Halu (Lust)

Elfriede Jelinekin Pianonsoittaja (suom. 2005) oli järisyttävä lukukokemus. Romaani oli tyylillisesti ja kielellisesti taiturimainen mutta myös ahdistava ja vaativa. Jelinekin toinen suomennettu romaani Halu (Lust, suom. 2008) ei päästä lukijaansa ainakaan helpommalla.

Halun päähenkilö on Gerti, elämässään umpikujassa oleva kotirouva. Hänen miehensä johtaa paperitehdasta, joka on Alpeilla sijaitsevan pikkukylän merkittävin työnantaja. Johtaja on aiemmin tyydyttänyt kyltymättömän seksinnälkänsä huorilla, mutta suuntaa nyt aidsin pelossa kaikki tarpeensa vaimoonsa. Mies on tottunut johtamaan ja päättämään asemansa, rahan ja tarvittaessa väkivallan keinoin. Vaimon Jelinek kuvaa alistetuksi, hienon talon, kauniiden vaatteiden ja rahan vangiksi. Hellyydentarpeensa nainen kohdistaa pariskunnan ainoaan lapseen, poikaan, josta on hyvää vauhtia kasvamassa isänsä kaltainen vallankäyttäjä. Ainoa rakkauden pilkahdus näkyykin äidin ja lapsen suhteessa.

Ahdistettu ja ahdistunut vaimo pakenee arkeaan vaatteiden osteluun, alkoholiin ja toisinaan päämäärättömään harhailuun lumisessa vuoristomaisemassa. Juonen – jonka osuus romaanissa on pieni – kannalta tapahtuu ratkaiseva käänne, kun eräällä epätoivoisella pakomatkallaan Gerti tapaa Michaelin, komean opiskelijanuorukaisen. Seuraa seksiä eläinten ruokintakatoksessa; Gerti antautuu ja ihastuu. Michaelista tulee hänen halunsa kohde.

Alusta lähtien on kuitenkin selvää, että johtajanrouvan ja nuoren jumalan tarina ei pääty hyvin. Naisen tarjoama uhri, hänen ruumiinsa, on liian vanha. Johtajan kaikkivoipa koura yltää kaikkialle ja noutaa Gertin takaisin kotiin. Rakkautta vailla olevan perheen tarina saa traagisimman mahdollisen päätöksen. Jelinek ei millään tavalla taustoita päähenkilöidensä elämää, mutta loppuratkaisu tuo lisävalaistusta naisen hädän ja sairauden laatuun.

Seksi, valta, musiikki

Sukupuolielämää Jelinek kuvaa inholla kuorrutetulla, monisanaisella runollisuudella. Kirjailijaa on moitittu pelkän kaoottisen pornografian kirjuriksi, mutta mielestäni hän kykenee tuomaan seksin kautta esille olennaisen teemansa: seksuaaliset suhteet vallan ilmenemismuotona. Halun keskeisenä teemana onkin valta: miehen valta vaimoonsa, vanhempien valta lapseen, ihmisen valta luonnon yli, yläluokan valta työläisiin, naisen (puuttuva) valta omaan elämäänsä. Sama armoton alistaminen ja hyväksikäyttö läpäisevät siis yhteiskunnan tasot ja ihmisen suhteen kaikkeen, mikä häntä ympäröi.

Alppiluonto ja -urheilu, itävaltalaisuuden pyhät ainekset, saavat myös osansa kertojan kyynisyydestä: luonto on ihmisen kulutuksen kohde, metsät paperiteollisuuden raaka-ainetta ja vuoret laskettelurinteitä varten. Jelinek käsittelee myös omistavan luokan ja työläisten suhdetta. Paperitehtaan työläiset kuvataan massana, joka elää lyhytjänteistä elämäänsä työttömyyden ja kuluttajuuden välissä.

Halussa on samoja teemoja kuin Pianonsoittajassa. Molemmissa romaaneissa päähenkilö on läheisensä vallan alla oleva nainen, jolla on suhde itseään nuoremman, menestyvän ja varakkaan opiskelijanuorukaisen kanssa. Asetelma on selvästi Jelinekille kipeä; ehkä hän sen kautta pyrkii myös analysoimaan kulttuurissamme vallitsevia ihmisten välisiä arvoasetelmia.

Myös musiikki on yksi tarinan elementeistä kummassakin romaanissa; Gerti toimii jonkinlaisena musiikkileikkikoulun opettajana kotikylänsä lapsille, hänen miehensä on perustanut työläisilleen kuoron, ja perheen lapsikin soittaa viulua. Päähenkilöiden taustaa ei kuitenkaan valaista samalla tavalla kuin Pianonsoittajassa. Käsillä on vain viipale erään perheen elämää, oikeastaan sen elämän viimeiset hetket, erään tarinan loppu.

Mitä kaikkea halu sitten romaanin ihmisille tarkoittaa? Sukupuolista halua tietenkin, mutta myös pyrkimystä kohti epämääräistä jotakin, pois arkisesta olemassaolosta. Keinoksi näyttää väistämättä kanavoituvan vain seksi, valta tai niiden yhdistelmä. Raha, valta ja seksi ovat halun toteutumisen välineitä, mutta päämäärä, halun varsinainen kohde, on ainakin Gertille epäselvä. Minulle romaani kertoo myös naisen ja äidin elämän vaatimuksista: toisten käytettävissä olemisesta ja naisen omien halujen alisteisuudesta suhteessa miehen ja lapsen tarpeisiin.

Halun luettuaan tuntuu kuin olisi jäänyt jyrän alle. Raskaat lausemassat vyöryvät lukijan yli ja miltei hukuttavat alleen. Romaani on armoton, tinkimätön ja traaginen, vaikea ja luotaantyöntävä – mutta kuitenkin tyylillisesti hieno ja, antiikin tragedioiden tapaan, painava ja merkittävä.