Muuan Jeesus

Muuan Jeesus kannattaa lukea rauhassa. Teos viittaa ahkerasti kristinuskoon, mutta ottaa siihen myös kriittistä etäisyyttä.

Muuan Jeesus ajoittuu noin 50 vuoden päähän meidän ajastamme eteenpäin. Italialaista kylää muistuttavassa Christianiassa syntyy ja elää poika ja mies nimeltä Salvatore Della Santa, jonka elämä syntymästä aikuisuuteen muistuttaa hämmästyttävässä ja hämmentävässä määrin Uuden testamentin evankeliumien Jeesuksen elämää ja toimintaa. Kun vielä Salvatoren toimien edellä käy Gianbattista, evankeliumien Johannes Kastajaan vertautuva hahmo, ei voi välttyä tekemästä mielessään tehdä näitä vertailuja. Jukka Pakkasen romaani ei ole uskonnollinen kirja. Kun sitä ei voi olla evankeliumeihin vertaamatta, sitä voi kutsua epäilyksen evankeliumiksi.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisena kristinuskoa tuntematon lukija kokisi Pakkasen romaanin. Linkittyyhän Muuan Jeesus mielenkiintoisesti ja taitavasti moneen muuhunkin asiaan. Salvatoren ja muiden romaanin henkilöiden toiminta rinnastuu niin 60- ja 70-lukujen aktivismiin kuin tämän vuosikymmenen globalisaatiokriittiseen ja EU:n vastaiseen liikehdintään. Salvatoren mystisten toimien ohella Christianian kylässä ja Alessian maakunnassa koetaan ristiriitaisesti uhkana ja mahdollisuutena kovasti EU:ta muistuttavan hallinnollisen ja taloudellisen jättiläisen, Transalpinuksen, olemassaolo, joka kyllä kerran viitteellisesti yhdistetään myös taivasten valtakuntaan. Islamin uhkankin piirteitä Pakkanen on romaaniinsa kirjoittanut.

Salvatoren tarinaa kirjoittaa terminaalivaiheessa elävä Christianian koulun ja näin Salvatorenkin opettaja, joka oli nähnyt Salvatoren syntymän ja kehittymisen pienestä pojasta aikuiseksi. Salvatoren syntymä ei ole lainkaan neitseellinen, vaikkakin siittämiseen liittyy mystisiä tai ainakin salaisia elementtejä. Opettaja Matteo Marcolini on seurannut Salvatoren pääsiäisen ajan tapahtumiin huipentuvaa toimintaa loppuvaiheessa hyvin tiiviisti, päivä päivältä, jopa tunti tunnilta. Pakkanen käyttää kerran tai pari ilmaisua Matteo Marcolinin evankeliumi. Evankelistoihin Matteon toiminta rinnastuukin siinä, että hän kokee velvollisuudekseen kirjoittaa jälkipolville Salvatoren tarinan.

Viittauksia evankeliumeihin on niin tiuhaan, että niitä osoittavia lainauksia voisi ja olisi houkuttelevaa ottaa lähes joka sivulta. Koska näin en voi tehdä, jätän suorat lainaukset lukijan löydettäviksi. Lukiessa on pakottava tarve hakea esiin Uuden testamentin evankeliumit ja etsiä verrannolliset kohdat. Haluan lukea romaanin vielä uudestaan. Toivon voivani lukea sen romaanina ja kertomuksena ilman jatkuvaa vertailun taakkaa, joka nyt tuntui ajoittain jopa hieman uuvuttavalta. Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö Muuan Jeesus näinkin lukien olisi valloittava lukukokemus, ehkä jopa kiintoisampi kuin ensimmäisestä lukunäkökulmasta tarkasteltuna.

Salvatore on Christianian baarinpitäjän, Annan, poika. Salvatoren isä tulee vuorilta, siittää pojan ja lähtee. Kertoja Matteo on ihastunut Annaan. Tämä kuitenkin odottaa miestä, jonka tietää varmasti voivan siittää poikalapsen. Isästä ei jää muita merkkejä kuin Salvatoren täysi-ikäisenä saama huomattavan suuri pankkitili, jonka turvin tämä saattaa elää tekemättä ansiotyötä ja mm. avustaa köyhiä. Pääsiäisyön tapahtumissa Matteo tosin tapaa vuorilta tulleen miehen, joka olisi voinut tietämättään olla Salvatoren isä.

Alessia ei ole kristillinen maakunta. Evankeliumeita ei ateistisissa kouluissa lueta, ja kirkossa, katolista muistuttavassa, käy vain pieni vähemmistö, johon Anna ja Salvatore kuuluvat. Matteo puhuu myös Jeesus Nasaretilaisesta mutta korostaa usein, että Jeesuksen elämä antoi aiheet vain epäilyyn. Toisaalta Matteo on kristinuskon tarinasta kovin kiinnostunut ja käy ajoittain kirkossakin. Loppuvaiheessa kiinnostus lisääntyy.

Käsillä parantaja vastoin tahtoaan

Pakkanen kirjaa Salvatore Della Santan elämästä paljon yksityiskohtia, jotka rinnastuvat Jeesus Nasaretilaisen elämään. Salvatore tekee jo pikkupojasta ihmeitä, selittämättömiä asioita. Hän aloittaa parantajan työnsä eläimistä, joita hän auttaa käsillään, jopa herättää henkiin. Eläimet ja luonto ovat keskeisiä koko kertomuksessa, samoin Matteon kouluopetuksessa. Myöhemmin Salvatore parantaa myös ihmisiä; jopa verrokki Lasaruksen kuolleista herättämiseen on mukana. Salvatore kärsii varsinkin poikana ja nuorukaisena taidostaan, on hermostunut ja hämmentynyt mutta ei kuitenkaan voi olla tekemättä tekojaan. Hän tuntee tekevänsä niitä ulkopuolisen voiman pakottamana. Tässä tulee esiin myöhemminkin toistuva teema, jonka mukaan Salvatore on vieras – myös itselleen.

Opetuslapsia Salvatorella on vain kaksi. Toinen heistä, Luca, saa kantaakseen Juudaksen roolin, josta Pakkanen esittää mielenkiintoisen tulkinnan. Juudas tai Luca ei ollut kavaltaja ja ilmiantaja; hän oli sopinut tekemisestään etukäteen niin Jeesuksen kuin Salvatorenkin kanssa. Salvatoren rakastettu Grazia jää pojan rinnalle jo koulusta. Grazia rakastaa Salvatorea ja loppuvaiheessa odottaa tälle lasta. Toisaalta Grazia myy itseään rahoittaakseen osaltaan Salvatoren ja opetuslasten toimia. Maria Magdalainen on helppo nähdä esikuvaksi.

Välillä Salvatore katoaa äidiltään, välillä hän vetäytyy vuorille. Väillä hän ryyppää rankasti, ja huumeetkin ovat osa Salvatoren ja opetuslasten elämää.

Keskeiseksi niin Salvatoren kuin radikaalijärjestö Forza Blun toiminnassa nousee rahanvaihtajien häätäminen kirkosta. Maallistuneessa Alessiassa asemansa menettäneestä kirkosta tehdään upea pankki. Teema kertautuu romaanissa useita kertoja, se myös on keskeisenä Salvatoren toiminnan pääsiäisyön huipentumassa. Kun poliisit pidättävät Salvatoren, hänen rikoksensa on loppujen lopuksi mitätön. Kun rangaistuskin on vähäinen, uhri jää varsin pieneksi ainakin verrattuna Nasaretilaisen kohtaloon.

Tuomionsa kärsittyään Salvatore elää työvoimapoliittisen kurssin käytyään hiihtohissin hoitajana. Christianiaan tarvitaan turistihoukutuksia ja perustetaan laskettelumäki. Kenties Pakkanen on pyrkinyt ironiaan ja tarkoituksellisesti banalisoinut Jeesukseen rinnastuvan Salvatoren tarinan. Turhan mitättömältä uran huipennukselta tämä kuitenkin tuntuu. Se on jopa naurettava ja säälittävä vaikka kieltämättä korostaa hyvin epäilyksen teemaa. Sopiihan mutkamäki pikkurikollisen ja narkomaanin levähdyspaikaksi. Koomisuutta tarinaan tuo se, että Salvatore kuvataan erittäin hyvänä ja avuliaana hissimiehenä. Kuten keinotekoisille turismikohteille käy, Christianian mäki kuihtuu. Salvatore kokee lopetuksen henkilökohtaiseksi tappiokseen; hän ei koskaan päässyt eroon hybriksestään.

Jonkin aikaa Salvatore elää leppoisena lasten ja eläinten ystävänä ja auttaa kyläläisiä erilaisissa pikku puuhissa. Lopulta hän järjestää itselleen ristinkuoleman – monien muidenkin toimiensa tapaan julkisen, näytösluonteisen. Tätä on vaikea nähdä uhrina.

Vaikka Muuan Jeesus tihkuu verrannollisuutta, se on hyvinkin maallinen ja kristinuskoa kohtaan varsin kriittinen. Romaani vertautuu lukuisiin kaunokirjallisuuden ikuisuusaiheesta, Jeesuksen elämän uudelleen kertomisesta, kirjoitettuun. Muuan Jeesus on mielenkiintoista luettavaa esim. Harri Sirolan upean, postuumiksi jääneen Jeesus Enkelinpoika Nasaretilaisen (Gummerus 2001) rinnalla, vaikka se ei yhtä suoraviivainen uusi elämäkerta olekaan. Salvatore voisi olla muuan Jeesus, jota nimitystä Matteo käyttää Jeesus Nasaretilaisesta.

En suosittele Pakkasen romaanin lukemista kiireessä, vaikka sen lyhyet kappaleet voivat sellaiseen houkutella. Lyhyet kappaleet ja toistuvat näkökulmien muutokset vaativat keskittymistä, nopeasti lukiessa ne osin häiritsevät. Pääosin kertoja on Matteo Marcolini, välillä kuitenkin myös Salvatore itse, ja muitakin näkökulmia on.

Muuan Jeeus on oivallista pääsiäislukemista. Voi hyvin kuvitella, että pitkinä pyhinä olisi liikkeellä pankkien tai muiden markkinavoimien linnakkeiden räjäyttäjiä jo ennen tämän vuosisadan puoltaväliä. Muuan Jeesus on hieno lisä Pakkasen kirjailijankuvaan. Romaani vetoaa tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Se on kriittinen niin markkinavoimia kuin kristinuskoakin kohtaan.