Kritiikit

Supersalanen tyttöpäiväkirja kuvaa 2000-luvun alussa teini-ikäänsä aloittelevan tytön huulikiillon ja jätskin tahmaamia mielenmaisemia. Laura Kärkäs kuunteli teoksen äänikirjana, Roosa Pohjalainen luki sen paperilta. Miten lavarunous siirtyy teokseksi ja millaisia ovat... Lue lisää

Luonto on Laskennallisen kirjallisuuden ystävät -nimisen ryhmän digitaalisen kirjallisuuden lajiin kuuluva teos, joka on nähtävillä Helsingin Keskustakirjasto Oodin 2. kerroksen Kuutio-näyttelytilassa 10.5.–22.5.2022. Luonnossa lukija pohtii lukuotettaan – ja luonnollisuuttaan. ... Lue lisää

Ihmeellistä käyttäytymistä tarkastelee alta kulmain ihmisen, luonnon ja yhteiskunnan erikoista toimintaa. Runojen puhujan tapa katsoa kohteitaan toimii teoksessa keskipakosvoimana, joka vetää runoilija Raisa Marjamäen runot yhteen eheäksi kokoelmaksi. Raisa... Lue lisää

Korva kaupungin yllä on tervetullut lisä kotimaiseen persoonalyriikkaan. Tapauskertomusten pienoisromaaneja lähestyvät lähdetekstit eivät päästä uudelleenkirjoittajia helpolla. Tiedetään, että lukeminen alkaa jo hyvän aikaa ennen kirjaan tarttumista, mutta tällä kertaa... Lue lisää

Karri Kokon Käsialoja koostuu aseemisesta runoudesta ja ilmiötä käsittelevistä esseistä. Sofia Blanco Sequeiros kysyy, missä merkitys on, jos merkeistä ei ole sopimusta. Karri Kokon uusin runoteos, Käsialoja: visuaalisia runoja (2020)... Lue lisää

Saleissa kaikuvat rakkauden ja halun runot. Kaija Rantakarin kokoelmassa risteävät monenlaiset katseet, kirjoittaa Anna Kallio kritiikissään. Kaija Rantakarin kolmas runokokoelma Salit on rakkaudentunnustusta katseelle. Rantakari on kertonut (esimerkiksi julkisessa Instagramissaan)... Lue lisää

Susinukke Kosolan neljäs runoteos ja Tanssiva karhu -ehdokas Turkoosi vyöhyke kuvaa ystävyyttä yhteiskunnan reuna-alueilla. Edeltäjänsä Variston tapaan se pohtii myöhäiskapitalismin kaikille elämänalueille luikertelevaa logiikkaa ja seuraa sopeutumattomien yksilöiden turhaa pyrkimystä... Lue lisää

Olli Heikkosen runokokoelma Rajalliset maat maalaa paikoin taitavastikin 1600-luvun maisemia, mutta sen anakronismi jää pinnalliseksi. Romantisoimaton juopon henkilökuva Palkitun ja Suomen ”eturivin runoilijaksi” luonnehditun Olli Heikkosen Rajalliset maat (2020)... Lue lisää

Paavo Kässi tarttuu Olli-Pekka Tennilän aistittavaan ja lakonisen toteavaan Lemmonommeleen ja päätyy Wittgensteinin kielifilosofiaan. Tässä on pureskeltavaa. Olli-Pekka Tennilän runoteos Lemmonommel sisältää yhden vastustamattomimmista lyyrisistä säepareista, jonka olen hetkeen lukenut.... Lue lisää

Jani Saxell kysyy, mikä on muuttunut Jarkko Tontin runoissa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Lain laidassa viranomaiskielelle irvailu on sittenkin vain sivujuonne. Miten aloittaa uusi kokoelma, yli vuosikymmenen runollisen hiljaiselon jälkeen? Suoraan... Lue lisää

Jokaisella kirjalla ja kirjallisuudenlajilla on omat hyveensä, jotka perustuvat niille tyypillisiin esteettisiin päämääriin. Kokeellisessa runoudessa hyveet ovat erilaisia kuin harlekiiniromaaneissa, eikä viihderomaania pidä lukea kuin aseemista lyriikkaa. Viihteellisen tekstin arvioiminen... Lue lisää

Virpi Vairinen kirjoittaa ideoiden, tilojen ja rakenteiden runoutta. Uusi kokoelma Kaikki tapahtuu niin paljon (2020) käsittelee erityisesti internetin kokemuksellisuutta ja rakkauden menetystä. Samalla se kartoittaa runouden mahdollisuuksia antaa tukea näihin... Lue lisää