Valoa tunnelin päässä

Virolainen fs on runoilija, jolla on monet kasvot. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi nimimerkillä François Snakesnake, mutta nimi muuttui myöhemmin muotoon François Serpent.

Serpentiltä ilmestyi kaksi viroksi kirjoitettua runokokoelmaa, Ka Jumal on inimene (”Jumalakin on ihminen” vuonna 1997) ja Valgete kaantega raamat (”Valkokantinen kirja” vuonna 2000). Nämä kirjat edustavat erilaisia tyylisuuntauksia. Esikoiskokoelma sisältää nykymaailmassa niinkin harvinaista kirjoitustapaa kuin mitallista runoutta. Kirjan runot, jotka on kirjoitettu muun muassa rock-musiikista ja kauhukirjallisuudesta vaikutteita saaneella tyylillä, herättivät keskustelua.

Valgete kaantega raamat merkitsi siirtymistä vapaamittaiseen runouteen. Kirja tunnetaan muun muassa siitä, että sillä on nimestään huolimatta täydellisen musta kansi.

Sitten syntyi fs. Tämän nimimerkin alla on nyt julkaistu kaksi kokoelmaa, 2004 (2004) ja Alasti ja elus (”Alasti ja elossa” vuonna 2008). Nimen vaihtaminen alleviivaa tekijän runollista kehitystä, jossa hän kirja kirjalta on siirtynyt kohti minimalistisempaa ja vähäeleisempää ilmaisua.

Runoihin tuli myös entistä synkempiä teemoja. 2004 on saanut vaikutteita George Orwellin kirjasta Vuonna 1984, joka kuvaa tulevaisuuden dystooppista yhteiskuntaa. 2004 olikin tekijänsä siihen asti yhteiskuntakriittisin runokokoelman. Alasti ja elus alkoi puolestaan synkästä asetelmasta, jossa runojen puhuja oli selviytynyt yrittämästään itsemurhasta.

Ensimmäinen kirjasuomennos

François Snakesnaken, François Serpentin ja fs:n takana on mies nimeltä Indrek Mesikepp (s. 1971). Hän on Tartossa ja Tallinnassa asunut runoilija, joka on palkittu tuotannostaan useilla palkinnoilla. Huomio on tosin tullut verrattain myöhään, sillä vasta fs:n kirjat ovat nostaneet runoilijan palkintolautakuntien suosioon.

Suomeksi häntä on aiemmin julkaistu vain virolaisen runouden antologiassa Ajattelen koko ajan rahaa (Johnny Kniga, 2006). Nyt ilmestynyt valikoima Valoa tunnelin päässä on ensimmäinen kirja, joka fs:ltä on julkaistu suomeksi. Sen erinomaisen käännöksen takana on virolaisten lyyrikoiden kääntäjänä laajemminkin kunnostautunut Hannu Oittinen.

Valoa tunnelin päässä kuuluu NyNorden-kustantamon virolaisten runoilijoiden käännössarjaan. Sarjaan tavan mukaisesti varsinaisia runoja seuraavat kirjailijan tuotantoa ja elämää valottavat jälkisanat. Kääntäjä Oittinen kirjoittaa fs:stä tarkkanäköisesti ja oivaltavasti. Lyhyestä esseestä löytyy muun muassa seuraava kommentti: ”fs:n runoista voi poimia viittauksia tekijän omaan arkeen ja taustaan, kuten vaikkapa Tartossa vietettyyn nuoruuteen tai Lasnamäen jättilähiöön, mutta sitä oleellisemmaksi nousee selvä ristiriita ja jatkuva vastakkain asettuminen todellisuuden kanssa.”

Se on hyvä kiteytys fs:n runoudesta. Siinä missä François Snakesnake ja François Serpent kirjoittivat erilaisista alakulttuureista vaikutteita saaneella tyylillä, fs:n tyyli on jalostuneempaa ja suorempaa. Hän kirjoittaa yhteiskuntakriittistä runoutta, joka käy luihin ja ytimiin asti.

Fs:n runot käsittelevät yhteiskunnallisia solmukohtia. Tämä johtaa runoilijan taustan, tässä tapauksessa virolaisuuden, näyttäytymiseen. Runojen kertoja on poikkeuksetta joko tarttolainen tai tallinnalainen, kuten vaikkapa tässä pääkaupunkia kuvaavassa katkelmassa: ”trollikka kolistaa nurkan takaa / vapaudenaukion pysäkille / nyt pitää nousta siihen / tarttua kädellä kylmään putkeen”.

Kirjojen sivuilla seikkailee hahmoja, jotka ovat yhtä aikaa virolaisia ja eurooppalaisia. Globalisaatio takaa sen, että virolaisuutta kuvaavat runotkin liikkuvat laajalla alueella. Keskiöön nousevat ahdistuksen ja köyhyyden kaltaiset yleismaailmalliset ongelmat: ”kun leipä loppuu / pitää lähteä kauppaan / jotta raha ei loppuisi / pitää tehdä töitä / sen vuoksi pitää siis / syystä tai toisesta / poistua kotoa”.

Helppo samaistua

Fs kirjoittaa lakoniseen ja toteavaan sävyyn. Hänen runonsa eivät jätä paljon tulkinnan varaa, mutta juuri siksi hän onkin saavuttanut laajan lukijakunnan. Hän puhuu asioista, joihin kaikki pystyvät samaistumaan.

Eräässä haastattelussa fs on maininnut haluavansa kirjoittaa asioista sellaisina kuin ne ovat. Tämä tarkoittaa, että syrjäytyneisyyden tai yksinäisyyden kaltaisista asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Niinpä runot kertovat masentavista asioista mutta antavat samalla aina toivoa.

Käännöksen nimeksikin nostetussa runossa ”Alasti ja elossa” runon puhuja on epäonnistunut itsemurhassa. Runo alkaa näin: ”makaan lattialla / elossa / vaikka sen kaiken piti loppua / niin sen piti olla”. Puhuja ei siis sittenkään ole pettynyt siihen, että hänen aikeensa epäonnistui. Niinpä hän toteaa yhtä lailla toiveikkaasti ja kohtaloonsa alistuen, että näin sen pitikin olla.

Fs itse työskentelee Viron kirjailijaliitossa ja toimii virolaisten kulttuurilehtien parissa. Hänen henkilöstään ei kuitenkaan kannata vetää yksi yhteen -tyyppisiä vertauksia runojen henkilöiden kanssa. Fs:n runot sisältävät kuitenkin jonkin verran kuvastoa hänen omasta elämästään. Niihin kuuluvat ennen kaikkea konkreettiset kuvat, kuten Tallinnan kaupunginvankila, Lasnamäen venäläislähiö ja hetket Mustamäessä, mutta myös musiikin kaltaiset yleismaailmalliset asiat.

Musiikki onkin eräs fs:n tuotannon avaimista. Hän on maininnut kuuntelevansa Joy Divisionin, New Model Armyn ja The Sisters of Mercyn kaltaisia yhtyeitä sekä 1970- ja 1980-lukujen vihaista punkkia. Eräässä Valoa tunnelin päässä -kokoelman runossa näitä muusikkoja mainitaan nimeltä: ”kun laulaa Iggy Pop / kun soittaa The Sisters of Mercy / kun vanhalla vinyylilevyllä / karjuu vihainen Leedsin mies”.

Monipuolisempi kuin kuvitellaan

Vanha musiikki oli nykyistä yhteiskunnallisempaa. Fs:n musiikillisen taustan huomioon ottaen ei ole ihme, että hän ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tästä huolimatta on jälleen korostettava, ettei elämää ja runoja yhdistävissä johtopäätöksissä kannata mennä liian pitkälle.

Oittinen kirjoittaa jälkisanoissaan, että fs on monipuolisempi runoilija kuin jotkut kuvittelevat: ”Eeppisen tiukkasanaisuuden rinnalla fs yltää myös mietelmällisyyteen, sosiaalisuuteen ja avoimen tunnustukselliseen rakkausrunoon.”

Vaikka hänen runoissaan ollaan trollikoissa, sukupuolitautien klinikalla, krapulassa, Mustamäessä, Lasnamäessä, supermarketissa ja hypermarketissa, kuunnellaan Robbie Williamsia ja puhutaan itsemurhasta, kaiken taustalla on silti halu jatkaa elämistä.

Fs kirjoittaa myös hetkistä, jolloin elämä on elämisen arvoista: ”nähdä ja tuntea ylähuulesi / silmäsi niskasi siro kaulasi / kaula korvarenkaiden alta / ja siitä alaspäin / tuntea vasen olkapää / ja oikea kantapää / nenä otsa sääret rinnat / oikein muotoutunut vartalo / ihopoimut navan ympärillä / muuten niin hoikalla uumalla / kädellä kielellä kaikella / mitä minulta on vielä jäänyt / tuntea että toista kaltaistasi ei ole”. Kaikesta on siis mahdollista löytää rakkautta.

Valoa tunnelin päässä on muuten mainio johdatus fs:n tuotantoon, mutta siitä puuttuu yksi hänen tuotantonsa kannalta olennainen runo. Se on Ajattelen koko ajan rahaa -antologiassa mukana oleva ”fs ¬ kuka hän on ja mistä hän tulee”, eräänlainen runon muotoon kirjoitettu pienoiselämänkerta.

Siihen kannattaa tutustua ennen kuin alkaa lukea hienoja uusia runoja.

Valoa tunnelin päässä -kirjan on julkaissut ruotsalainen NyNorden. Se on jo ehtinyt julkaista monien virolaisten runoilijoiden suomennoksia. Kustantamolla ei vielä tätä kirjoitettaessa ole kunnon levityskanavaa Suomessa. Niinpä Valoa tunnelin päässä kannattaakin joko tilata verkosta tai poimia mukaan seuraavalta Tallinnan matkalta. Niin hyvä kirja on kyseessä.