Sun onnes tähden
Irja Sinivaara
Tammi 2004
Näköala maailman takapihoille
Irja Sinivaaran esikoisteos Sun onnes tähden on romaani, jonka voi lukea myös erillisinä novelleina. Lisäksi lukujen alut ovat lähes täydellisyyteen hiottuja, kuin pieniä proosarunoja tai minidraamoja. Sun onnes tähden ei ole helppoa lukuviihdettä. Se luottaa lukijan älyyn ja haluun rakentaa kokonaiskuvaa sirpaleista. Sinivaaran tarkka kuvaustapa tavoittaa henkilöhahmot kuin salaa julkisivunsa takaa, pahimmillaan ja samalla inhimillisimmillään. Teos on kauniiksi hiottua proosaa, joka näyttää ihmisen henkisen rumuuden.
Sun onnes tähden -proosateoksen keskushenkilö on lehtori Asto Kivikari, jonka elämä tuntuu olevan mallillaan. Kerronnan nykyajassa hänellä on menossa kolmas avioliitto. Pintatasollaan sovinnaista perheidylliä varjostamassa on monenlaisia uhkakuvia. Ensimmäinen vaimo on järkkynyt mieleltään, toinen on palaamassa Suomeen repaleisesta suuresta maailmasta, isä on dementoitumassa ja ehkä hävittämässä omaisuuttaan, eivätkä koulunkaan kuviot ole täysin selkeät.
Irja Sinivaaran tarinoissa kukin Aston elämää sivuavista henkilöistä astuu hetkeksi valokiilaan. Kaikilla on kiihkeä halu tarttua tilaisuuteen. Kiihokkeena on raha, seksi, hyväksyntä, turhautuneisuuden voittaminen. Yksikään henkilöhahmoista ei ole sympaattinen, mutta Sinivaara kuvaa heitä empaattisesti, lähes lämpimästi. Teoksen ihmiskuva on vanhalla raamatullisella kielellä ilmaisten raadollinen. Romaanin henkilöitä vaivaa kuin perisynti. He toimivat lähes maanisesti, kykenemättä selittämään tekojaan.
Teoksen tyyli kuvastaa henkilöiden vahvaa pyrkyä eteenpäin. Sinivaara ketjuttaa lyhyitä päälauseita hengästyttävään tahtiin. Ajatukset, muistumat, mielenliikkeet välähtävät hetkeksi näkyviin ja sitten taas ollaan tapahtumissa tiiviisti mukana. Teksti rakentuu sujuvan dekkarin tavoin. Lukijan on painettava koko ajan satunnaisilta tuntuvia mainintoja mieleensä ja rakennettava näiden johtolankojen avulla juonen kokonaiskuvaa.
Dekkarin aineksia Sun onnes tähden tarjoaa muutenkin. Huikein on Aston isän lottovoiton kohtalo. Kaikissa henkilöissä on jotain salaperäistä ja uhkaavaa. Tarinoiden käänteissä piilee alkuasteillaan – enemmän ajatuksissa kuin teoissa – petosta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa, henkistä julmuutta. Asto Kivikarin ympäriltä löytyy aineksia kokonaiseen rikosromaanisarjaan.
Sun onnes tähden ankkuroituu suomalaiseen satamakaupunkiin, joka voisi olla ilmapiiriltään Irja Sinivaaran kotikaupunki Kotka. Ympäristönkuvausta tärkeämpää kuitenkin on henkinen ilmapiiri, jonka muutokset ilmenevät tarinoiden kuvaamissa henkilöhistorioissa. Menneinä vuosikymmeninä satamakaupunki oli ahdasmielistä sisämaata suvaitsevampi. Mitä lähemmäs nykyaikaa muistumissa ja tapahtumissa tullaan, sitä kansainvälisempiä ollaan. Maantieteelliseltä ulottuvuudeltaan Sinivaaran romaani tavoittaa kivuttomasti globaalit mittasuhteet.
Irja Sinivaara on kirjoittamisen ammattilainen. Mm. tv-käsikirjoittajana hän on kehittänyt taitavuutta henkilöiden ja tilanteiden kuvaamisessa ja dialogien kirjoittamisessa. Nämä taidot näkyvät edukseen myös esikoisromaanissa. Sinivaara rakastaa silminnähden suomenkieltä. Tuntuu kuin kirjaan päätyneitä sanoja, lauseita ja virkkeitä olisi tunnusteltu, kuunneltu, haisteltu ja maisteltu ennen hyväksymistä. Teoksen henkilöiden maailmassa synestesialla – kaikkien aistimusten rinnakkaisuudella – on tärkeä myös merkitys.
Sanojen liika paapominen voi valitettavasti aiheuttaa myös vastareaktion. Teoksen kielen kauneus ja sen maailman henkinen rujous ovat jatkuvassa ristiriidassa. Paikka paikoin kerronta menettää uskottavuutensa. Lukija ryhtyy tarkastelemaan sanoja ja lauseita pieninä helminä, irrallaan yhteyksistään: ”Lähtiessä Hongkongin yllä lepäsi saastekakku. Katujen tahmea lika kiilsi kuin hyvin valmistettu kastike.”
Tyyli on pitkälti makuasia. Kaiken kaikkiaan Sun onnes tähden on monikerroksista, yllätyksellistä ja haastavaa proosaa, joka ei päästä lukijaa helpolla. Yksittäisten tarinoiden takaa välähtää rehellinen ja paikoin huolestuttava kuva suomalaisesta todellisuudesta.