Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Kirjailijatalot tarjoavat pysähtyneisyyttä ja rauhaa

Outi Oja, 7.11.2012

Villa Sarkian työskentelyresidenssi houkuttelee alle 40-vuotiaita kirjailijoita ja kirjallisuuden kääntäjiä päijäthämäläiseen Sysmään. Koneen Säätiön omistama Saaren kartano tarjoaa tutkijoille ja taiteilijoille mahdollisuuden vetäytyä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen miljööhön Mietoisissa. Kiimankulman kääntäjätalo pirkanmaalaisessa Urjalassa tarjoaa kääntäjille ja muille kirjallisen työn ammattilaisille paikan, jossa voi maaseudun rauhassa keskittyä projektiin muutaman päivän tai pitemmän periodin ajan.

Taiteilijat tarvitsevat luomistyön mahdollistavaa liikettä mutta toisaalta myös pysähtyneisyyttä ja absoluuttista rauhaa. Sitä tarjoavat kirjailija- ja kääntäjätalot, joita on spontaanisti syntynyt Suomeen yhä lisää viimeisen vuosikymmenen ajan.

Useat kirjailija- ja kääntäjätalot ovat oman alueensa taide-elämän generaattoreita. Jyväskylän yliopiston naapurissa sijaitsevassa Keski-Suomen kirjailijatalossa residenssitoimintaan yhdistyy aktiivinen kirjallisuus- ja taiteilijajärjestöjen toiminta. Talossa toimivat sulassa sovussa monet erilaiset taiteilijayhdistykset. Vivi Lönnin suunnitteleman talon elämä on viimeisten vuosien aikana aktivoitunut merkittävästi. Villa Sarkia antaa puolestaan pieneen Sysmän kuntaan taiteellista imua, kun residenssiin valitut kirjailijat esiintyvät paikallisissa tapahtumissa tai esimerkiksi oppilaitoksissa.

Monien kirjailijatalojen taustalla on paljon yksittäisten mesenaattien, kuntien, yhdistysten tai alueellisten taidetoimijoiden kulttuurihenkeä. Ilman Koneen Säätiön kulttuuritahtoa Saaren kartanoa ei olisi voitu kunnostaa nykyiseen uskoonsa. EU-rahoitusta, Jyväskylän kaupungin tukea sekä Kauko Sorjosen kulttuuritahtoa puolestaan tarvittiin siihen, että Keski-Suomen kirjailijatalo nousi jaloilleen.

Lieksan Vuonislahden kylään perustetun Hupelin taiteilijaresidenssin toiminta mahdollistuu paikallisen taidetoimikunnan ja WSOY:n kirjallisuussäätiön tuella. Villa Sarkia toimii puolestaan Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämänä niin, että edellinen hankkii residenssiin asukkaat, jälkimmäinen puolestaan pitää huolta talosta.

Monet rahoittajat tukevat kirjailija- ja käännöstalojen toimintaa. Esimerkiksi Suomen kirjailijaliitto on kirjailija- ja kääntäjäresidenssien merkittävä taustatuki ja mahdollistaja. Liitolla on esimerkiksi omistuksessaan kaikkiaan paitsi viisi kirjailijakotia, kaksi työhuonetta Helsingissä ja pari kesänviettopaikkaa myös muutamia residenssipaikkoja ulkomailla. FILI on puolestaan perustanut vastikään kääntäjäresidenssiohjelman, jota kautta Suomeen saadaan ulkomaalaisia kääntäjiä työskentelemään ja jakamaan tietotaitoaan.

Miksi kirjailijataloja tulee koko ajan lisää?

Spontaania kirjailijatalojen syntymätapaa osoittaa Ruusintorpan tausta. Kirjailija Tauno Yliruusin (1927–1994) museo muutettiin lyhyen museokauden jälkeen vuonna 2010 kirjailija- ja kääntäjäresidenssiksi, jota voi hakea kesätyöskentely- ja lomakäyttöön. Kirjailijataloksi Ruusintorppa muuttui, kun Savonrannalla sijainnut kesäpaikka lahjoitettiin Kansan Sivistysrahastolle, joka on alkanut jakaa oleskelustipendejä paikkaan.

Kirjailijatalot voivat olla väyliä saada julkisuutta pienelle kylälle tai kylän oman taiteilijan tuotannolle. Esimerkiksi Lieksan Hupelin taiteilijaresidenssi pyrkii nostamaan julkisuuteen Pielisen Karjalan kulttuurielämää ja kylän omaa poikaa ja tyttöä, kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ja kirjailija Heikki Turusen taiteellista perintöä.

Kirjailijatalojen ylläpitoon vaaditaan yhteisöjen, yhteiskunnan, mesenaattien tai valtiovallan tukea. Taidehallinnossa kirjailijataloille ja kirjallisuusinstituuteille on lisätty oma momentti valtion kulttuuribudjettiin pari vuotta sitten. Tämä osoittaa osaltaan sen, että niiden toimintaa on alettu pitää tärkeänä ja vakiintuneena. Toisaalta on myös mahdollista, että jotkut tahot ovat perustaneet oman residenssinsä juuri siksi, että sitä kautta on mahdollista saada pitkäjänteistä avustusta paikalliseen kulttuurityöhön, jota tehdään jo muutenkin.

Kirjailija- ja kääntäjätalot tekevät tärkeää työtä. Ne lisäävät yhteisöllisyyttä, joka nykypäivänä on monesta paikasta kadoksissa. Toisaalta ne kertovat kulttuuritahdosta, jota monella yhteisön toimijalla edelleen on. Edelleen ne ovat osoituksia siitä, kuinka yksittäisillä kulttuuritoimijoilla on kova halu verkostoitua ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Outi Oja
FT Outi Oja on kirjallisuudentutkija.