Suomessa ei ole vuosikymmeniin nähty yleislakkoa. Tiedän keinon, jolla se polkaistaisiin käyntiin päivässä. Jos joku työnantaja ehdottaisi edes vitsinä, että levyseppähitsaajien, sairaanhoitajien tai peruskoulunopettajien työehdot muutettaisiin samanlaisiksi kuin ovat apurahalla kärvistelevän taiteilijan tai tieteilijän vastaavat, SAK, STTK ja Akava pysäyttäisivät koko maan, heti ja välittömästi.

Arvelen, että suurin osa suomalaisista ei edes tiedä, että on olemassa joukko ihmisiä, joilta puuttuu suurin osa sosiaaliturvan perustekijöistä. Niitä on tavattu pitää itsestään selvyyksinä ja kaikille kuuluvina ns. hyvinvointivaltiossa. Jos jää työttömäksi, saa työttömyyspäivärahaa, jos sairastuu, voi mennä työterveyslääkäriin ja päästä sairaslomalle, kun tulee perheenlisäystä, voi jäädä vanhempainvapaalle, työstä kertyy eläkettä.

Tiedoksenne, cives Finlandiae, näin ei ole. Jos teet taidetta tai tiedettä apurahan turvin, olet systeemin kannalta kiusallinen häiriötekijä. Olet myös epäilyttävä pummi, jonka oletetaan vieroksuvan työntekoa ja jolle ei ymmärrystä tai armoa heru, sosiaaliturvasta puhumattakaan.

Toki on taiteen- ja tieteentekijöitä moneksi. Kirjailija, joka nauttii monivuotista apurahaa ja jonka kirjat myyvät kohtuullisesti, tulee kyllä toimeen, jos ei satu vakavasti sairastumaan. Professorin tai Suomen Akatemian tutkijan palkka on hyvää keskitasoa, kaikki edut kuuluvat mukaan. Hyvin myyvää viihdettä (”lukuromaaneja” nykysuomeksi) tehtaileva ajanvietekirjailija voi rikastua ihan oikeasti ja rahaa riittää myös yksityiseen eläkevakuutukseen. Tähtikapellimestari matkaa esiintymässä ympäri maailmaa ja asuu ties monenko tähden hotelleissa.

Myös taiteen eri aloilla on eroja. Kuvataiteilijoiden asema on erityisen huono. Laitosteatterin pysyvällä näyttelijällä menee hyvin, suurella osalla näyttelijöistä ei mene. Sarjakuvaa ja sirkusta jotkut eivät pidä edes taiteena, ja kohtelu on sen mukaista. Kirjallisuuden kääntämisellä ja kirjallisuuskritiikillä on hyvin vaikea tulla toimeen. Sen sijaan klassisen musiikin alalla on useita orkestereja ja ihan oikeita pysyviä virkoja, joiden turvin – jos sellaisen saa – muusikko elää turvattua keskiluokkaista elämää.

Rivitaiteilijan- ja tieteilijän arki on toista. Silpputyöläisen elämä on apuraha-arpajaisissa jännittämistä ja elannon kokoon kaapimista sieltä sun täältä. Työvoimaviranomaisen ymmärryskyky on mitä rajoittunein, kun hän joutuu kohtaamaan ihmisen, jota ei voi luokitella tavanomaisessa työsuhteessa olevaksi tai yrittäjäksi. Lisäksi viranomaisten käytännöt ovat kirjavia. Taiteilijan kohtelu (ja kohtalo) voi riippua siitä, millä paikkakunnalla hän asuu.

Ratkaisuksi on tarjottu helpointa mahdollista vippaskonstia. Kaikki taiteilijat ja tieteilijät olkoot yrittäjiä. Tämä varmaankin helpottaisi viranomaisten työtaakkaa ja tyydyttäisi erityisesti sitä porukkaa, joiden mielestä ”yksityisyrittäminen” on tavoitetila koko ihmiskunnalle. Luovuus- ja huippuyksikköpäpättäjät, konsultit sun muut innovaatiotyöryhmien valopäät hihkuisivat ilosta.

Jostakin syystä taiteen ja tieteen omaa erityistä luonnetta ei tajuta saati, että se tunnustettaisiin. Joidenkin muiden ryhmien erityisasema sen sijaan on myönnetty. Urheilijoita ja maanviljelijöitä varten on olemassa ihan omat järjestelmänsä. Varsinkin jälkimmäisten elintaso on hätkähdyttävän korkea, jos ottaa huomioon, että heidän tulonsa maksetaan lähes yksinomaan julkisista verovaroista. Sinäkin, rakas lukijani, kustannat veroillasi Matti Maajussin pörheää citymaasturia.

Ovatko taide ja tiede tosiaan niin vähäpätöisiä asioita, että ne jäävät aina muiden ryhmien häikäilemättömän edunvalvonnan jalkoihin?

Juuri ennen eduskuntavaaleja asetettiin jälleen yksi työryhmä pohtimaan apurahansaajien ongelmia. Ei hyvältä näytä. Työryhmiin ongelmat on ennenkin haudattu.

Maalle kasataan uutta hallitusta ja sille hallitusohjelmaa. Miten olisi, jos siihen kirjattaisiin ihan suoraan, että apurahan turvin työskentelevät taiteen- ja tieteentekijät saavat hallituskauden loppuun mennessä sosiaaliturvaa, eläkettä ja muita elämisen ehtoja kuten muutkin kansalaiset? Tekniset ongelmat on aina ratkaistavissa ja keinot löydettävissä. Tahtoa puuttuu.