“Raha on laskenut Amerikan sielun / Kongressi on raivannut tiensä Iäisyyden partaalle / Ja Presidentti rakentanut Sotakoneen…“ kirjoitti Allen Ginsberg lähes kuusikymmentä vuotta sitten. Mikään ei ole muuttunut näiden vuosien aikana. Presidentin sotakone jyrää parastaikaa Irakin hiekka-erämaan lävitse kohti Bagdadia, ja Presidentti johtaa sotatointa loma-asunnostaan Camp Davidista. Hänelle sotatoimi on rauhantyötä ja maajoukkojen hyökkäys Irakiin on rauhanmarssi aavikoiden halki. Hän on kääntänyt sanojen merkityksen nurinniskoin. Hänen kielenkäytössään hyökkäyskin on puolustusta. “Yhdysvalloilla on itsenäinen oikeus käyttää voimaa varmistaakseen oman turvallisuutensa“, kuten hän sanoi muutama päivä sitten.

Kaikki eivät edes Yhdysvalloissa ole antaneet en Bush II: n “rauhanpuheiden“ hämätä itseään. Siellä on syntynyt Runoilijat sotaa vastaan -liike, joka on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Runoilijat järjestävät eri puolilla maailmaa runonlukutilaisuuksia. Entä meillä Suomessa? Minun silmiini ei vielä ole osunut tietoa sodanvastaisista runotilaisuuksista. Tosin Arja Tiainen esitti viime sunnuntain rauhanmielenosoituksessa runon Tuomiokirkon portailla Helsingissä, mutta hänen äänensä hukkui valtaisan ihmisjoukon kohinaan. Sodanvastustajia oli paikalla kaksikymmentätuhatta, jopa enemmän kuin ennen Irakin sodan alkamista järjestetyssä mielenosoituksessa.

Suomalaiset kirjailijat ovat olleet kovin vaitonaisia Irakin sodan suhteen. Jokaisella on varmasti mielipiteensä sodasta yleensä ja tästä sodasta erityisesti. On vaikea kirjoittaa asiasta, josta on vain median suodattamaa toisen ja kolmannen käden tietoa. Sodan todellisuus kouraisee aivan toisella tavalla amerikkalaisia kirjailijoita ja runoilijoita. He elävät sotaa käyvässä maassa ja kuulevat omin korvin, miten Bush II ja poliitikot käyttävät väärin sanoja ja turmelevat kieltä.

Ainoa suomalainen kirjailija, joka on voimakkaasti ottanut kantaa Irakin sotaa vastaan, on Eeva Kilpi. Viime perjantaina (21.3.) hän sanoi sanomalehti Kalevassa, että tuntuu käsittämättömältä, suorastaan länsimaisen moraalin luhistumiselta, että nykyaikana vielä lähdetään näin soitellen sotaan. “Stalinin ja Hitlerin tekemät hyökkäykset ovat hirvittäviä assosiaatioita. Kukaan ei ole kuvitellut, että tällainen toistuisi. Vanhempieni sukupolvelle sanottiin, että kun te näitte Hitlerin nousun, miksette estäneet sitä. Nyt me kaikki olemme vain katselleet televisiosta Bushin sotauhoa emmekä ole keksineet yhtään parempia keinoja estää häntä. YK:n olisi pitänyt tuomita kaikki sotauhkailut yksimielisesti.“

Miljoonat ihmiset ovat marssineet rauhan puolesta viime päivinä. Vaikka marssit eivät pystyneet pysäyttämään Irakin sotaa, ne eivät ole olleet turhia. Jokainen ihminen, joka osallistuu sodanvastaiseen toimintaan tavalla tai toisella, lisää hitusen toivoa maailmaan ja on ehkä omalta osaltaan estämässä sitä, ettei runoilija Lawrence Ferlinghettin ennustus toteudu: “Kolmas Maailmansota soditaan Kolmatta Maailmaa vastaan.“ Siksi on tärkeätä, että runoilijat kirjoittavat ja esittivät runoja rauhasta, rakkaudesta ja toivosta. Suomalaista runonlukutilaisuutta odotellessa voi runoja käydä lukemassa netistä Poets against the war -sivustolta (http://www.poetsagainstthewar.org). Siellä on Ferlinghettin lisäksi monia tunnettuja nimiä, muun muassa Jaan Kaplinski ja Philip Whalen, joka kirjoitti kirjeessä herra Presidentille (jo vuonna 1965) että: “Love & Poetry /Win-forever.“ Vaikka siltä ei tällä hetkellä näytäkään, niin pitkällä tähtäyksellä se voi olla totta.