Kissa sisälläni on sopimaton kirja. William S. Burroughsin muuhun tuotantoon teos sopii kuin kotikissa ilveslaumaan. Lemmikkieläimet eivät sovi Burroughsin klassiseen nistihomoprofeetta-julkisuuskuvaan. Päiväkirjamuotoisia ajatelmia, unimerkintöjä, selostuksia kissojen tassuttelusta. Kissa sisälläni ei sovi. Onko tämä jotain uutta vai Burroughsin pehmeäpäinen hairahdus?

Mies asuu kivitalossa, kirjoittaa, kuvittelee, uneksii ja hoitaa kissoja. Kissat asuvat kivitalossa, uneksivat, temppuilevat, katoavat ja ilmestyvät ja hoitavat miestä. Raukeasta elämänrytmistä syntynyt symbioosi ei juuri muuta tarvitse.

Burroughs suhtautuu syvää liikutusta tuntien ikiaikaiseen suhteeseen ihmisen ja kissan välillä. Ihminen kesyttää kissan, tarjoaa sille mahdollisuuden elää makeasti ja huolettomasti. ”Kissa ei tarjoa palveluksia. Se tarjoaa itsensä”, Burroughs luonnehtii. Kirjan myötä paljastuvat William S. Burroughsina tuntemamme kirjailijan heikot kohdat, se pehmeä puoli, joka on välttämätön kokonaisen henkilökuvan hahmottamiseen. Buron tuotannolle ominainen uhka-asento vetäytyy, kellistyy maahan ja paljastaa kaulansa.

Burroughs kirjoittaa ladattuja ajatuksia. Hän kertoo unistaan, joissa kissa ja ihminen elävät mystisessä ykseydessä. Mukaan sekoittuu sävähdyttäviä muistoja eläinvihaajista ja katujen hiljaisuudesta. Usein W. B. dokumentoi kissan toimia sellaisinaan, ilman metatason analyysiä. Kuitenkin juttu tulee selväksi. Ennakkoluulot huonoilla aforismeilla kyllästetyistä kissakirjoista sekä William Burroughsin imagosta eivät selviydy kymmenen ensimmäisen sivun yli. Jäljelle jää kissa ja mies, salaperäiset lamppusilmäiset erakot.

Kissa sisälläni ei sisällä Burroughsin kylmän iskevää tekstiä à la Naked Lunch, ja sitä etsiville tämä kummajaismainen teos voi olla pettymys. Toisaalta Burroughsin useimmat kirjat tunnetaan epäsovinnaisesta, määritelmiä pakenevasta luonteestaan. Kissa sisälläni on yksi tällainen lisää. Kissojen ystäville, ehdottomasti. Burroughs-faneille ei ehkä yhtä todennäköisesti. Jos kuitenkin satut rakastamaan sekä kissoja että Burroughsin maailmaa – kuten allekirjoittanut – kannattaa hankkia Kissa sisälläni, pidellä sitä hellin käsin ja lukea ajatuksen kanssa.

Omituisessa ajassamme tämä kirja on osoitus suuresta arvostuksesta jotain rikkumatonta kohtaan.

Minä tahdon kissan.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa