Vastakarvaan

Kuudennessa romaanissaan Mika Wickström tarttuu ajankohtaiseen ja tunteita herättävään aiheeseen. Vastakarvaan ottaa teemakseen eläinaktivistit ja heidän tiiviin yhteisönsä. Romaanin keskiössä on Pohjanmaalta kotoisin oleva tyttö, joka pääsee vähitellen aktivistiringin sisäpuolelle ja joutuu ennen pitkää tekemään valinnan perheen ja uusien ystävien ja aatteiden välillä. Kustantaja luokittelee aiemmat kirjansa nuorisokirjailijana julkaisseen Wickströmin uuden teoksen ns. crossoveriksi, sukupolvia yhdistäväksi kirjaksi.

Kaunokirjallisuus ei ole aikaisemmin liiemmälti kuvannut eläinaktivisteja, ainakaan Wickströmin tekemässä mittakaavassa. Vastakarvaan-romaanin minäkertojana on tavallinen, nuori, juuri Turun yliopistossa biologian opiskelunsa aloittanut Kirsi. Romaanin alussa Kirsi ajautuu ympäristöfilosofian luennoille ja kokee ideologisen herätyksen. Komea luennoitsija naulitsee hänen huomionsa, mutta pian itse aihe saa tytöstä otteen.

Ympäristöfilosofian luennoilla Kirsi tutustuu ekologisen anarkismin periaatteisiin. Pian Kirsi tapaa kaverinsa Rosan kautta aktivistiporukan, joka soveltaa periaatteita käytäntöön. Näiden ’kettutyttöjen’ elämään ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin itse aate. He myös julistavat teoksen vahvasti esiintuomaa maksimaalisen vapauden filosofiaa. ’Kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa kunhan ei alista, riistä, tai vahingoita muita eläviä olentoja tai luontoa.’

Aktivistit elävät kuten opettavat, syövät kasvisruokaa, kierrättävät, dyykkaavat roskiksista syötävää ja asuvat ekologisesti kommuunissa. Aktivistinuorten kiireinen arki täyttyy miekkareista, flaijereista, kokouksista ja banderolleista. Vähitellen myös Kirsi sitoutuu yhä tiiviimmin osaksi eläinaktivistiryhmää; hän alkaa osallistua mielenosoituksiin ja saa haltuunsa aktivistien arkaluonteiset arkistot – suunnitelmat tehdyistä ja toteutettavista iskuista.

Romaanissa nuorten opiskelu ja muu elämä on alistettu toiminnalle. Kirsin ystävät saavat ’kicksinsä’ teoista – lähinnä laittomista. Eläinten vapautusliikkeen ruohonjuuritason eli aktivistisolun uutteraa toimintaa kuvataan seikkaperäisesti. Lukijan pohdittavaksi jääkin näiden nuorten ideologian syvyys. Onko kysymys todellisesta aatteen palosta vai lapsenomaisesta uskosta maailman parantamiseksi? Herättävätkö iskut tarvittavaa huomiota, jotta tarhaus tai eläinkokeet todella lopetettaisiin? Wickström ei pyri vastaavaan esittämiinsä eettisiin kysymyksiin, vaan hänen tarkoituksenaan lienee ollut halu ravistella lukija irti välinpitämättömyydestä.

Romaanissa annetaan tilaa Kirsin lisäksi eläinaktivisti Rosan ja ympäristöfilosofiasta luennoivan Jannen ajatuksille. Läpi teoksen Kirsi joutuu yhä uudelleen pohtimaan tuttujensa valitsemaa elämäntapaa, erityisesti kun hänelle selviää, että kaverit iskevät koe-eläinlaboratorioihin ja turkistarhoihin herättääkseen ihmisten huomion ja edelleen edistääkseen eläinten oikeuksia. Biologina Kirsikin haluaa suojella eläimiä, mutta hän ei ole ehdoitta valmis hyväksymään ystäviensä toimintatapoja.

Aktivistiporukkaa kuvataan melkein kokonaan toiminnan kautta. Teoksen henkilökuvauksen tasolla tämä tekee hahmoista yksiulotteisia, ja tietty sisäinen kehitys jää puuttumaan. Lukuisat sivuhenkilöt jäävät valitettavan ohuiksi, vain mielipiteitä laukoviksi kuviksi. Tästä huolimatta faktan määrä Wickströmin romaanissa vakuuttaa. On selvästi nähtävissä, että kirjailija on tehnyt suuren työn seuloessaan materiaalia kirjaansa varten. Mahdollisen lisäkiinnostuksen kannalta lähteet osoitetaan ja nimetään selvästi.

Tarinan kannalta on virkistävää, että Wickström ei ota kantaa kumpaankaan suuntaan, vaan sekä tarhaajia että aktivisteja kuvataan tasapuolisesti. Tämä näkyy romaanissa siten, että turkistarhaajat, joita tarinassa edustavat Kirsin omat vanhemmat, näyttäytyvät yhtä inhimillisinä kuin vastapuolikin. Lukija ymmärtää myös aktivisteja, jotka ovat omistaneet koko elämänsä uskomaansa asiaan.

Lopulta Kirsi sitoutuu osallistumaan turkistarhalle tehtävään iskuun. Jutun luonteeseen kuuluu, että Kirsin on ensin sitouduttava soluun, ja vasta sitten muut paljastavat hänelle iskun kohteen. Maailma järkkyy, kun Kirsi tajuaa, että hänen ystäviensä kohteena ovat tällä kertaa Kirsin omat vanhemmat. Kaikista Pohjanmaan tarhoista! Tässä kohtaa kirjailija kiskaisee eettisen pohdiskelun maton lukijan alta; tarinan loppu on kirjoitettava itse.