Liisa Mäntymies ( aik. Suurla) sijoittaa Punainen neiti kokoelmansa kertomukset eri puolille maailmaa ja myös eri aikakausiin. Osuvat sitaatit johdattavat tarinoiden tunnelmaan, joissa kaikissa näkijänä tai kokijana on nainen.

Kirjan kannet ovat kauniin punaiset ja ensimmäisessä kertomuksessa kopsuttelee esiin neiti punaisissa vaatteissa. Myöhemmin tutustutaan ihmisiin Roomassa ja Kairossa, paetaan Venäjän vallankumousta Pariisiin. On luostarin hiljaisuutta ja suomalaista maaseutua. On monenlaista miljöötä, mutta ennen kaikkea kuvataan henkilöiden tunteita ja ajatuksia. Jokaisella on salaisuutensa, kenellä suru, kenellä rakkaus.

Kerronta on tasaisen soljuvaa, keinotekoisia jännityshuippuja ei ole. Tekstin jännite on jossain muussa. Ehkä se on kirjoittajan kyvyssä kuvata naisen mieltä terävästi mutta lämmöllä. Joka tapauksessa kirja imaisi mukaansa tunnelmallisiin paikkoihin ja kiinnostaviin ihmiskohtaloihin. Useimmissa kertomuksissa on surumielinen pohjavire, mutta huumoriakin on mukana. Tarina oikein hyvistä ystävistä on hykerryttävä. Se on kuvaus kirjoittamisen vaikeudesta, kateudesta ja muista inhimillisistä heikkouksista ja hulluista haaveista.

Liisa Mäntymiehen kertomuskokoelma oli lukukokemus, josta jäi hyvä mieli.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa