Päättyy myöhäinen kesä

Päättyy myöhäinen kesä on Brasilian polarisoitunutta yhteiskuntaa kuvatessaan mitä ajankohtaisin. Voivatko ihmiset löytää jotain yhteistä?

Luiz Ruffaton viimeisin suomennettu romaani sijoittuu Cataguases-nimiseen pikkukaupunkiin Minais Geraisin osavaltiossa, Kaakkois-Brasiliassa. Cataguases on Ruffaton kotikaupunki, ja sinne sijoittuu myös romaanin Lissabonissa muistin sinut (2009, Estive em Lisboa e lembrei de você, suom. Jyrki Lappi-Seppälä, 2018) ensimmäinen osa. Siinä minäkertoja Sérgio lähtee Cataguasesista Portugaliin paremman elämän perässä. Uusimmassa teoksessa sitä vastoin palataan Cataguasesiin.

Minäkertoja Oséias on São Paulossa asuva viisikymppinen myyntiedustaja, jolle lääkäri on antanut puoli vuotta elinaikaa. Hän palaa lapsuutensa maisemiin tapaamaan elossa olevia perheenjäseniään ja tekemään tiliä menneisyyden kanssa. Cataguases ei kuitenkaan ole enää entisensä. Kaupunkia ja Oséiasin perhettä ennen elättänyt tekstiiliteollisuus on poissa, ja tilalla on köyhyyttä ja kurjuutta: ”Kaupunki on ruma, likainen ja homeelta haiseva. Roskat ovat levällään pitkin jalkakäytävien reunakiveyksiä. Kerjäläiset ja kamanmyyjät kilpailevat ohikulkijoista.” (s. 23.)

Ruffato on Brasilian tunnetuimpia nykykirjailijoita. Edellä mainittujen lisäksi häneltä on suomennettu romaanit Rutosti hevosia (2001, Eles eram muitos cavalos, suom., 2014) ja Tekokukkia (2014, Flores artificiais, suom., 2015) sekä hänen toimittamansa Pilkun paikka: brasilialaisia jalkapallotarinoita (2014, Entre as quatro linhas, suom., 2014). Kaikki aiemmat suomennokset ovat Jyrki Lappi-Seppälän käsialaa, mutta uusimmasta vastaa Tarja Härkönen, toinen Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden konkarikääntäjä.

Rosana kadehtii rikkaampia, halveksii köyhempiä ja hakee jatkuvasti hyväksyntää kauneusleikkauksilla ja somepostauksilla.

Yksin ja irrallaan

Päättyy myöhäinen kesä (2018, O verão tardio, suom. 2022) on tunnelmaltaan painostava. Tapahtumat sijoittuvat maaliskuun alkuun, joka eteläisellä pallonpuoliskolla tarkoittaa syyskesää. Kesän helteet eivät tahdo hellittää, ilma seisoo, ja kertojan fyysistä sekä psyykkistä pahoinvointia seurataan yksityiskohtaisesti jokaista vessakäyntiä myöten. Teoksen nimi viittaa italialaisen Franco Battiaton haikean kappaleen ”È stato molto bello” (1998) säkeeseen ”Finisce la tarda estate”.

Kuolemansairas Oséias kokee epäonnistuneensa kaikessa. Hän on eronnut vaimostaan, vieraantunut aikuisesta pojastaan eikä ole juuri pitänyt yhteyttä sisaruksiinsa. Kaiken taustalla kummittelee isosisko Lígian teini-ikäisenä tekemä itsemurha. Lígia on perheen sisäinen tabu, läsnäoleva poissaolo, jonka kuolemasta perhe ei koskaan toipunut ja jossa Oséias näkee kaikkien vastoinkäymistensä alkusyyn.

Kaikkia Oséiasin kohtaamat ihmiset – sisarukset, vanhat koulutoverit ja opettajat, entinen tyttöystävä – ovat yksinäisiä, eristyneitä ja kohtalonsa alistuneita. Kertoja tunnistaa saman myös itsessään:

Jottei minua olisi kiusattu, mukauduin toisten tahtoon – ihmiset kaikkosivat tyytyäisinä ympäriltäni ja jäin yksin, rikki sisältä ja irti maailmasta. Ajan mitään tämä eräänlainen ikävystyneisyys teki minusta sen ihmisen joka minä olen, ihmisen, joka on aina valmis myötäilemään ja salaamaan omat mielipiteensä ja tunteensa ja joka siten eristäytyy aina vain enemmän (s. 26).

Perheenjäseniä repii erilleen paitsi vanha trauma, myös luokkaerot. Työläistaustaisen perheen lapset ovat päätyneet hyvin erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin. Veli João Lúcio on rikas huonekalufirman omistaja, sisko Rosana elää koronkiskuri Ricardon kotirouvana, ja toinen sisar Isinha on köyhä alkoholistin vaimo, joka elättää perhettään ompelutöillä. Rosanassa tiivistyy keskiluokan pakkomielle sosiaaliseen statukseen: hän kadehtii rikkaampia, halveksii köyhempiä ja hakee jatkuvasti hyväksyntää kauneusleikkauksilla ja somepostauksilla.

Henkilöhahmoja yhdistää myös suhde aikaan. He elävät ikään kuin ajasta irrallaan, vailla menneisyyttä ja tulevaisuutta. Tätä ilmentää parhaiten se, ettei yksikään Oséiasin kohtaama lapsuudentuttu ole tunnistaa häntä kadulla. Oséias, jolla ei ole enää tulevaisuutta, näkee kaikkialla vain menneisyyttä, mutta ihmiset hänen ympärillään eivät haluaisi kaivella menneitä. Rosana-sisko kehuu hoitaneensa mielenterveysongelmat spiritismillä.

Vaikka demokratia on siis ainakin toistaiseksi pelastettu Brasiliassa, äärioikeisto on tullut jäädäkseen.

Raadollistuva ilmapiiri

Päättyy myöhäinen kesä ei kuitenkaan ole pelkkä tarina kuolevan miehen katumuksesta, vaan sillä on yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Alun perin vuonna 2018 ilmestynyt romaani sijoittuu maaliskuuhun 2015, mikä antaa sille täsmällisen yhteiskunnallisen kontekstin.

Vuosi 2014 oli käänteentekevä Brasilian lähihistoriassa. Silloin käynnistyi operaatio Lava Jato (”Autopesu”), massiivinen korruptioskandaali. Se murensi brasilialaisten uskoa pitkään vallassa olleeseen työväenpuolueeseen (PT). Samoihin aikoihin alkoivat myös vasemmistolaisen presidentin Dilma Rousseffin vastaiset laajat protestit, jotka johtivat lopulta Rousseffin virkasyytteeseen ja eroon. Lava Jaton seurauksena myös entinen presidentti Luiz Inácio ”Lula” da Silva joutui vankilaan, kunnes vapautui syytteistä vuonna 2021.

Ruffaton romaani kuvaa pienoiskoossa Brasiliaa: talouden ja hyvinvoinnin kasvu on pysähtynyt, ihmiset ovat pettyneitä politiikkaan, äärioikeisto on nousussa ja polarisaatio lisääntyy. Toisin sanoen Ruffato kuvaa kehityskulkuja, jotka johtivat Jair Bolsonaron voittoon vuoden 2018 presidentinvaaleissa.

Ruffato käsittelee maan ongelmia pikkukaupungin arjen ja ihmisten välisten suhteiden kautta. Taustalla olevaan yhteiskunnalliseen kontekstiin viitataan mutta sitä ei alleviivata. Hallituksen korruptio mainitaan ohimennen, evankelisten kirkkojen kasvu useasti.

Romaanin poliittisesti kenties tarkkanäköisimmässä kohdassa Oséiasin sisko Isinha kertoo tyttärestään, joka on miehensä vaikutuksesta kääntynyt helluntailaiseksi. Tytär on lakannut näkemästä äitiään, sillä kaikki ei-helluntailaiset ovat ”jumalankieltäjiä”. Juuri evankelisista on sittemmin tullut Bolsonaron kannattajien ydinjoukkoa, ja heidän vaikutuksestaan poliittinen liike on alkanut muistuttaa yhä enemmän uskonnollista kulttia.

Polarisaation ja eristymisen lisäksi romaanissa kuvataan yhteiskunnallisen ilmapiirin raadollistumista, joka näkyy varsinkin suhteessa rikollisuuteen. Linja-autossa matkustaessaan Oséias kuulee kahden matkustajan keskustelun, jossa bussin ryöstäneille alaikäisille toivotaan kuolemanrangaistusta. Romaani kuvaa todellisuutta, jossa myötätunto ja solidaarisuus ovat vähissä. Myötätuntoisin hahmo on kertojan köyhä sisko Isinha. Hän ei raaski erota alkoholistimiehestään, koska pelkää, ettei tämä pärjäisi yksin.

Demokratia, toistaiseksi pelastettu

Päättyy myöhäinen kesä on mitä ajankohtaisin romaani siksikin, että Brasiliassa käytiin juuri presidentinvaalit. Toisella kierroksella 30.10.2022 Lula voitti Bolsonaron, tosin paljon täpärämmin kuin mitä gallupit ennakoivat. Pelko siitä, ettei istuva presidentti hyväksyisi vaalitulosta, ei lopulta toteutunut, mutta yhtenä syynä lienee se, että Bolsonaron puolue Partido Liberal (PL) kasvatti valtaansa senaatissa ja osavaltiotasolla. Vaikka demokratia on siis ainakin toistaiseksi pelastettu Brasiliassa, äärioikeisto on tullut jäädäkseen.

Ruffaton romaanin keskeinen yhteiskunnallinen kysymys koskee ihmisten välistä yhteyttä. Onko eristyminen ja fragmentaatio vääjäämätöntä, vai voivatko ihmiset vielä löytää jonkin yhteisen äärelle? Teoksen sävy on varsin lohduton, mutta ajoittain se tuntuu vihjaavan, ettei yhteyden löytäminen ole täysin mahdotonta. Oséias ja Rosana pääsevät jo lähelle Lígia-siskon kuoleman aitoa käsittelyä ennen kuin lankomies Ricardo heittää kertojan ulos talostaan.

Entä miten Cataguasesissa äänestettiin? Lula sai 61 prosenttia äänistä, Bolsonaro 39 prosenttia. Työväenpuolueen ehdokas pärjäsi siis huomattavasti kokonaistulosta (51–49) paremmin. Jätän tuloksen tulkitsemisen politiikantutkijoille.