Kirjailija, kirjallisuudenopettaja, myös feministiksi kutsuttu Carol Shields (1935-2003) on eittämättä nauttinut haastavasta työstään kirjoittaessaan Jane Austenin elämäkertaa. Haastavaksi kirjoitustyön tekee ennen kaikkea se, että Austenista on julkaistu useita muitakin kuvauksia. Vuonna 2001 julkaistu ja seuraavana vuonna Charles Taylor -palkinnolla palkittu Austenin elämäkerta on hieno lisä – toivottavasti ei kuitenkaan päätös – Shields-suomennoksiin.

Carol Shields tunnetaan tavallisia ihmisiä ja heidän jokapäiväistä elämäänsä kiinnostavasti kuvaavista romaaneistaan. Shields osaa kertoa arjen pikkuasioistakin rikkaalla ja merkityksellisellä tavalla. Hänen naisnäkökulmasta kerrotuissa romaaneissaan ovat kotityöt siivoamisineen ja ruoanvalmistuksineen tärkeässä asemassa rinta rinnan hyvyyden tai vaikkapa naiskirjailijoiden aseman pohdintojen kanssa. Shieldsin naiset myös nauttivat näistä konkreettisista kädenjäljistään. Kriittiset äänet puhuvat tosin vähemmän vakavasta proosasta, jopa naisten kirjailijasta, ikään kuin merkittävän kirjallisuuden pitäisi aina kuvata poikkeuksellisia yksilöitä tai erikoisia seikkailuita.

Perhepiirin ja arkisten asioiden elävät kuvaukset yhdistävät monet Shieldsin teokset Jane Austenin tuotantoon. Yhtäläisyys on myös molempien suosima onnellinen loppu. Sekä Austenin että Shieldsin vahvuus on ajattomassa ihmisluonteen ja ihmistenvälisen vuorovaikutuksen kuvauksessa. Kun Shields kuvaa usein perhettä vaimon ja äidin näkökulmasta, Austen keskittyy perheen naimaikäisen tyttären perspektiiviin.

Vaikka kirjailija työskentelee aina omasta ajastaan käsin, jotkut kirjailijat luovat antoisia, kulttuuri- ja aikakausirajat ylittäviä teoksia. Jane Austenin (1775-1817) voi mainiosti lukea tähän joukkoon. Parinsadan vuoden jälkeenkin hänen romaaninsa kuluvat edelleen uusien lumoutuneiden lukijoiden käsissä, eikä Austenin edelleenkin näkyvää vaikutusta kirjallisuuteen ole kiistäminen. Teknologia-aikana Austen otetaan mieluusti vastaan myös yhä uusien elokuvaversioiden myötä. Shieldsin teos pyrkii valottamaan kuvaa naisesta suosittujen tarinoiden takana.

Jane Austen syntyi kahdeksanlapsisen perheen toiseksi tyttäreksi. Miesvaltaisessa perheessä Cassandra-siskon merkitys oli Austenille erityisen tärkeä. Kohtalo muovasi siskosten elämää niin, että he myös pysyivät koko elämänsä likellä toisiaan.

Vanhemmat lähettivät pappisperheen tyttäret muutamaksi vuodeksi sisäoppilaitokseen ja myöhemmin luostarikouluun. Jane oli tuolloin vasta seitsenvuotias ja kotoa karkottaminen oli turvallisissa ympyröissä viihtyvälle tytölle kovaa. Koulun jälkeen Austen kartutti omatoimisesti sivistystään lukemalla monipuolista kirjallisuutta.

Jane Austen aloitti kirjoittamisen jo hyvin nuorena. Hänen satiiriset tarinansa toimivat perhepiirin suosittuna viihdykkeenä. Terävä äly ja kieli leimaavat Austenin tekstejä. Varsinkin Austenin tyttövuosien tuotokset, jotka julkaistiin vasta paljon kirjailijan kuoleman jälkeen, saattoivat arvostella hyvinkin kärkkäästi lähipiirin persoonallisuuksia.

Jane Austenin tekstit kertovat myös hänen lukeneisuudestaan. Hän oli hyvin tietoinen aikansa kirjallisista suuntauksista sekä kirjallisuuden tilasta. Hän saattoi parodioida muun muassa kauhukirjallisuutta sekä puolustaa nousevaa lajia, romaania. Näkyvä piirre Austenin romaaneissa on myös korkean moraalin viitoittama pyrkimys nuhteettomaan elämään. Kirjojen nuoret sankarittaret ovat tarkkoja moraalisissa valinnoissaan.

Ahkerasta kirjoittamisesta huolimatta Austen ei aluksi saanut teoksilleen perhepiiriä laajempaa yleisöä. Austenin isä, kirkkoherra George Steventon kannusti tytärtään kirjailijan uralla. Isä lähetti jo vuonna 1797 Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin varhaisen version kustantamolle. Käsikirjoitusta ei kuitenkaan edes luettu, ennen kuin se hylättiin. Vasta 34-vuotiaana Järki ja tunteet -romaanin käsikirjoitusta muokattuaan kirjailija sai teoksensa julki, tosin osaksi omakustanteena. Yhtä kaikki, Jane Austen oli nyt esitelty maailmalle.

Saavuttamaton oma huone

Jos sukupuolten välinen tasa-arvo herättää nykyaikana keskustelua, oli tilanne Austenin aikana paljon karumpi. Naisen ainoa mahdollisuus irtautua vanhempiensa kodista oli avioliitto. Naimisiin pääseminen puolestaan saattoi riippua hyvistä myötäjäisistä. Jos naisen perhe ei ollut erityisen varakas, ainoaksi toivoksi jäi jonkun ystävällisen, mutta mahdollisesti vähemmän puoleensavetävän miehen hyväntahtoinen kosinta. Rakkaudesta oli ani harvoin kyse.

Tämä tukala asema oli myös Jane Austenin kohtalona. Hänen perheensä omaisuus oli pikemminkin henkistä laatua, eikä kosijoita näin ollen ollut liiaksi. Jane Austen rakastui tiettävästi kerran. Varakkaan irlantilaisperheen nuorukainen lähetettiin kuitenkin pian Janen ulottumattomiin, eivätkä nuoret enää nähneet toisiaan. 26-vuotiaana, kun toiveet tanssiaisista flirttailun keinoin löytyvästä sulhasesta alkoivat käydä vähiin, Austen sai yllättävän kosinnan. Morsian purki kihlauksen kuitenkin jo seuraavana aamuna, sillä hän ei uskonut tunteidensa heräävän epäromanttista miestä kohtaan edes ajan myötä. Samalla Austen sinetöi kohtalonsa vanhempiensa taloudessa asuvana naimattomana naisena.

Vaikka Jane Austen olikin erittäin sosiaalinen luonne, mikä näkyy muun muassa hänen kirjojensa runsaissa dialogeissa, kodin yhteisessä olohuoneessa romaaninsa kirjoittaneen kirjailijan elämästä jäi silti puuttumaan yksityisyyden, oman tilan ja jopa elämänhallinnan tunne. Oma koti, josta monet Austenin romaanien sankarittarista haaveilevat, jäi kirjailijalle itselleen toteutumattomaksi unelmaksi. Lisäksi Austenin vanhemmat suhtautuivat toiseksi nuorimpaan lapseensa aina hieman paapoen. Tytärtä ei nähty edes aikuisiällä tasavertaisena yksilönä, joka kykenee tekemään vastuullisia päätöksiä omaa, puhumattakaan toisten elämää koskevista kysymyksistä.

Tärkeät päätökset, kuten perheen muutto Austenin rakkaista kotimaisemista, Steventonin maalaisidyllistä Bathiin, tehtiin edes neuvottelematta asiasta tyttären kanssa. Tilanne ärsytti Austenia, ja mielipaha näkyi kärttyisyytenä ja elämänilon katoamisena. Jane oli tuolloin kolmenkymmenen puolivälissä, hänen ystävänsä olivat jääneet lapsuuden maisemiin eikä yhtäkään hänen kirjoituksistaan ollut vielä julkaistu. Yksityiselämän huolet veivätkin Austenin energian siinä määrin, ettei kirjoittamiselle jäänyt voimia samoin kuin nuoruusvuosina. Vasta yli 30-vuotiaana hän ryhtyi jälleen kirjoittamaan aktiivisesti ja saikin lopulta teoksensa julki.

Carol Shieldsin romaaneissa voi aistia kirjailijan ymmärtämyksen kulloisenkin tarinan henkilöitä kohtaan. Sama psykologinen näkökulma on myös Austen-elämäkerrassa. Romaanikirjailijana Shilds osaa eläytyä kollegansa ammatillisiin vaiheisiin. Lisäksi Shields peilaa Austenin kokemuksia, kuten mahdollista masennusta, nykyajan tietämykseen.

Shields on kirjoittanut Austenin elämäkerran romaanin muotoon. Otsakkein jaotellut luvut olisivat selkeyttänet kirjan jaksotusta paremmin kuin pelkät numerot. Loppuun sijoitettu kronologinen luettelo Austenin ajan tärkeimmistä tapahtumista toimii erinomaisena historiallisena ankkurina.

Jaa artikkeli: