Metsäkaarti - Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha

Toimittaja Markku Tasalan teos herättänee alkuun kysymyksen, miksi juuri länsilappilainen Kolari on valittu tarkastelualueeksi. Tähän löytyy järkevä perustelu. Kolari on yksi niistä kunnista, joissa rintamakarkuruus eli metsäkaartilaisuus oli jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 merkille pantavan runsasta.

Tasala lähtee oikeaoppisesti liikkeelle ilmiön taustoista. Aluksi hän kuvaa aatteellisia tekijöitä, eli herätysliikettä, työväenliikettä ja myös suojeluskuntalaisuutta, jotka kamppailivat kilvan “Lapin tukkijätkän sielusta“ Kolarissa ennen toista maailmansotaa. Vahva vasemmistolaisuus ja lestadiolaisuus tuntuvat luoneen aatteellista pohjaa metsäkaartilaisuudelle. Tämän jälkeen siirrytään kuvaamaan itse metsäkaartilaisuutta sodan aikana. Lopuksi Tasala kartoittaa vielä sodanjälkeistä aikaa ja entisten metsäkaartilaisten elämää aina näihin päiviin asti.

Tasalan teos vaikuttaa työltä, jota on tehty paitsi pitkään sekä myös huolellisesti ja perusteellisesti. Arkistolähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen perehtymisen ohella Tasala on suorittanut runsaan haastattelututkimuksen. Tasala rakentaa eeppisen kokonaiskuvan Kolarin metsäkaartista: miten paettiin, miten taisteltiin joskus hyvinkin väkivaltaisesti virkavaltaa vastaan ja millaisia olivat myöhemmät oikeudenkäynnit. Metsäkaartilaiset yksinään eivät saaneet rangaistuksia vaan myös ylilyönteihin syyllistyneet virkavallan edustajat. Kuolemantuottamuksia oli tullut puolin ja toisin.

Tasalan tutkimus ei ole puhdaspiirteistä historiantutkimusta, minkä tekijä itsekin myöntää. Hän on pyrkinyt dokumentoimaan, keräämään muistitietoa ja oikomaan ilmiön pohjalta syntyneitä myyttejä. Tasala on halunnut kertoa Kolarin metsäkaartin tarinan valitsemiensa yksittäistapausten avulla ja mahdollisimman todenmukaisesti. Tämäkään tehtävä ei ole ollut helppo, sillä asiat ovat monelle edelleen kipeitä ja arkoja. Suurin vapahtaja kaikessa lieneekin aika, joka pyyhkii muistot ja kokijat vähitellen unholaan.

Historiasta loppututkinnon suorittaneena olisin kaivannut teokseen hieman enemmän yleisen tason tutkimusta. Tasala on keskittynyt enimmiltään yksittäistapausten kuvaamiseen. Asianomaisia henkilöitä ja paikkoja kuvaavia valokuvia olisi myös voinut hajauttaa tekstiin eikä keskittää kuvasivuiksi, jolloin ne jäävät hieman irralleen asioista. Kokonaisuudessaan teos on kuitenkin eheä ja hyvin kirjoitettu kokonaisdokumentti, joka oli myös mielenkiintoinen lukea.