nina Paavolainen
projektipäällikkö, FILI