Kesäpäivä

Kuopiolainen Jouni Tossavainen (s. 1958) on monipuolinen kirjailija ja napakka kulttuurikeskustelija. Hänen kahdeskymmenes kaunokirjallinen teoksensa perustuu kirjailijan oman äidin muistiinpanoihin ja runoihin.

Kollaasinomaiseksi proosatarinaksi hahmottuva pienoisromaani Kesäpäivä kuvaa yhden päivän tunnelmia vuodelta 1962. Eletään maalaisoloissa Nilakan järvimaisemassa Savon sydämessä. Elämän merkkipaaluja ovat perheen – kotona olevien äidin ja kahden pojan – pienet ilot ja suuret toiveet sekä arkiset askareet tutussa pihapiirissä ja kodin ylläpidossa. Mutta perhetaustan huolenaiheet tuottavat ikävän yllätyksen ennen iltaa.

Teksti jää viehättävän väljäksi, loppuun liitettyine äidin runoineenkin. Teoksen pääosa etenee lakonisena ja aukkoisena huomioiden ja ajatusten virtana, joka kutsuu lukijaa mukaan omine assosiaatioineen ja muistikuvineen. Verbittömät toteamukset ovat kuin hetken mielijohteita, kuin hätäisiä merkintöjä pieneen ruutuvihkoon tai allakan sivujen kulmiin. Teksti tarttuu konkreettisesti todellisuuteen, turhaan nostalgiaan ei ole aihetta tapahtumien lähituntumaan heittäydyttäessä.

Teksti tarttuu konkreettisesti todellisuuteen.

”Joskus pelkän ajatuksen takia hyvä päivä pilalla.” Lause saa omana tekstikappaleenaan aforistista väljyyttä ja henkevyyttä. Se on syntynyt ehkä vain hetken väläyksenä edellisestä kirjauksesta: ”Tuhlausta tilkka retaa kahvikuppiini.” Elämä on karua, oman työn arvo mittaamaton.

Luettelotyyli toimii

Kesäpäivässä on vahvaa elämän makua. Isolla sukulaistilalla on lehmiä kokonainen liuta: on Aappinaa, Murmeloa, Tossua ja Valkoa. Omalla pientilalla on vain nimettömiä kanoja, mutta nekin tuottavat onneksi ruoanlisää. Onni on pieniä asioita: ”leipä, juuri, voikukka, maito, aitta, polku, kahvi, kala, vene, pojat, pottu”.

Onnea olisi tietenkin odotettu miehen tulo kotiin. Saunan lämmitystä voi valmistella jo aamusta alkaen: ”Äidin töitä alta pois, ennen kuin pojat pystyssä.” Töitä riittää tietenkin, niin sisällä kuin ulkonakin, ja elämän toistuvuuteen turtuu: ”Kerran onni mun uskonain / Ja elo haaveita, toiveita vain.”

Nyt haaveet saavat konkreettisiakin nimiä. Menneiden puutteen vuosikymmenien jälkeen kaupoissa alkaa olla houkuttelevia tuotenimiä Sirkku- ja Kisa-sokerista Tell-pyykkipulveriin: ”Kuopiossa halvempia kuin yhdessäkään tämän kylän neljästä kaupasta.”

Tossavainen ymppää taitavasti tarinaan pätkiä mainoksista, sanomalehdestä silmäiltyjä uutisotsikoita ja radiosta napattuja tietoja maailman menosta tai yksittäisen säätiedotuksen. Mukana kirjassa on myös ruokaresepti, juhannusjuhlien ohjelma, kirje ja ilmeisen autenttisia mustavalkoisia valokuvia. Tekstin tyylin väljyyttä ja satunnaisuuden tunnetta korostava kirjan taitto on ilmava, kuin vihon sivujen väliin aina muistaessa talletettua dokumenttia eletystä elämästä.

Taitto on ilmava, kuin vihon sivujen väliin aina muistaessa talletettua dokumenttia eletystä elämästä.

Loppupuolen parillekymmenelle sivulle mahdutetut ”Äidin runot” antavat vahvaa kaikupohjaa Kesäpäivän vähäeleiselle mutta tarkkuudessaan moniulotteiselle ympäristön- ja ajankuvaukselle. Vuodelle 1972 päivätyn muistojen kirjoja tilittävän runon keskeinen säkeistö on ehkä antanut suuntaa Tossavaisen lämminhenkisen, mutta kirpeitäkin totuuksia sisältävän teoksen idealle ja persoonalliselle toteutustavalle:

”Tarkka luettelo vähästä / Jatkuu, käy selväksi rikkauteni / Köyhyys sikiää tavaroista kuten / Maitohammas, hiusneulat, pala / Tuntematonta kiveä. Tunne laatikossa / Multaantuu, hyvät väritkin”