Tanssiva Manse

Tanssiva karhu -ehdokkaista puolet käsittelee luontoa, mutta puolella ehdokkaista on tausta Tampereella.

Tämän vuoden Tanssiva karhu -palkintoehdokkaat julkistettiin tiistaina. He ovat: Lina Bonde teoksella om er mamma & om mig, Anja Erämaja kokoelmalla Olen nyt täällä metsässä, Silja Järventausta ja Iltapäivä isolla kirjaimella, Olli Sinivaara teoksellaan Puut, Konerunoja pseudonyymiltä Pelle Romantique ja Olli-Pekka Tennilän Lemmonommel.

Kuten jo teosten nimistä voi osin päätellä, luonto on keskeinen teema tämän vuoden ehdokkaissa. Runoissa mennään metsään, mäntykankaalle ja mustikkaan. Ylen Kulttuuriykkösessä ehdokkaita kommentoivat raadin puheenjohtaja Johanna Venho ja jäsen Minna Joenniemi sekä kriitikko ja Suomen suorastaan virallinen runoasiantuntija Vesa Rantama. Keskustelussa arveltiin, että pandemia ja painuminen luontokokemukseen voi vaikuttaa, jos kohta myös ilmastonmuutos.

Kiivaasti rakentuva kaupunki Mansehattaneineen ja areenoineen ei ehkä olisi ensimmäinen arvaus, jos pitäisi etsiä luontorunon uutta kotia.

Tamperelaislähtöisiä, Tampereelta lähteneitä

Päällepäin ei kuitenkaan näy, että puolia ehdokkaista yhdistää myös eräs tietty kaupunki, Tampere. Kiivaasti rakentuva kaupunki Mansehattaneineen ja areenoineen ei ehkä olisi ensimmäinen arvaus, jos pitäisi etsiä luontorunon uutta kotia.

Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Tampere on kasvattanut lukevan Suomen iloksi muiden muassa Eeva-Liisa Mannerin, Lauri Viidan, Elina Vaaran, Mirkka Rekolan ja Kirsi Kunnaksen. 

Kun radiokeskustelussa Vesa Rantama kuvasi Järventaustan runon tuomaa assosiaatiota Mirkka Rekolaan, Minna Joenniemi täydensi, että kirjaa kirjoittaessaan Järventausta asui ja käveli Rekolan kotikaupungissa.

Ehkä myös kuva runoilijoista alkaa hiljalleen päivittyä: tamperelaissyntyinen Olli Sinivaara on trial-pyöräilyn moninkertainen Suomen mestari ja René Girard -tutkija ja –kääntäjä. Kirjallisuudentutkijoita ehdokkaista puolestaan on kaksi: Bonde ja Pelle Romantiquen taustalta löytyvä Toni Lahtinen.

Lahtista tituleerattiin myös radiolähetyksessä ”tamperelaiseksi kirjallisuudentutkijaksi”, vaikka Lahtinen itse onkin todennut, ettei määritelmästä itseään enää toviin ole tunnistanut. Epiteetti elää, omaa elämäänsä. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että Pelle & Romantiks on esiintynyt varsin ahkeraan Tampereella runofestareilla ja ratikassa.

Vaikka kolme palkintoehdokasta on Tampereelta, ainakin kaksi on varmuudella muuttanut pois. Kun Tampereella kulttuuripääkaupunkihaun (Oulu tuli valituksi) myötä on säpinää ja vipinää, ehkä kaupungin ja kulttuuritoimijoiden kannattaisi pohtia sitäkin, miten parantaa kirjallisuuden – ja vaikkapa luontorunouden – tekemisen edellytyksiä paikkakunnalla, jotta kato ei kävisi. (Oulusta ei nähtävästi tällä kertaa ole Tanssiva karhu -ehdokkaita.)

Välillä lavarunoutta pidetään niin uutena ja outona, ettei sitä tunnisteta, vaikka lavalla olisi runoilija.

Uusi vanha lavarunous

Pari sanaa runopuheesta: Lavarunoudesta keskustelu junnaa edelleen saman rikkinäisen vinyylilevyn kohdassa, jossa toistellaan ilmiön uutuutta. Toisaalta siihen liittyy myös omituista, vanhan ja tuiki tavallisen uutena ja erikoisena pitämistä. 

Esimerkiksi Minna Joenniemi kommentoi Pelle Romantiquen valintaa: ”Ollaan tehty aika erikoinen valinta raatina, koska on palkittu [sic] teos, joka on kuitenkin syntynyt rytmiin ja sen yhtyeen esitettäväksi.”

Tiettävästi varsin moni runoilija – oli lavarunoilija tai ei, jopa moni prosaisti ja esseistikin – lukee tekstejään ääneen ja miettii rytmiä. Sävellykset ovat toki oma lisänsä, mutta sinällään lavarunous ei tässä poikkea muusta runoudesta. Uskon, toivon ja luulen, että kyse oli suoran lähetyksen haksahduksesta. Samalla itse lähetyksessä vallitsi jonkinasteista epävarmuutta siitä, ovatko juuri tämän kirjan runot ilmestyneet myös levynä (ovat, kuten Rantama osasi sanoa).

Puheenjohtaja Venhon mukaan Pelle Romantique on oikeastaan ainoa lavarunoilija tämän vuoden ehdokkaissa. Välillä lavarunoutta pidetään niin uutena ja outona, ettei sitä tunnisteta, vaikka lavalla olisi runoilija.

Ehdokkaista Anja Erämaja ja Olli-Pekka Tennilä ovat pitkän linjan lavarunoilijoita. Molemmat myös esittävät tekstejään musiikin kanssa.

Yhteensä puolet ehdokkaista on siis lavarunoilijoita. Sinivaaran ja Bonden statuksesta en tiedä.

Yle julkaisi Joenniemen toteuttaman kavalkadin lyhyitä runovideoklippejä, yhden kultakin ehdokkaalta. Huolimatta tekstitysten kirjoitusvirheistä videot osoittavat, että loputkin joukosta osaavat varsin hyvin esiintyä kameralle. Eikä ihme, sillä lavarunous ei pohjimmiltaan ole vaikeaa.

Ylen myöntämä runouspalkinto Tanssiva karhu jaetaan Runokuussa 25.8.2022. Viime vuonna palkinnon voitti Elsa Tölli, lavarunoilija, omakustanteella Fun Primavera.

PS. Kiiltomato-Lysmasken valikoi sattumalta juuri tänä kesänä Venhon ja Rantaman aiemmin kriitikoimat teokset myös kesälukemistolistalleen.

Kuvalähde: Antero Tenhunen / Yleisradio, 1965.