Salainen puutarha

Salainen puutarha sopii iltasaduksi, vaikka nykynäkökulmasta lapsuuden kuvaus on paikoin ulossulkevaa. Uuden käännöksen kieli onnistuu rikkaudessaan.

F.H. Burnettin Salainen puutarha (1991, The Secret Garden, suom. Sari Karhulahti, 2020) on tarina kasvusta. Se kuvaa päähenkilö Maryn muutosta nuutuneesta, ärtyisästä lapsesta terveeksi ihmiseksi. Maryn suhde luontoon, itseensä ja muihin kasvaa romaanin aikana lempeän innokkaaksi.

Maryn lähtökohdat ovat kurjat. Hänet on kasvatettu Intiassa hemmotelluksi tytöksi, joka tunnistaa valkoisen ylivaltansa ja toimii sen takia rasistisesti esimerkiksi palvelijoita kohtaan. Kun vanhemmat kuolevat koleraan, lähetetään Mary Misselthwaiten kartanoon. Kartanoon saavuttuaan Mary putoaa maan pinnalle eli tajuaa, ettei hän voi käyttäytyä määräilevän aikuisen tavoin, vaan joutuu olemaan lapsi. Hän kohtaa ihmisiä, joilta oppii aitoa eli yksinkertaista elämää.

Lapsena olo on Marylle vierasta. Hänellä ei ole tietoa siitä, miten leikitään, eikä hän ole koskaan kokenut ulkona vietetyn päivän jälkeistä nälkää. Hänen maailmankuvansa ja jopa tapansa puhua on kovin erilainen nummikylän asukkaisiin verrattuna. Hän ei tiedä, mitä nummi tarkoittaa.

Uskallettuaan ulos Mary löytää salaisen puutarhan, jota hän alkaa vaistojensa varassa hoitaa. Vaikka kartanon aikuiset ovat ohjailleet häntä ulkoilmaan, vasta itse puutarhan löydettyään Mary tuntuu löytävän todellisen halun elää.

Mary tapaa kaksi muuta lasta, jotka ovat toistensa vastakohdat ja edustavat Maryn kahta eri puolta. Dickon on maailman tervein ja iloisin poika. Hän osaa puhua eläinten kanssa. Colin on luulosairas, raivoava tapaus, joka inhoaa raikasta ilmaa mutta on lukenut paljon tieteellisistä läpimurroista. Colinin ja Dickonin erillisiä maailmoja erottamaan teoksessa käytetään Yorkshiren murretta, jota lapset tuntuvat osaavan puhua vasta, kun ovat löytäneet yhteyden puutarhaan ja sen luontoon.

Yorkshiren murteen ajatellaan olevan lempeämpää ja iloisempaa kuin Maryn aluksi puhuma yleiskieli. Tämä stereotypia on hahmotettavissa myös suomen murteiden kohdalla. Leveästi puhuvien asenne mielletään leppoisaksi ja reippaaksi verrattuna jäykempään yleispuhekieleen ja sen käyttäjiin. Salaisen puutarhan vaikutuksesta Mary vapautuukin kehonsa ja luonteensa lisäksi myös kieleltään.

Kun Mary alkaa avata aistejaan ympäröivälle maailmalle, myös lukijan tekee mieli hengästyä ja tunkea nenänsä multaan. Mary etsii kuivuneista ruusupensaista eläviä versoja ja elpyy yhdessä salaisen puutarhansa kanssa. Hänen poskensa saavat väriä ja ajatukset avautuvat ystävällisyydelle. Mary näkee itsensä sekä Dickonissa että Colinissa ja ymmärtää, että hänen vaihtoehtonsa ovat itsekkäänä pysyminen ja itsesääli tai itsensä unohtaminen ja luonnon osana eläminen.

Juju on siinä, että Mary tajuaa liikkumisen ja väsymisen riemun itse, ei pakotettuna.

Salaisuuden aiheuttama kiihtymys

Luontokuvaukselle on annettu teoksessa paljon tilaa. Kerronta ei keskity pelkästään näköaistilla tarkkailuun, vaan myös siihen, miltä kaikki ympärillä oleva tuntuu kehossa.

Dickon ryhtyi työntämään pyörätuolia hitaasti ja rauhallisesti. Mary asteli hänen vierellään, ja Colin nojautui taaksepäin ja kohotti kasvot kohti taivasta. Sen kansi näytti olevan hyvin korkealla, ja sillä ajelehtivat pienet lumivalkeat pilvet olivat kuin lintuja, jotka leijailivat siivet levällään sen heleässä sinessä. Tuuli henkäili lauhana nummen suunnalta ja toi mukanaan ihmeellisen voimakasta luonnonkukkien tuoksua. Colin hengitti sitä kerran toisensa jälkeen laiha rinta kohoillen, ja hänen suuret silmänsä näyttivät siltä kuin hän kuuntelisi niillä korviensa sijasta. (s. 188.)

Hyppynaru, yksinkertainen lapsen lelu, toimii käänteentekijänä Maryn muutoksessa kohti tervehtymistä. Ensimmäisenä iltapäivänä salaisessa puutarhassa narua hyppiessään Mary löytää ensimmäisen kerran ilon pienistä asioista, hengästyy ja pitää siitä, miltä se tuntuu. Puuhastelun ja hyppimisen vaikutukset näkyvät ulospäin:

Mary katseli uutta valtakuntaansa ja sanoi puille ja ruusupensaille aivan kuin ne kuulisivat: ”Minä tulen takaisin iltapäivällä.” Sitten hän kipaisi ruohikon poikki, avasi raskaan vanhan oven ja pujahti siitä muratinoksien alle. Hänen poskensa olivat niin punaiset, silmänsä niin kirkkaat ja ruokahalunsa niin hyvä, että Martha riemastui. ”Sinä söit kaks palaa paistia ja otit lisää riisiputinkia!” Martha kehui. ”Voi että äiti on mielissään, kun minä kerron, mitä sen hyppynaru on saanut aikaan.”

Juju on siinä, että Mary tajuaa liikkumisen ja väsymisen riemun itse, ei pakotettuna. Sitaatissa esiintyy myös puutarhuri Ben Weatherstaff, joka toistaa läpi teoksen kuvaa siitä, millainen lapsi on hyvä ja onnellinen.

Käsitys ihanteellisesta lapsuudesta tekee lukukokemuksesta ristiriitaisen. Teoksen ”hyvikset” korostavat sitä, kuinka lasten tulee aina leikkiä ja olla terveitä, saada syötyä. Maryn tapauksessa fyysinen hyvinvointi tuottaa henkistä hyvinvointia ja hän kaikkien helpotukseksi parantuu sairaalloisuudestaan. Kärttyinen Colin paranee, kun vain lopettaa sairautensa ajattelemisen. Silloin ei hän olekaan enää häpeäksi muille, vaan kelpaa.

Ihanteellisen lapsuuden kuvaus sisältää ableistisen ajatuksen siitä, ettei sairas lapsi kelpaa tai täytä tarkoitustaan ihmisenä. Vaikka luontosuhteen elpyminen on Marylle henkilökohtainen voitto, on terveen ja leikkivän lapsen performointi samalla myös keino saada positiivista huomiota aikuisilta. Colinin ja Maryn tarina on hyvin samanlainen kuin esimerkiksi L. M. Montgomeryn Anna– ja Runotyttö-hahmojen: kaiken pohjalla on valtava rakkauden ja hyväksynnän kaipuu.

Rikas käännös

Salaisen puutarhan uusimman version kääntäjä Sari Karhulahti on palkittu muun muassa IBBY:n kunnialistan jäsenyydellä 2008 ja Kirjallisuuden valtionpalkinnolla 2017. Karhulahden käännöksen ansioita ovat sanastollinen rikkaus sekä sujuva dialogi etenkin murretta puhuvien henkilöhahmojen repliikeissä.

Kun vertailee aiemmin lainattua Karhulahden tekstiä Toini Swanin käännökseen vuodelta 1920, huomaa esimerkiksi, kuinka ainoa Swanin käyttämä keino rikkoa puheen muodollisuutta on sana hei:

”Iltapuolella tulen takaisin, hän sanoi silmäillen uutta valtakuntaansa ja puhutellen puita ja ruusupensaita kuin kuulevia ja ymmärtäviä olentoja. Sitten hän juoksi kevyesti poikki nurmikon, avasi raskaan, vanhan oven ja pujahti siitä ulos muratin alitse. Hän oli niin rusoposkinen ja kirkassilmäinen ja söi niin vahvasti päivällistä, että Martha oli ihastuksissaan. ’Kaksi lihapalasta ja kaksi annosta riisivanukasta’, hän sanoi. ’Hei kyllä äiti on mielissään kun kuulee, mitä hyppynuora on saanut aikaan’ (s. 93, vuoden 1920 käännös.)

Karhulahden tyyli kääntää on samaan aikaan tiivis ja runsas. Hän on yksinkertaistanut lauserakenteita, jollon tilaa jää esimerkiksi murteen rennommalle ilmaisulle. Karhulahti on onnistunut tuottamaan luonnollisen kuuloisen repliikin muun muassa viljelemällä runsaasti persoonapronomineja (sinä söit, kun minä kerron) ja laittamalla henkilöt käyttämään hauskoja sanoja (putinki, mielissään).

Läpi Karhulahden kääntämän teoksen johdattaa rikas, kukkea kieli lukijan mystiseen, vanhaan taloon ja salaiseen puutarhaan. Vanhanaikaisten sanojen ja taivutusmuotojen käytössä ei arastella, ja lukiessa tekeekin mieli listata onnistuneita ilmauksia. Niin aloinkin heti ensimmäisillä sivuilla tehdä: kaita, vapisuttaa, tuon taivaallista, kernaasti, pyylevä, tärisevät samettikukat, valkea (tulesta), leppeä, jalopeura, ainavihanta, reseda : resedain, rohjeta, linnunpalleroinen.

Me, jotka olemme Salaisen puutarhan lapsena lukeneet, olemme luultavasti rakastuneet siihen.

Lapsen riemu

Salaisessa puutarhassa, kuten lastenkirjallisuudessa usein, ei käsitellä kovin laajoja ongelmia tai monimutkaisia seikkailuja. Tapahtumien täytyy olla myös sellaisen lukijan ymmärrettävissä, joka ei ole vielä harjaantunut tulkitsemaan kaunokirjallisuuden konventioita. Parhaat ilot syntyvät yksinkertaisuudesta ja helposti ratkaistavista tilanteista.

Yhdeksännessä luvussa Mary tulee ajatelleeksi, että tarvitsee työkaluja ja siemeniä puutarhaansa varten, mutta ei tiedä, mistä sellaisia voisi hankkia. Martha tietää niitä myydyn torilla muttei tiedä, mistä he saisivat rahaa. Mary paljastaa, että hänellä on rahaa, ja yhdessä he lähettävät Dickonille kirjeen ja rahaa ostoksia varten. Dickon tuo tarvikkeet, ongelma on ratkaistu ja lukija saa tyydytyksen.

Ilonaiheiden yksinkertaisuus liittyy myös rikkauden ja köyhyyden teemoihin. Teoksessa köyhyyttä arvostetaan rikkautta korkeammalle. Rikkaita ihmisiä, kuten kartanon herra Cravea, Colinia ja alun Marya yhdistää ylimielisyys ja itsekkyys. Köyhät ihmiset, kuten Marthan perhe, ovat suhteellisuudentajuisia ja iloitsevat pienistä asioista, kuten aamukasteesta ja tuoreesta leivästä.

Salaisessa puutarhassa on iltasatuainesta, ja me, jotka olemme sen lapsena lukeneet, olemme luultavasti rakastuneet siihen.