Eilisen seitit

Tukholmalainen kirjailija ja toimittaja Maarit Turtiainen (s. 1957) on asunut naapurissa jo vuosikymmeniä, mikä ei ole kuitenkaan rapauttanut hänen suomen kieltään. Hän debytoi romaanilla Punainen paasto (WSOY) vuonna 2012. Toinen romaani Eilisen seitit julkaistiin viime marraskuussa Ruotsissa.

Turtiainen toimii aktiivisesti ruotsinsuomalaisen kulttuurin edistämiseksi. Aikaisemmin hän työskenteli Ruotsin television (SVT) suomenkielisessä toimituksessa, mutta siirtyi vuosi sitten vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.

Eilisen seitit kasvaa vahvan draamalliseksi tarinaksi identiteetistä.

”Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on täynnä ainutlaatuisia kertomuksia siitä, minkälaista on elää eri kansallisuuksien, valtioiden ja kulttuurien rajoilla”, luonnehti vähemmistökirjallisuuden asiantuntija Satu Gröndahl viime syksynä Turun kirjamessuilla. Gröndahl huomauttaa tämän olevan nykykirjallisuudessa yleismaailmallinen teema.

Turtiaisen Eilisen seitit kasvaa vahvan draamalliseksi tarinaksi identiteetistä.  Kuka ja mitkä asiat määräävät käsitystä itsestämme? Ja miksi?

Romaani kertoo ruotsinsuomalaisesta Helenasta, jonka elämä on päällisin puolin reilassa. Hän on ollut 14 vuotta onnellisesti aviossa Andersin, lempeän matematiikanopettajan kanssa, ja he asuvat rauhallisella asuinalueella Tukholman eteläosassa.

Romaanin alussa Helena katselee kotiaan nousevan lentokoneen ikkunasta. ”Pilvet hajottivat maiseman saarekkeisiin. Yhdestä pilkisti pala lampea ja kuusimetsää, toisesta näkyi peltoa ja kolmannesta vilkkui moottoritie. Kuin tuuleen viskatut palapelin osaset, joita ei enää voinut sovittaa yhteen.
Hän painoi otsansa kiinni ikkunaan nähdäkseen paremmin. He ohittivat Globenin valkoisen pallon ja Hammarbyn hiihtomäen ja tuolla, kukkulan laella punatiilinen rivitalo lepäsi metsän laitaan pedattuna kuin iso kuusenkäpy.” (s. 5 ja 6)

Halkeama ulottuu horisonttiin

Helena on matkustamassa Turkkiin, koska hänen 15-vuotias tyttärensä Sini on passittanut äidin matkaan. Tätä ennen äidin ja tyttären välille on revennyt kriisi. Sini on löytänyt Helenan vanhan matkaoppaan välistä tummahipiäisen miehen valokuvan, jonka taakse mies, Murat, on kirjoittanut olevansa Helenan ikuisesti. Päiväys on kesäkuulta 1997 Bodrumista, Turkista.

Sini on tajunnut yhdennäköisyytensä kuvan mieheen, ja Helena on ollut pakotettu myöntämään miehen olevan tytön biologinen isä. Tähän asti Helena on salannut asian Siniltä. Aluksi Helenassa piirtyy kuva tietynlaisesta pragmaattisesta ihmistyypistä, joka ei anna tunteidensa näkyä, vaan mieluummin ignoroi niin omat kuin muidenkin sielunelämän liikehdinnät.

Äidin ja tyttären välille puhjennut ristiriita on syvä ja tytär vaateessaan ehdoton.

Sinin ollessa neljän vanha Anders on ehdottanut Helenan opettavan tytölle hieman suomea, mihin vaimo on tokaissut, että miksi ihmeessä. Sinistä on kasvanut ruotsalainen nuori nainen, joka ymmärrettävästi reagoi voimakkaasti tietoon turkkilaisesta isästään. Sini päättää, että koska äiti on valehdellut, on äidin matkustettava Turkkiin selvittämään asiat.

Äidin ja tyttären välille puhjennut ristiriita on syvä ja tytär vaateessaan ehdoton. Sini, järkytyksensä energialla ja sen muutosvoimalla, panee Helenan tilanteeseen, jossa aikuinen nainen joutuu katsomaan henkiseen peiliin ja omaan lapsuuteensa saakka.

Raahautuessaan Bodrumissa ahtaaseen hotellihuoneeseen levottoman lennon ja turistibussin matkan jälkeen Helenaa uuvuttaa. On kuuma ja Helenan ajatuksissa välkkyy mielikuvat kirkuvasta tyttärestä revenneen valokuvan äärellä.

Hengähdettyään tovin Helena suoriutuu hotellia lähimpään nettikahvilaan. Murat on hyvin tavallinen turkkilainen miehennimi. Kun Helena kirjoittaa sen perään myös lapsensa isän sukunimen, hakukone löytää 1 750 023 osumaa.

Kaikki säilyy tiedostamattomassa

Kirkasvetisen Egeanmeren rannikolla sijaitseva Bodrumin niemimaa on Turkin suosituimpia lomakohteita, myös kansainvälisesti. Romaanin kuvaus herkuttelee alueen kauneudella ja kulttuurihistorialla, mutta miljöö ei jää kuvitukselliseksi kulissiksi, vaan heijastaa Helenan ajatuksia: ”Vesi tuoksui suolaiselle ja lämpimälle, se tuoksui kädelle, joka oli koskettanut hänen kehonsa herkkiä kohtia.” (s.19)

Helena vaeltelee ympäri pikkukaupunkia, joka on Bodrumin alueen keskus. Hän tapaa turkkilaisruotsalaisen Devrimin, nuoren naisen, joka ilahtuu voidessaan puhua ruotsia Helenan kanssa. He ystävystyvät ja Helena tulee kertoneeksi oleskelunsa todellisen syyn. Devrim ryhtyy auttamaan Muratin jäljittämisessä.

Jotta Helenan matkasta ei tulisi liian helppo, Anders on lykännyt Helenan matkatavaroihin kirjekuoren, jonka Helena toi Suomesta äitinsä hautajaisista. Kuoressa on isän ja äidin kirjeitä tyttärelleen, mutta Helena ei ole vahingossakaan avannut sitä.

Menneisyys muodostuu nykyhetkessä ja nykyhetki menneisyydessä.

Helenan karjalaissyntyinen isä on ollut kaupparatsu ja kaupitellut pölynimureita ympäri Suomea, ollut siis paljon pois kotoa ja Helenan lapsuudesta. Sitten hän on jättänyt Helenan ja tämän äidin, joka on alkanut juoda suruaan turruttaakseen.

Helena ei edelleenkään avaa kirjettä heti. Hänen lapsuutensa vaiheet kuitenkin kirjoittautuvat tarinaan takaumina ja ajatuksina, jotka verrannollistuvat Helenan ja Sinin suhteeseen.

Muistot menneisyydestä avaavat päähenkilön persoonaa syvemmin. Ne näyttävät syitä Helenan kovan käytöksen takana, ja miksi hänen tahdon suuntansa on vienyt pois Suomesta – kyse lienee ollut halusta asettua oman elämänsä kuskin paikalle ja selviytyä.

Seiteissä puhaltaa raikas muutoksen tuuli, joka leijailee tarinan psykopatologisessa vireessä: Ihminen tekee jotain, koska hänelle itselleen on tapahtunut jotain. Voisi tulkita, että tarina on motivoitu freudilaisen syy- ja seuraussuhteen näkökulmasta.

Muistojen jälkikäteinen rekonstruointi on itse asiassa kaksisuuntainen tapahtuma, minkä Helena romaanissa todistaa. Menneisyys muodostuu nykyhetkessä ja nykyhetki menneisyydessä.

Helena kantaa tunteiden repimiä kokemuksia mukanaan

Romaanin kerronnassa sekä draamallinen, sisäisten jännitteiden, että fyysisen toiminnan tasot ovat vahvoja. Löysää ei ole, ja henkilöhahmojen kommunikaatio dialogeineen vie tarinaa napakasti eteenpäin.

Keskeiset tunteet on tuotu tekstiin fyysisen todistusaineiston kanssa, mikä elävöittää tarinaa. Teos on melko letkeä- ja helppolukuinen.

Romaani on myös todentuntuinen, mitä tulee hieman pihalla ja ahdistuneenakin Bodrumin paratiisimaisemassa ajelehtivaan Helenaan. Hän kun ei ole aikuiselämänsä aikana käsitellyt omia tunteitaan oikeastaan muutoin kuin sysäämällä ne syrjään. Kun välit jo edesmenneisiin vanhempiin ovat nekin tilintekoa vailla, mitään ei tapahdu ilman psyykkistä työtä, mihin Helena ei kovin suurta intoa tunne, vaikka asiat ovat läsnä unia myöten.

Niinpä hän ajelehtii. En halua pilata lukuelämystänne kertomalla, löytääkö hän oikean Muratin, mutta voinen kertoa, että niin ruotsalaisen kuin turkkilaisen miehen oletuksia naista ja naisen käytöstä kohtaan nousee esiin tarinan sosiaalisilla kentillä.

Tarina piipahtaa kotona Tukholmassa odottavien Andersin ja Sinin näkökulmissa. Sini kirjoittaa Helenalle myös lukujen väleihin sijoitettuja viestejä, joissa hän kärttää tietoa Muratista ja äidin kuulumisista.

Rakastella voi vain, jos rakastaa

Seksiä kuvataan rohkeasti ja kursailematta. Tästä huolimatta Eilisen seitit muistuttaa, että ihmisen, tässä tapauksessa naisen, intiimein paikka on hänen mielessään.

Tarinan moninainen materiaali on järjestelty hyvin. Kokonaisuus on dramaturgisesti onnistunut ottaessaan huomioon menneisyyden ja nykyisyyden kietoutumisen yhteen.

Ihmisen intiimein paikka on hänen mielessään.

Merkityksen kannalta tärkeä painotus on (Helenan) kantamissa lapsuutensa kokemuksissa. Tyyliin sirottuu yllättäen myös yhteiskunnallista ajankuvaa ja rakenteeseen käänne, kun Helena ja Devrim jäävät mottiin mielenosoituksen yltyessä nopeasti kaupungin keskustan aukiolla.

Muutama vuosi sitten toukokuussa Turkissa puhkesi valtakunnallinen mielenosoitusten aalto silloisen pääministerin, sittemmin presidentiksi nousseen, kiistellyn Recep Tayyip Erdoǧanin hallitusta vastaan.

Kesän aikana aktivistit osoittivat mieltään eri puolilla Turkkia paitsi pääministerin autoritäärisyyttä, myös Istanbulin Taksim-aukion viheralueen, Gezi-puiston tuhoamissuunnitelmia vastaan. Ilmiötä on verrattu Pariisin vuoden 1968 toukokuuhun, kun opiskelijoiden mielenosoitukset vanhanaikaista hallintoa vastaan aloittivat kaaokselliset mellakat.

Eilisen seittien tekstiasuun on jäänyt runsaasti kirjoitus- ja lyöntivirheitä, mikä on harmi huomioiden teoksen sisällön ja muodon ansiot. Tyyli on sanavarantoa myöten kaunokirjallinen ja ehyt.

Romaani saattaa eri sukupolvien näkökulmista Helenan elämää ohjanneiden valintojen äärelle. Näin päästään koskettamaan kulttuurisia ja yhteisöllisiä rakenteita.