Sanataide – mitä se on ja miten siinä voisi harjaantua? Merja Leppälahti esittelee viisi tuoretta sanataideopasta lapsille. Oppaat johdattavat eri tekstilajien harjoittelusta aina kirjan julkaisemiseen asti.

 

Erilaisia sanataide- ja kirjoitusoppaita on viime vuosina ilmestynyt useita sekä aikuisille että lapsille. Tarkastelen seuraavassa muutamia erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuja oppaita, mukana on kaksi tänä vuonna ilmestynyttä sekä kolme hiukan vanhempaa.

Ulkonaisesti kaikille tarkasteltaville teoksille on yhteistä se, että ne ovat pehmeäkantisia ja laajuudeltaan korkeintaan hiukan yli satasivuisia. Tittamari Marttisen Haaveiden huvila (2022) on takakansitekstin mukaan sekä sanataideopas että lastenkirja. Kirjan ikäsuosituksena mainitaan kuusivuotiaista ylöspäin, mutta kirjaa suositellaan myös päiväkoti-ikäisille ja vakuutetaan kaikenikäisten lukijoiden viihtyvän sen parissa.

Pirkko Ilmasen, Markku Karpion, Riikka Kotkan ja Päivi Lukkarilan Sanastajan tarinamatkaopas sanojen metsästäjälle (2022) on suunnattu ”kaikille tarinakerronnasta kiinnostuneille”. Kirjan kerrotaan sopivan oppimateriaaliksi peruskouluikäisille, mutta myös varttuneille harrastajakirjoittajille ja heidän ohjaajilleen.

Kolme muuta teosta ovat hiukan vanhempia. Katariina Vuoren Tarinataikurit (2020) tarjoaa sanataide- ja luovuusharjoituksia 2–13-vuotiaille. Kirjaa ehdotetaan käytettäväksi sekä oppimis- ja harjoitustilanteissa että viihdykkeenä missä vain, yksin ja ryhmässä. Lukutaitoinen lapsi voi käyttää kirjaa myös itsenäisesti, ilman aikuista.

Mervi Heikkilän ja Anne Leinosen Pieni taikakauppa (2020) opastaa nimenomaan fantasian kirjoittamiseen. Opasta voi käyttää nuori kirjoittaja itse tai sitä voi käyttää opettaja tai ohjaaja ryhmätoiminnan apuna. Harjoitusten tekijän iäksi on määritelty noin kolmannesta luokasta ylöspäin, ja kirja on tarkoitettu nimenomaan kirjoittamisoppaaksi ja mielikuvituksen herättäjäksi.

Emma ja Arja Puikkosen Käsikirja mielikuvituksen matkaajille on ilmestynyt jo vuonna 2015. Olen ottanut sen mukaan, koska se oli ensimmäinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kirjoitusopas, johon itse tutustuin, vaikka lajissaan ensimmäinen se ei toki ole.

Halusin nähdä, mitä uutta uudemmissa oppaissa on siihen verrattuna. Ainakin yksi seikka oli helppo huomata: sanataide. Puikkosten Käsikirjassa sanaa ei varsinaisessa tekstissä mainita, uudemmissa oppaissa Pientä taikakauppaa lukuun ottamatta sanataide kuuluu aivan keskeisiin käsitteisiin.

Lähdetäänpä sitten matkalle sanataiteen maailmaan.

 

Sanataidetta ja sanastamista

Mitä sanataide on? Esimerkiksi Suomen sanataideopetuksen seura ei sivustollaan varsinaisesti määrittele sanataidetta, vaikka toki sivuston sisällöstä voi suurin piirtein päätellä, mitä sanataide pitää sisällään. Opetushallituksen sivuilla sanataide määritellään taidemuodoksi, ”jossa lapsen ja nuoren kielitajua vahvistetaan luovien työskentelymenetelmien avulla ja jonka taustalla on useiden tieteen- ja taiteenalojen menetelmiä.”

Määritelmän mukaan sanataide on siis taidetta, jossa on lähtökohtaisesti mukana myös kasvatuksellinen tarkoitus. Keski-Suomen sanataideyhdistys Rapina määrittelee sanataiteen väljemmin: ”Sanataide on kaikkea, mikä liittyy sanoihin, kieleen ja kertomiseen. Sanataiteessa tutkitaan ja havainnoidaan maailmaa, leikitellään tarinoilla ja ajatuksilla sekä keksitään ja hyödynnetään erilaisia ilmaisukeinoja. ”

Myös Rapinan määritelmässä sanataiteella on tarkoitus, vieläpä todella mainio: ”Sanataiteen tarkoituksena on rohkaista jokaista päästämään mielikuvituksensa lentoon, käyttämään luovuuttaan ja löytämään tapansa ilmaista itseään.”

Sanastajan tarinamatkaoppaassa sanastaminen on sanojen keräämistä oman kirjoitustyön avuksi. Kirjoittaja on sanastaja, joka etsii omaan tekstiinsä mahdollisimman osuvia ilmaisuja. Pidän tästä, vaikka itselleni suomen kielen opinnoista tuttu sanastaminen liittyi erityisesti murresanojen tallentamiseen.

Kuvassa Haaveiden huvila -teoksen kansi sumennetulla pohjalla.

Mielikuvituksen lähteitä ja apuvälineitä

Monissa harjoituksissa, varsinkin oppaiden alkupuolella, lähdetään liikkeelle kotoisista, arkisista asioista, joista kehitellään kertomus tai kertomuksen idea. Sanastajan tarinamatkaoppaan ensimmäisissä harjoituksissa kirjoitetaan metsäretkestä ja koulutiestä, Haaveiden huvilassa kysytään: ”Kuka sinä olet? Millainen sinä olet? Mistä pidät?”

Ensimmäisissä harjoituksissa voidaan myös pohtia sanojen värejä, laatia omia sukupuita tai kirjoittaa kuvitteellinen haastattelu tai esittely omasta kirjallisesta tuotannosta tulevaisuudessa, kahdenkymmen vuoden päästä, kuten tehdään Käsikirjassa mielikuvituksen matkaajille. Pienen taikakaupan ensimmäisessä harjoituksessa mietitään, millainen lukija itse olisi fantasiaolentona. Tarinataikureissa luovuus herätetään toisin, vaikka päällä- tai käsilläseisonnalla ja ensimmäiset omat tekstit kootaan satunnaisesti sanomalehdistä leikatuista sanoista.

Harjoituksissa tutustutaan monenlaisiin teksteihin. Oppaissa esitellään aforismeja, sananlaskuja ja sanontoja, runoja, novelleja, näytelmiä, sarjakuvia, elokuvakäsikirjoituksia, lauluja. Pääpaino on kuitenkin kertomakirjallisuudessa. Teksteissä tutustutaan kertomuksen rakenteeseen, erilaisiin juonikuvioihin, henkilöhahmojen luomiseen. Sanastajan tarinamatkaoppaassa kirjoittajan apuvälineinä ovat muiden muassa Joseph Campbellin sankarin matkan malli ja Vladimir Proppin kansansadun kaavaan pohjautuvat tarinakortit. Haaveiden huvilassa inspiraatioksi tarjotaan runsaasti runoja ja riimittelyä.

Oppaat ohjaavat lukijaa satujen, myyttien, fantasian, jännityksen, kauhun, dekkarien, romantiikan ja hevoskirjojen kirjoittamiseen. Todennäköisesti otaksutaan, että fantasian, hevoskirjojen tai dekkarien kirjoittamisesta kiinnostunut jo tuntee genren varsin hyvin. Näitä genrejä esitellään ja niihin kuuluvia kirjojakin mainitaan, mutta aika harvoin neuvotaan nimenomaan lukemaan kirjoja. Runsasta lukemista tosin suositellaan Pienen taikakaupan jatko-ohjeissa.

Sekä sanataideryhmälle että yksin kirjaa lukevalle ja oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevalle kirjoitusoppaissa on hyödyllisiä tietoja esimerkkeineen kuten erilaisista kertojista ja tyyliseikoista sekä annetaan ideoita kertomuksen alkuun lähtemisen ja etenemisen avuksi. Monet harjoituksista sopivat inspiraatioksi omaa kirjaa varten, esimerkiksi päähenkilön tai fantasiaolennon elämään syventyminen kirjoittamalla hahmolle päiväkirjaa tai blogia tai käymällä hahmon kanssa kirjeenvaihtoa.

Kuvassa teoksen Tarinataikurit kansi sumennetulla pohjalla.

Harjoittelemalla mestariksi

Oman kirjan julkaiseminen on monien kirjoittajien haaveissa. Tarkastelemistani oppaista kolme ohjaavat nimenomaan kohti tätä tavoitetta. Sanastajan tarinamatkaopas neuvoo jopa kustantajan lähestymisessä, kirjan taitossa ja julkkarien järjestämisessä. Myös Pieni taikakauppa, Tarinataikuri ja Käsikirja mielikuvituksen matkaajille käsittelevät kehittymistä kirjoittajana ja vähintään vihjaavat julkaisukelpoisen kirjan suuntaan.

Hyvin nuorille lukijoille kirjan julkaiseminen voi olla leikkiä, mutta se voi myös toimia kirjoitusharrastuksen vahvistajana. Jonkinlaista kannustusta se voi antaa myös aikuiselle pöytälaatikkokirjoittajalle. Toisaalta voi tietenkin miettiä, voisiko itsensä kehittäminen kirjoittamalla olla riittävä päämäärä ilman julkaisutavoitetta.

Toisaalta erityisesti Haaveiden huvilassa ja Tarinataikurissa on melko lailla myös muita harjoituksia ja puuhaamista, joka ei suorastaan liity kirjan kirjoittamiseen. Näitä kirjoja pitäisin hyödyllisinä nimenomaan erilaisille lasten ryhmien ohjaajille luovuusharjoituksiin. Muidenkin oppaiden annissa on paljon sellaisia harjoituksia, mitä nuorten ja aikuistenkin sanataide- ja kirjoitusryhmien ohjaajat voivat hyödyntää.

Sanataideoppaista voi saada käsityksen, että haaveiltu oma kirja valmistuu, kunhan lukee oppaan huolellisesti ja noudattaa sen neuvoja. Ja ehkä se valmistuukin, jos lukija/kirjoittaja on tarpeeksi sinnikäs. Tuskin tiedosta ja neuvoista ainakaan haittaa lukijan omalle kirjahankkeelle on. Vaikka nykyään verkossa on monenlaisia kirjoituskursseja ja -yhteisöjä, joista harrastajakirjoittaja saa tukea, myös kirjamuotoiset sanataide- ja kirjoitusoppaat voivat hyvin toimia tavoitteellisen kirjoittajan apuna ja virikkeenä.

Jaa artikkeli:

 

Merja Leppälahti

Kirjoittaja on turkulainen tietokirjailija ja kriitikko.