Sukupuolen analysointi kirjallisuudessa on perusteellisesti muuttunut aikaisemmasta naiskuvien tai naisen kielen analysoinnista. Nyt sukupuolta analysoidaan moninaisesti yhdistämällä se sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, rotuun ja muihin muuttujiin. Pelkkä sukupuolten kahtiajako ei tutkijoista enää tunnu riittävältä. Pervot pidot -artikkelikokoelma esittelee uutta sukupuolen filosofiaa kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Tuloksena on luentoja, jotka työntävät heteroseksuaalisen normi-ihmisen marginaaliin.

Queer-teoria kirjallisuudentutkimuksessa

Käsite queer-teoria yhdistää Pervot pidot -teoksen artikkeleita. Queer-teorialla tarkoitetaan tutkimusta, joka yhdistelee lesbo- ja homotutkimusta erityisesti feministiseen sukupuolen tutkimukseen. Yhdistelmään sekoitetaan vallan analyysia filosofi Michel Foucault’n tapaan, dekonstruktiota, psykoanalyysiakin. Tuloksena on tutkimusta, joka kiinnittää huomion vallitsevan sukupuolijärjestelmän keinotekoisuuteen ja alistavuuteen.

Pervot pidot alkaa Lasse Kekin erittäin selkeällä ja perusteellisella selvityksellä queer-tutkimuksen juurista ja nykyisestä merkityksestä. Varsinkin queer-teorian tärkeän teoreetikon Judith Butlerin ajatuksia esitellään laajasti lukijalle, mikä helpottaa artikkelien seuraamista.

Itse artikkeleissa näytetään, miten queer-katseella voi lukea niin klassikkoja kuin uusinta kirjallisuutta. Kaikki tutkijat eivät analysoi (vain) kirjallisuutta: Johanna Pakkanen pohtii naissukupuolen ja väkivallan yhdistymistä sekä kirjallisuudessa että elokuvissa. Mikko Tuhkanen puolestaan keskittyy pohtimaan homofobisen diskurssin yhdistymistä rotua koskeviin väitteisiin ja hahmottelee jopa mahdollisuutta yhdistää queer-tutkimukseen evoluutioteoriaa.

Pervot pidot esittelee myös käsitteen queer-feminismi. Feminismin painotus on nähty tärkeäksi mm. siksi, että queer-teoriassa painottuu usein homoseksuaalisuuden teoria, jossa naisten asema jää vähälle huomiolle. Johanna Pakkasen artikkelia lukeva nainen joutuu pohtimaan etiikkaansa ja oman feminisminsä rajoja: miten tulkita teosta, joka kannustaa samastumaan sellaiseen naispäähenkilöön, joka väkivaltaisesti kostaa miehille naisiin kohdistuvat pahat teot? Toisaalta voidaan kysyä, onko väkivaltainen nainen lainkaan nainen.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Rotua ja etnisyyttä koskeva keskustelu otetaan esille monissa artikkeleissa. Näin Pervot pidot vastaa kritiikkiin siitä, että queer-teoria olisi vain valkoisten ja keskiluokkaisten länsimaisten ihmisten teoriaa. Kirjan viimeinen osa tutkii etnisyyden kysymyksiä jamaikalaisen kreolikirjallisuuden kautta. Erityisen valaisevasti etnisyyskysymysten vaikutus sukupuolen analyysiin tulee esiin Sara Eevan artikkelissa, jossa Jean Rhysin teoksissa esiintyvän oidipuskompleksin analyysi osoittaa Freudin universaaliksi väittämän teorian länsimaisuuden värittämäksi.

Queer-teoriaan vasta tutustuvalle voi antologiaa lukiessa tulla tunne, että tutkijat näkevät heteroudesta poikkeavaa seksuaalisuutta kaikkialla. Tämä tunne kertoo juuri siitä, mistä queer-teoriassa on kyse: heteroseksuaalisuus on aina siitä poissuljettujen marginaalisten seksuaalisuuksien leimaamaa. Välillä kuitenkin marginaalisten seksuaalisuuksien etsintä tuntui minustakin toiveajattelulta. Esimerkiksi Heikki Länsisalon saksalaisen Ernst Jüngerin fasistisia sotaromaaneja käsittelevässä artikkelissa väitteet teosten homoeroottisuudesta eivät aivan vakuuttaneet minua, vaikka fasismin ja homoseksuaalisuuden yhteydet oli kiinnostavasti esitetty. Sinänsä artikkeli tarjoaa kutkuttavan näkymän mahtipontiseen kirjallisuudenlajiin.

Normista poikkeavat

Suurin osa teoksen artikkeleista esittelee kirjallisuutta, jossa selvästi esiintyy heteroseksuaalisuuden normeista poikkeavia hahmoja. Näitä ovat esimerkiksi Kekin artikkeli Marlowen näytelmästä Edvard II, Tiina Rosenbergin analyysi C. J. L. Almqvistin Kuningattaren jalokivikorusta ja Tom Linkisen analyysi Canterburyn tarinoiden anekauppiaan hahmosta.

Uudemmasta kirjallisuudesta voi mainita erityisesti Kaisa Ilmosen luennan jamaikalaisen Michelle Cliffin romaanista No Telephone to Heaven ja Sanna Karkulehdon artikkelin Johanna Sinisalon romaanista Ennen päivänlaskua ei voi.

Karkulehto vakuuttaa lukijan Sinisalon romaanin kuvaaman maailman ”queeriudesta” jopa niin vahvoin äänenpainoin, että olin provosoitua etsimään säröjä teoksen ”queer-täydellisyydestä”. Joka tapauksessa vakuutuin Sinisalon kyvyistä rakentaa monitahoinen normeja rikkova maailma, vaikka aikaisemmin olin suhtautunut hänen voittoisaan romaaninsa hieman epäilevästi.

Romanttinen pervo

Pervot pidot ei puhu pelkästään seksistä, vaikka asiaa tuntematon lukija voisi nimen perusteella näin luulla. Romanttinen rakkaus esiintyy useassa artikkelissa. Erityisesti tähän kysymykseen pureutuu Anna Moringin artikkeli Jeanette Wintersonin romaanista The Power Book. Moring tuo mukaan analyysiin myös lukijuuden, joka vaikuttaa hyvin vahvasti juuri queer-tutkimuksessa. Nykykirjallisuudentutkimukseen perehtymätöntä queer-luennat voivat kummastuttaa siksi, että teoksista ei etsitä tekijän intentiota vaan pääroolissa on lukijan tulkinta. Jäin tosin kaipaamaan artikkelista Moringin omaa lukukokemusta: siteeraahan hän kirjallisuudentutkija Lynne Pearcea, joka painottaa akateemisen lukijan olevan aina myös persoonallinen lukija.

Romanttista rakkautta ja erityisesti sen vaikeutta homoseksuaalisessa kontekstissa kuvaavat myös mm. Pia Livia Hekanaho Marquerite Yourcenarin Hadrianuksen muistelmien yhteydessä ja Kekki Edward II -analyysissään. Pervoissa pidoissa ei ole myöskään unohdettu heteroseksuaalisuuden analyysia: tähän pureutuu erityisesti Anna Helle Sylvia Plathin Lasikellon alla -romaanin analyysissään sekä jo mainitsemani Sara Eevan artikkeli.

Uusi tutkimus haltuun

Queer-teorian on nähty vaikeutensa takia hylkivän ei-akateemisia ihmisiä. Pervoissa pidoissa on onnistuttu kirjoittamaan queer-teoriasta ymmärrettävästi ja kiinnostavasti – vain muutamassa artikkelissa teoriatykitys on kaataa lukijan. Teos toimii myös johdatuksena amerikkalaisen filosofin Judith Butlerin ajattelun soveltamiseen, niin taajaan Butlerin nimi tulee esille artikkeleissa. Nyt kun Butlerin läpimurtoteos Gender Trouble (1990) on ilmestymässä suomeksi Gaudeamukselta, on englantia kavahtavillakin lukijoilla mahdollisuus ottaa haltuunsa aikamoinen paketti suositun teoreetikon ajattelua. Pervot pidot on myös hyvä esimerkki nykyisin suositusta kirjallisuudentutkimuksen haarasta, jossa yhteiskunnan ongelmat tunkeutuvat kirjallisuuden tulkintaan.

Siis mikä ihmeen pervo?

Seksuaaliset vähemmistöt ovat ottaneet pilkkaamiseen käytetyn queer-sanan – jonka suomenkieliseksi käännökseksi on ehdotettu ”pervo” – omaan käyttöönsä tavoitteenaan osoittaa, että pervoksi kutsuttu voi astella maailmassa pystypäin. Näin ”pervous” tulee näkyväksi osaksi elämää eikä ole vain uhka normaaliudelle. Samalla logiikalla queer-tutkimus tuo esille esimerkiksi kirjallisuudessa näkyvän heteroseksuaalisuuden ulkopuolelle jäävän halun ja perinteisestä mies-nais-jaosta eriävät sukupuoliasemat. Näin tehdään selväksi, ettei heteroseksuaalinen mies tai nainen voi olla ainoa tapa olla ihminen. Tämä tulee tyhmemmällekin selväksi Pervoja pitoja lukiessa.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa