Nuori Adam

Jos The Bloomsbury Review’tä uskoo, Alexander Trocchi(1925–1984) on ehkä maailman hienoin tuntematon kirjailija. Oli siis jo aika saada suomennos skotlantilaisen kirjailijan ensimmäisestä romaanista Young Adam. Teos on ajankohtainen myös siksi, että siitä tehty elokuva pyörii valkokankailla. Kirja tuntuu kuitenkin liian tutulta: beat-kirjallisuutta, jossa lakoninen mies tarkastelee yhteiskuntaa ulkopuolisen kyynisesti ja tunteettomasti. Mitä hienoa Trocchin romaanissa siis on? Ensinnäkin Trocchin Aatami-tarina pysäyttää. Sen juoni on staattinen, jopa tylsä, mutta kerronta ja kieli vievät lukijan syvälle päähenkilön ajatteluun. Toisekseen Nuori Adam jättää tilaa useille eri tulkinnoille.

Kuka on nuori Adam?

Vuonna 1954 julkaistun teoksen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Skotlantiin. Romaani alkaa, kun joesta löytyy naisen ruumis. Rähjäisellä proomulla työskentelevä Joe noukkii ruumiin ylös työtoverinsa Leslien kanssa. Samana päivänä Joe aloittaa suhteen Leslien Ella-vaimon kanssa.

Trocchi piti sanaleikeistä vailla ratkaisuja. Jo romaanin nimi antaa mahdollisuuden useille tulkinnoille. Trocchin mestariteoksena pidetty romaani Cain’s Book (1963) hyödyntää myös raamatullista nimeä: Kain, Aatamin poika, lienee myös osa kirjailijan mieltymystä arvoituksiin. Nuoressa Adamissa ei ole henkilöhahmoa nimeltä Adam. Kuka on siis nuori Adam? Ensimmäiseksi Adam assosioituu kirjan päähenkilöön Joeen.

Jos kyse on nuoresta Aatamista Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta, nimi voisi ironisesti viitata Joen lihalliseen paratiisiin – hän viettää huoletonta elämää täynnä irtoseksiä ja naisia, vailla eettisiä pohdintoja. Toisaalta nuori Aatami on Raamatun tarinan mukaan viaton. Päähenkilö Joe ei ole viaton, mutta hänen voisi sanoa olla syytön. Hän ei myöskään osaa juuri hävetä tekojaan, vaikka se välillä käykin hänen mielessään. Näin Joe vertautuu nuoreen Aatamiin, joka ei tiennyt, mitä synti on, eikä näin ollen edes osannut hävetä. Nuori Adam voi olla myös joku muu kuin Joe. Viattomia ihmisiä kirjasta kuitenkin saa etsiä. Ehkä kirjan nimi kuvaa julmasti sitä, miten kaikki ovat syntisiä, vanhoja Aatameja. Nuorta Aatamia ei ole edes mahdollista löytää.

Kuka on Alexander Trocchi?

Trocchi syntyi Glasgowssa. Italialaisen isän ja skotlantilaisen äidin poika opiskeli filosofiaa ja muutti Pariisiin 1940-luvun lopulla. Siellä hän toimitti Merlin-lehteä ja alkoi itsekin kirjoittaa. Uransa alussa hän kirjoitti eroottista, joidenkin mielestä pornografista, kirjallisuutta ja joutui useasti sensuurin hampaisiin niin Englannissa, Ranskassa kuin Yhdysvalloissakin. 1950-luvun lopussa Trocchi asettui New Yorkiin. Tällöin hän aloitti myös heroiinin käyttöön johtaneet huumekokeilunsa.

Ranskalainen eksistentialismi sekä amerikkalainen beat-liike vaikuttivat suuresti Trocchin kirjoituksiin. Trocchi vaikutti myös monissa kulttuuriliikkeissä kuten lettrismin ja situationismin piirissä. Ihmisistä eristäytyminen ja moraalinen ambivalenssi ovat johtavia teemoja Trocchin teoksissa. Niin myös Nuoressa Adamissa.

”Naisen ruumis oli ajelehtinut pitkin alavirtaa – – ”

Löydetty ruumis ja Ella yhdistyvät Joen ajatuksissa: ”Outoa kyllä, mutta Ella puolestaan liittyi hyvinkin läheisesti siihen kaikkeen, vaikka hän tarkkaan ottaen tuli paikalle vasta myöhemmin, tarpeeksi pian kuitenkin, niin että minun oli mahdotonta muistella ruumista ajattelematta häntä.”

Ruumis, Joe, proomu ja eri naissuhteet ovat romaanin pääosissa. Ne rakentavat tiheän verkoston, jonka silmuissa Joe kertoo tarinaansa. Romaanin tiheä ja painostava tunnelma ei synny tarinan jännittävyydestä. Juoni on yksinkertainen, jopa banaali. Tunnelma syntyy Joen hahmosta ja täydellisestä piittaamattomuudesta. Egoistinen ja naisiin esineinä suhtautuva Joe ihmetyttää. Samalla häntä voi ymmärtää, koska hän on kirjan kertoja, jonka näkökulmasta tapahtumia katsotaan.

Nuoeni Adamin ensimmäinen osa kuvaa elämää proomulla, Joen suhdetta työtoverinsa vaimoon. Toinen osa paljastaa menneisyyden puuttuvat palaset ja liittää eri osaset yhteen. Rakenne pitää lukijan tiukasti otteessaan: kaikkea ei paljasteta heti ja kuitenkin kaikki elementit ja osaset ovat läsnä koko ajan. Päähenkilö Joen ikä ei selviä missään vaiheessa, ja hänen menneisyytensäkin paljastuu vain osittain.

Kertoja ja päähenkilö Joe hallitsee tarinaa. Mennyt ja tuleva paljastuvat pikkuhiljaa hänen kuvatessa tuntemuksiaan ja tapahtumia ympärillään. Joe ei tosin välitä paljoakaan ympäristöstään – tai mistään muustakaan. Hänen välinpitämättömyyteensä sekoittuu muihin romaanin keskeisiin elementteihin, veteen ja ruumiillisuuteen. Irrallisuus todellisuudesta, näkökokemuksen ja tuntoaistin kaukaisuus toisistaan, teon ja tapahtuman ero. Nämä kolme suurta teemaa leimaavat Joen ajatuksia ja kokemuksia.

”Sana ’minä’ on mielivaltainen, riittämätön ja ristiriitainen.”

Teosta on verrattu usein Camus’n Sivulliseen. Eksistentialismi, syyllisyyden filosofian pohtiminen ja yhteiskunnan normien karttaminen ovat tärkeitä molemmissa. Trocchin teoksessa on siis joitain kuluneita, moneen kertaan pohdittuja teemoja; nuorista vihaisista miehistä, jotka kyseenalaistavat oman olemisensa yhteiskunnassa, on kirjoitettu paljon. Tämä ei kuitenkaan himmennä kirjan voimaa.

Vahvimmillaan romaani on kohdissa, joissa Joen ajattelua kuvataan tarkasti. Sisäiset monologit huimaavat. Ilman niitä Nuori Adam olisi vain tylsä trilleri tai banaali ihmissuhdeseikkailu. Trocchin kieli on kylmyydessään ja toteavuudessaan todella rikasta. Suomentaja Juha Ahokas on onnistunut taitavasti välittämään kielen sävyn. Joen ajatukset sisältävät tyynen pintansa alla suuria filosofisia ja eettisiä aiheita. Lauseiden monimerkityksisyys ja syvyys avautuvat, kun lukija viimein pääsee perille: miten mennyt ja nykyhetki liittyvät toisiinsa – tai oikeammin, miten mennyt ja nykyinen todellisuus eivät koskaan edes saavuta toisiaan, miten koko identiteettikin on vain kielellinen rakenne.

Trocchi kirjoittaa vaikuttavasti siitä, miten ihmisen teot kelluvat ihmisestä irrallaan – kuin ruumis pitkin Clyde-jokea. Kirjan ensimmäisellä sivulla Joe katsoo peiliin: ”Ei mitään poikkeavaa, ja silti kaikki oli toisin, koska peilikuvani ja minun itseni välissä oli sama etäisyys, sama katkos, jonka tunsin aina edellisen päivän tekojeni ja sen välillä, mitä nyt niistä ajattelin.”

Joen ratkaisuja ja kylmää havainnointia ei voi aina ymmärtää. Ne jäävät ajoittain arvoituksiksi, samoin kuin kysymys, kuka kirjan Adam oikein on. Siitä voi kuitenkin olla varma, että Nuori Adam on kaikessa banaalisuudessaan syvä ja voimakas romaani.