Torbjörn Flygtin romaani Alakynnessä on sankarikertomus sukkatehtaassa työskentelevästä yksinhuoltajaäidistä, joka onnistuu kasvattamaan kaksi kelvollista jälkeläistä. Varsinaisesti kirjan päähenkilö ja kertoja on hänen poikansa Johan, joka kuvaa lapsuuttaan malmöläisessä kerrostalolähiössä.

Alakynnessä on aikakauden dokumentointia ja realistista kuvausta tosielämästä. Kirjailija kuvailee paljon pieniä arkisia tapahtumia ja keskusteluja. Mikään ei ole merkityksetöntä, sillä pienet asiat voivat paljastaa eniten. Kirja kuvaa Kraftin perheen ja heidän naapuriensa ja sukulaistensa elämää, eikä suurta juonikuviota tarvita, eihän sitä tavallisessa elämässäkään usein ole.

Romaanin nimi, Alakynnessä, kuvaa päähenkilön tarkkailijan asemaa. Johan on jatkuvasti hieman syrjässä jengin ytimestä, häntä verrataan aina sisareensa, ja sukutapaamisissa serkku on koko ajan niskassa kiinni. Alakynnessä oleminen on myös alemmuudentunnetta työläistaustan vuoksi, ja koko perhe ponnistelee sosiaaliseen nousuun koulutuksen avulla.

Lähiöjengistä juristiksi on pitkä matka

Koulumaailma, kaveripiiri, vierailut maalla mummolassa ja ärsyttävien sukulaisten luona ovat osa Johan Kraftin, melko tavallisen ruotsalaispojan arkea. Hänen elämänsä kulmakiviä ovat maailman paras äiti, Bodil, sekä lahjakas ja erikoinen isosisko Monika. Kuten Johan sanoo, aina puhutaan poissaolevista isistä, mutta: ”miksei kukaan koskaan puhu siitä miten upeaa on elää läsnä olevan mutsin kanssa”. Kun Bodil irtisanotaan sukkatehtaalta, hän kouluttautuu toimistotyöhön ja hänen elämänsä lähtee uuteen nousuun.

Kerrostalon penskojen nokkimisjärjestys syntyy jalkapallomatseissa pihan pienellä nurmikolla ja koulun ensimmäisillä tunneilla. Pian on näkyvissä, kuka selviytyy ja ketkä putoavat kelkasta. Sama jengi pyörii mukana koko peruskoulun, ja paine sopeutua ja pysyä mukana porukassa on kova. Poikien maailmassa tytöt, mopot, viina ja tupakka ovat kovia juttuja. Lähiöjengistä moni saa kouluhäirikön ja luuserin osan. Johanin äiti onnistuu luotsaamaan poikansa karien ohi, ja lukiossa tätä alkavatkin kiinnostaa jengiläisyyttä enemmän rahan tekeminen ja opiskelu.

Aikuisesta Johanista lukijalle selviää, että hänestä on tullut lakimies ja että hänellä on vaimo, kaksi lasta ja omakotitalo. Välillä Johan paljastaa, mitä lapsuuden kavereille nykyisin kuuluu, ja jää pohtimaan menneisyyttä aikuisen näkökulmasta. Menneisyyden ja nykyisyyden vaihtelu tekstissä on toimiva.

Perhekuvaus punaisena lankana

Sama tunnelma ja samat teemat tuntuvat toistuvan muissakin viime vuosina ilmestyneissä ruotsalaisissa kirjoissa ja elokuvissa. 70-luvun lapsuuden nostalgia on nyt pinnalla. Mieleen tulevat Lukas Moodyssonin elokuva Kimpassa ja Ruotsissa vuonna 2001 ilmestynyt Jonas Gardellin romaani Ett ufo gör entre (Kummajainen astuu kehiin, suom. Kimmo Lilja, Like 2002).

Alakynnessä on ansiokas ja myös ajankuvauksena arvokas. Romaanin henkilögalleriassa ja perheen välisessä dialogissa on lämpöä ja huumoria. Varsinkin äidin hahmo on modernilla ja uskottavalla tavalla aito. Köyhä perhe kerrostalolähiöstä voi olla onnellinen, kun ollaan yhdessä ja puhalletaan yhteen hiileen. Kraftin perhe välittää toisistaan.

Alakynnessä on Flygtin kolmas romaani, aiemmin hän on kirjoittanut teokset Längsta ögonblicket (1995) ja Män vid kusten (1997). Alakynnessä voitti Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon vuonna 2001.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa