Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Tarinoiden labyrintti ja runokone

Maiju Laitanen, 28.12.2015
Saila Susiluoto: Ariadne (ja Antikythera) 109 s., Otava 2015

Labyrintin joka polun aloittaa peili, siksi eksyt”, on painettu Saila Susiluodon uusimman runokokoelman Ariadnen kanteen. Lause tulee säkeenä vastaan monissa kokoelman runoissa, ja se valmistaa lukijaa edessä olevan runolabyrintin kohtaamiseen. Labyrintin muodostavat paitsi eri muunnoksina toistuvat kuvat, säkeet ja kohtaukset, myös vaihtuvat vuosisadat ja paikat, joiden läpi lukija saa harhailla oikealle polulle johdattavaa langanpäätä etsien. Vaikka aika juoksee, labyrintissä kulkijaa piinaa outo paikallaan polkemisen tunne.

Niin tarujen saaria kuin kokoelman runojakin yhdistävät mereen liittyvän kuvaston lisäksi väkivaltainen, petettyjä ja pettyneitä ihmiskohtaloita kantava historia.

Runokokoelman nimi Ariadne viittaa kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvään Ariadneen, joka oli Kreetan prinsessa ja labyrinttiin suljetun Minotauros-hirviön sisarpuoli. Ariadne rakastui hirviötä surmaamaan tulleeseen sankariin ja auttoi tämän ulos labyrintista, mutta jäi lopulta itse harhailemaan yksin vieraalle saarelle.

Runojen näyttämöinä toimivat antiikin Kreikan saarten lisäksi myös Pohjois-Norjan Finnmarkin saaret, erityisesti Vardøyan saarella sijaitseva Vardø, jossa on 1600-luvun noitavainoissa kuolemaantuomittujen teloituspaikka. Niin tarujen saaria kuin kokoelman runojakin yhdistävät mereen liittyvän kuvaston lisäksi väkivaltainen, petettyjä ja pettyneitä ihmiskohtaloita kantava historia. Valona pimeydessä loistaa kuitenkin aina toivo.

Ajan kehää kiertävä labyrintti

Ariadnessa tapahtumat, tapahtumapaikat ja aikakaudet sekoittuvat yhdeksi vyyhdeksi. Myös nykyaika nivoutuu eri aikakausien ja tarustojen kuvastoon, ja yksi kokoelman kantavista teemoista onkin historian itseään toistava luonne: ”joka niin kuin ympyrä toistui ja toistui ja toistui / tikkaava vuosisata, jyrisevä”. Aikakausien yli kuroutuvaa tunnelmaa rakentavat vuosisatojen läpi samoina pysyvät luonnonvoimat: meri, sade, aurinko ja tuuli.

Labyrintin teema näkyy myös runokokoelman rakenteessa. Paitsi säkeet, myös kohtaukset ja kielikuvat toistuvat erilaisina muunnoksina. Välillä toistuvuus on niin hienovaraista, että sen huomaa vain häiritsevänä tuttuuden tunteena: olenko ollut tässä kohtaa jo aiemmin?   Lukijasta tuntuu kuin hän todella kääntyilisi labyrintissa, jonka käytävät toistuvat samankaltaisina mutta kuitenkin erilaisina – kuin ihmiskohtalot.

Kaunista kieltä raskaassa maailmassa

Susiluoto on taitava kielenkäyttäjä, joka on Ariadnessa vaihtanut aikaisempien kokoelmiensa proosallisen otteen arvoitukselliseen katkelmallisuuteen, tunnelmien maalailuun ja pysäytyskuvien hahmotteluun. Tunnemaisemia maalaillaan luonnonvoimien sanastoa apuna käyttäen. Esimerkiksi rakkaus on ”liuske jota levottomuus liuottaa”, ja rakkaan ääni ”kuin jää murskautuu kevään rantaan”.

Labyrintin teema näkyy myös runokokoelman rakenteessa. Paitsi säkeet, myös kohtaukset ja kielikuvat toistuvat erilaisina muunnoksina.

Kokonaisuuksista erottuu paljon yksittäisiä lausahduksia, jotka toimisivat aforismeina yksinäänkin: ”vapaus lähenee välinpitämättömyyttä muttei ole sama”. Yleisestikin ottaen Ariadnessa pysäyttävät erityisesti yksittäiset ilmaisut, sillä runojen kokonaisuuksista on usein vaikeaa saada otetta. Melankolian ja luonnonvoimien armoilla rämpiminen on ajoittain raskasta, mutta sen jaksaa helposti, sillä matkalaista ravitaan jatkuvasti upeilla kielikuvilla ja kekseliäillä ilmaisuilla.

Sanoilla leikittely ja soinnuttelu ovat olennainen osa tätä kielellistä rikkautta: ”hän käveli alasti läpi vuosisateisten kuvien”. Erityisen toistuva soinnuttelujoukko ovat temaattisestikin tärkeät kuu, suu ja luu. Kuun lisäksi myös auringolla on tärkeä rooli, sillä sille on omistettu runokokoelman viimeinen osa. Muut osat ovat ”Saari”, ”Matka” ja jälleen ”Saari”. Tämä rakenne kuvaa kokoelman luonnetta hyvin: saarelta päästään sateen ja meren huuhtomana toiselle saarelle – mutta auringon voima on lopulta luonnonvoimista määräävin.

Antikytheran kone luotaa digitaalisen runouden mahdollisuuksia

Ariadnen kanssa samaan aikaan julkaistiin sen sisarteos Antikythera, joka liikkuu sisarensa kanssa samoissa maisemissa ja samojen teemojen äärellä. Itse asiassa Susiluoto on Jano-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan kertonut Ariadnen syntyneen osittain Antikytheran runojen pohjalta.  Antikythera poikkeaa perinteisen runokokoelman formaatista, sillä se on iPad-tablettiin ladattavana sovelluksena toimiva interaktiivinen runokone.

Koneeseen viittaa kokoelman nimikin: Antikythera on muinaisten kreikkalaisten monimutkainen laskukone, joka kykeni määrittämään auringon, kuun ja planeettojen liikkeet. Susiluodon Antikythera perustuu muinaisen esikuvansa mekanismiin, mutta se hyödyntää uuden digitaalisen runouden keinoja, kuten pelillisyyttä, ääntä sekä muuttuvia ja liikkuvia runoja.

Antikythera perustuu muinaisen esikuvansa mekanismiin, mutta se hyödyntää uuden digitaalisen runouden keinoja.

Antikythera on mielenkiintoinen digitaalisen runouden tulokas, jonka työryhmään on kuulunut Susiluodon lisäksi monen alan osaajia. Teos on toteutettu Koneen säätiön, AVEK:n ja Crucible-studion tuella. Panostus näkyy, sillä Antikythera on ulkoasultaan tyylikäs, sisällöltään mietitty sekä käytettävyydessään miellyttävä runokone.

Esa Mäkinen nimeää Helsingin Sanomissa julkaistussa (25.10.2015) arvostelussaan Susiluodon edelläkävijäksi ja pitää Antikytheraa ”yhtenä ensimmäisistä, jotka rikkovat tekstien liikkumattomuuden”. Tämä ei sentään pidä paikkaansa, sillä hypertekstifiktioksi kutsuttua elektronista kirjallisuutta on tuotettu jo ainakin 90-luvulta alkaen. Suomessa digitaaliseen, interaktiiviseen kirjallisuuteen liittyvää tutkimusta ja kokeiluja on tehnyt erityisesti Markku Eskelinen, ja digitaalisen runouden kotimaisena edelläkävijänä voidaan pitää mm. Leevi Lehtoa.

Vaikka Susiluoto ei edelläkävijäksi ennätäkään, on Antikythera silti tärkeä askel suomalaisen runouden kentällä. Hyödyntäessään monen alan osaamista ja uudenlaisia alustoja se toivon mukaan viitoittaa tietä muillekin kokeilijoille. Älypuhelimille ja tablettitietokoneille kehitettyjä sovellutuksia kehitetään jatkuvasti mitä erilaisimmille markkinoille, ja on hyvä merkki, että uudet keksinnöt hyödynnetään myös kulttuurin kentällä. Antikythera liikkuu sisältönsä puolesta muinaisissa maisemissa, mutta toteutukseltaan se on vahvasti nykyajassa kiinni.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto