Kritiikit

Petri Tammisen uusimmassa romaanissa Enon opetukset suomalaisen perusmiehen kivettynyt kuva saa uusia piirteitä. Ulkoisesti ryvettynyt, ihan tavallinen suomalainen äijä voi olla oman elämänsä sankari. Lue lisää

Markkinavoimat kirjallisena aiheena ei ole noussut esille juuri muulloin kuin puhuttaessa kasinotalouden ironisista kuvauksista tai ihmeteltäessä suuren lamaromaanin puuttumista. Vaikka markkinavoimien vaikutuksesta puhutaan päivittäin,… Lue lisää

Pasi Ilmari Jääskeläinen on tunnettu vastustamattoman intensiivisistä novelleistaan, joissa tiheä tunnelma ja todellisuutta hämäävät mustat aukot asettavat lukijalle haasteita. Palkitulta novellistilta on nyt julkaistu… Lue lisää

Melkoisia veijareita ovat murheellinen ritari Don Quijote ja hänen uskollinen aseenkantajansa Sancho Panza: takana on yli neljäsataa vuotta yhteistä taivalta ja seikkailu sen kuin… Lue lisää

Peräjälkeen on ilmestynyt kolme tärkeää kirjallisuuden esittelyopusta: Eino Santasen ja Saila Susiluodon Uusi ääni. Uuden runouden antologia (WSOY, 2006), Matti Pajuniemen Novelliopas 1: kotimaista… Lue lisää

Riikka Pelo kirjoittaa tiheää tekstiä. Sivumäärältään melko pieni esikoisromaani Taivaankantaja ei avaudu kaikilta tasoiltaan keveällä otteella, vaikka jo ensi rivit vievät aistivoimaisuudellaan suoraan ja… Lue lisää

Väinö Linnasta ja hänen kirjallisesta tuotannostaan on kirjoitettu valtavasti. Esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjaston luettelosta löytyy 146 viitettä teoksiin, joissa kohteena on Linna. Kunnon klassikon tavoin… Lue lisää

Pimeä tavarajuna on Lauri Levolan esikoinen, novellikokoelma, jossa arjen valo on synkän eri sävyjä. Lyhyehköt 16 novellia kertovat minä-muodossa miehistä ja pojista, enemmän ja… Lue lisää

Emily Brontëa (1818-48) pidetään usein Brontën kirjailijasisaruksista lahjakkaimpana. Hänen romaaninsa Humiseva harju (Wuthering Heights, 1847) on niittänyt mainetta väkevänä ja synkkämielisenä rakkauskuvauksena, mutta tarkempi… Lue lisää

Naisten asemaa suomalaisessa teatterissa on viime aikoina kritisoitu mediassa ja teatteripäivillä, mutta ainakaan kolmea viime keväänä julkaistua kotimaista näytelmää ei voi syyttää naiskuvan kapeudesta. Lue lisää

Avara ihmiskuva, psykologinen uteliaisuus, kaunis lauserytmi, arvaamattomuus, herpaantumaton eettinen kyseleminen, ihmisyyden kunnioitus ja monimerkityksinen ympäristönkuvaus. Tarvinneeko mainita lisäsyitä siihen, miksi Arvid Järnefeltin (1861 –… Lue lisää

Tätä tukevan kokoista, komean näköistä ja hienosisältöistä runoteosta käsittelee sitä kunnioittavammin mitä kauemmin sen sivujen lukemiseen kuluttaa ottamaansa aikaa. Miten paljon teistä täältä näkyy… Lue lisää