Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet (The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman)

Jos uskot, että huumori ja lukijan kanssa leikittely on uusi keksintö, lue Tristram Shandy. Kaksi ja puoli sataa vuotta vanha teos ei ole suostunut tomuuntumaan, ja Kersti Juvan suomennos on pudistanut viimeisetkin pölyhiukkaset tämän riemastuttavan klassikon sivuilta. Kirjan nimihenkilö ja kertoja Tristram aloittaa kertomuksensa yhdeksän kuukautta ennen syntymäänsä, ja tarina ehtii tehdä yhden jos toisenkin mutkan ja sivuhyppäyksen loppuakseen useita vuosia ennen Tristramin syntymää. Varsinaista juonta kirjalla ei ole, eikä Tristram itse ole sen päähenkilö, vaikka onkin jatkuvasti läsnä kertojan ominaisuudessa. Toisaalta sen lukemisen voi – kuten Juva on kääntäjän esipuheessaan vihjaissut – aloittaa mistä hyvänsä, ja lopettaa mihin hyvänsä.

Tristram Shandy on kuin pussillinen sekalaisia tavaroita, josta lukija vetää vuoroin esiin nappeja, synnytyspihdit tai kenties tinaisen kanuunan. Taustalla kertojana häälyvän Tristramin lisäksi tarinan päähenkilöt ovat hänen isänsä Walter Shandy ja tämän veli, Toby. Herra Shandy on kiivasluontoinen filosofi ja Toby-setä lempeä entinen sotilas. Mukana on myös pastori Yorick (jonka esi-isän kalloa Hamlet puhutteli), Tristramin synnytyslääkäri tohtori Slop, Toby-sedän sotilaspalvelija Trim sekä tietenkin Tristramin äiti. Sterne kuvailee antaumuksella näiden henkilöiden edesottamuksia Tristramin syntymän aikoihin ja kertoo myös Toby-sedän ja Wadmanin lesken lemmensuhteista.

Jo heti ilmestyttyään Tristram Shandy oli menestys, joka teki Laurence Sternestä kuuluisan. Ajan tyyli salli riehakkaat juonenkäänteet ja myös lukijan kanssa leikittelyn. Kirjailijan aikalaisia oli muiden muassa Cervantes, jonka tarinaan Don Quijotesta Sterne itsekin viittaa. Myös Rabelaisin kertomukset jättiläisistä Gargantua ja Pantagruel olivat kirjoittajalle tuttuja. 1800-luvulla kirjaa kiitettiin sen henkilökuvien tähden mutta paheksuttiin avoimien kaksimielisyyksien takia. Viime vuosisadalla kirjan sääntöjä rikkova kerrontatapa löydettiin uudestaan. Suomessa tämä brittihuumorin klassikko on ollut vähemmän tunnettu, kenties juuri käännöksen puuttumisen takia.

Käännös tekee alkutekstille upeasti oikeutta

Kersti Juvan käännös tekee Tristram Shandylle oikeutta, ja kääntäjä onkin saanut työstään tunnustuksena kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon 1998 ja Mikael Agricola –palkinnon 1999. Suomentaja on saanut mahdollisuuden kertoa työstään laajassa esipuheessa. Tehtävä on ollut vaikea, minkä Juva itsekin myöntää. Ongelmana ei ainoastaan ole teoksen ikä, vaan myös Sternen taipumus kirjoittaa hyvin pitkiä ja rakenteeltaan monimutkaisia lauseita. Lisäksi teoksesta on olemassa useita eri laitoksia, joiden teksti saattaa erota toisistaan. Juva on käyttänyt käännöksessään alkuteoksina Penguin Classics -laitosta (1997) ja Norton Critical Editionia (1980).

Käännöksen kieli on sujuvaa eikä Juva ole tehnyt siitä keinotekoisesti vanhahtavaa, mikä sopii hyvin alkuteoksen tyyliin – sen englanti on iästään huolimatta yllättävän helppolukuista. Säkeet on onnistuneesti suomentanut Alice Martin. Kustantajalle kuuluu kiitos kirjan onnistuneesta ulkoasusta. Tekstissä on säilytetty Sternelle tyypillinen painoteknisten keinojen hyväksikäyttö, kuten tyhjät sivut ja Tristramin tarinansa kulkua kuvaamaan piirtämät mutkittelevat viivat.

Kauan sitten vieraassa maassa

1700-luvun loppupuolen Tristram Shandyn lukija oli englantilainen herrasmies tai hieno nainen, joka osasi todennäköisesti kreikkaa ja latinaa (Tristram kuvailee kirjassa omaa kasvatustaan, johon kuului kummankin kielen opiskelu), tunsi aikansa filosofiaa ja teologiaa sekä lähihistorian tapahtumat. Alkuteoksesta löytyy myös joitakin kohtia pelkästään latinaksi ja ranskaksi. Nämä kohdat Juva on kääntänyt suomalaista lukijaa varten englantilaisten laitosten alaviitteissä olevien käännösten pohjalta. Sterne itsekin esiintyy kääntäjänä, sillä kirjassa on Tristramin kääntämä Slawkenbergiuksen tarina, jonka alussa on muutama sivu ’alkuteoksesta’ latinaksi.

Sterne käyttää kirjassaan hyödyksi lukijan tietoja ja huvittelee usein parodioimalla tunnettuja kirjailijoita. Nykyajan lukija ei kuitenkaan tiedä, mihin Sterne viittaa, jos hän ei ole sattunut opiskelemaan tuon ajan historiaa tai kirjallisuutta. Kääntäjä joutuukin tällaista klassikkoa suomentaessaan miettimään, paljonko asioita on selitettävä lukijalle, että tekstistä tulisi ymmärrettävä. Suomennoksessaan Juva on selittänyt Sternen käyttämiä termejä, viittauksia ja lainauksia vain muutamissa tapauksissa:

(…) argumentum ad hominem, eli henkilökohtaisuuksiin meneminen (s. 55)
(…) in the archives of Gotham (…) (VIII kirja, XXIII luku)
(…) hulluja teeskennelleiden gothamilaisten arkistoihin (…) (s. 502)

Puhetaidon termi argumentum ad hominem oli Sternen yleisölle tuttu, ja se on alkuteoksesta sellaisenaan. Suomalainen lukija tuskin ymmärtäisi viittausta gothamilaisiin, jotka välttyivät veroilta teeskentelemällä hulluja. Toisaalta kirjassa on monia muita nykyajan lukijalle outoja käsitteitä, joita Juva ei ole sen kummemmin selittänyt. Esipuheessa hän perustelee ratkaisuaan sillä, että Sterne esittelee tietojaan huvin vuoksi, ei vakavissaan. Ratkaisu on hyvä, sillä jos jokainen käsite olisi selitetty, kirja vilisisi alaviitteitä ja luettavuus kärsisi. Englannin kieltä taitavalle lukijalle kirjasta on saatavilla selittein varustettuja laitoksia, joissa on mukana juuri tällaisia pikkuseikkoja.

Käännöksen aika näkyy myös puhuttelumuodoissa. Kääntäjän tehtävää on helpottanut se, että Sternen ajan englannissa näkyy sinuttelun ja teitittelyn ero. Käännöksessä Trim puhuttelee Toby-setää suomalaiseen tapaan muodollisesti kolmannessa persoonassa, kun hän alkuteoksessa vain teitittelee Tobyä arvonimellä your Honour.

Besides, your Honour would get not only pleasure and good pastime, –but good air, and good exercise, and good health, –and your Honour’s wound would be well in a month. Thou hast said enough, Trim, – quoth my uncle Toby (…) (II luku, V kirja)

Sitä paitsi arvon herra ei saisi pelkästään hupia ja ajanvietettä, – vaan myös raitista ilmaa, liikuntaa, terveyttä – ja arvon herran haava paranisi kuukaudessa. Olet sanonut tarpeeksi, Trim, – virkkoi Toby-setäni (…) (s. 95)

Naurattaako vitsi käännöksenä?

Sanaleikit ja huumori ovat hyvin tärkeä osa Tristram Shandyä. Kääntämisen kannalta sanaleikeissä on se paha puoli, että niitä on melkein aina mahdoton kääntää. Mahdollisuudeksi jää joko jättää koko sanaleikki pois, kääntää kohta kirjaimellisesti ja kadottaa vitsi tai keksiä uusi pila entisen tilalle. Kersti Juva sanoo esipuheessaan, että hänen tavoitteensa on ollut sama kuin Sternenkin: naurattaa (s. 8). Tässä hän on onnistunutkin, sillä käännöksestä välittyy sama leikillisyys ja huumori kuin alkuteoksesta.

(…) I would not, brother Toby, continued my father, –I declare I would not have my head so full of curtins and horn-works. –That, I dare say, you would not, quoth Dr. Slop, interrupting him, and laughing most immoderately at his pun.
(…)
Sir, quoth my uncle Toby, addressing himself to Dr. Slop, – the curtins my brother Shandy mentions here, have nothing to do with bed-steads; – tho’, I know, Du Cange says, “That bed-curtains, in all probability, have taken their name from them;” (…) (II kirja, XII luku)

(…) Minä en, veljeni Toby, jatkoi isäni, – halua päätäni täyteen sarvia ja ties mitä kurtiinia – Sarvia ja kurtiisia, virkkoi tohtori Slop, keskeyttäen hänet ja nauraen vallan häpeämättömästi sanojensa kaksimielisyydelle.
(…)
Hyvä herra, virkkoi Toby-setäni osoittaen sanansa tohtori Slopille, – kurtiinilla, joihin veljeni Shandy tässä viittaa, ei ole mitään tekemistä kurtiisin kanssa; – vaikka on mahdollista, että sanat ovat sukua; (…) (s.106)

Tohtori Slopin pila alkuperäisessä viittaa vuodeverhoihin (bed-curtains) ja aisankannattajan otsaan kasvaviin sarviin herra Shandyn tarkoittamien linnoituslaitteiden sijasta. Suomen kielessä kurtiini ei kuitenkaan tuo mieleen verhoja, joten Juva on muuttanut sen kurtiisiksi. Tämä on johtanut kappaletta myöhemmin siihen, että Toby-sedän viittaus filologi Du Cangeen on kutistunut pelkäksi arvailuksi sanojen sukulaisuudesta. Tärkeintä kuitenkin on, että vitsi ja Toby-sedän reaktio siihen ovat säilyneet samoina. Aina näin suuria muutoksia ei ole tarvittu, vaan suomennoksen huumori syntyy sananvalinnoista:

(…) ere twice twelve months are passed and gone, thou mayest grow out like a pumpkin, and lose thy shapes–or thou mayest go off like a flower, and lose thy beauty–nay, thou mayest go off like a hussy–and lose thyself. (VII kirja, IX luku)

(…) ettetkö sinä ennen kuin kaksitoista kuukautta on kulunut ole paisunut kuin lanttu ja kadottanut muotosi – tai nuutunut kuin planttu ja kadottanut kauneutesi – tai paatunut kuin lunttu – ja kadottanut itsesi. (s.425)

Tässä Juvan vaihtoehdot rimmaavat (lanttu – planttu – lunttu), kun Sterne itse leikkii sanojen rytmillä ja toistolla (grow out – go off – go off).

Tasapainottelua luovuuden ja sanatarkkuuden välillä

Kersti Juvan suomennos on loistava. Se ei johdu vain siitä, että suomentaja on jaksanut tarkistaa asiantuntijoilta kaikki tuhat ja yksi teologista, lääketieteellistä ja linnoitusteknistä pikkuseikkaa, joita Sterne pudottelee lukijan eteen, eikä siitä, että suomennos on alkutekstille uskollinen paikoitellen jopa sanatarkkuuteen asti. Nämä asiat tekevät suomennoksesta tarkan, mutta sen loistavuus näkyy siinä, miten Juva on pystynyt tarvittaessa irrottautumaan alkutekstistä, muokkaamaan sitä ja kehittelemään luovia käännösratkaisuja.

Erityisen hyvin luovuus näkyy huumorin kääntämisessä. Esipuheessaan Juva kertoo kääntäneensä kirjan niin sujuvaksi suomeksi kuin mahdollista tekemättä vääryyttä tekijän merkityksille. Tämä tasapainottelu luovuuden ja alkuteoksen tarkan jäljittelyn välillä on jokaisen suomentajan ongelma, mutta Juva on onnistunut ratkaisemaan sen harvinaisen onnistuneesti. Kuten alkuteoskin Tristram Shandyn suomennos on hyvin luettava; se huvittaa, raivostuttaa, viihdyttää ja haastaa lukijaansa.