Kiiltomato-Lysmasken on kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Lehdessä julkaistaan kritiikkejä niin eri kaunokirjallisuuden lajeista kuin etenkin kirjallisuutta käsittelevästä tietokirjallisuudesta sekä suomeksi että ruotsiksi.
Jani Saxell 17.8.2017
Runoilija Jani Niemisen (s. 1973) aiemmista kokoelmista Kylässä (Like 2009), Kodittomille koirille (Like 2011) ja Meren poika, joen poika (Like 2014) hahmottuu eräänlainen löyhästi omaelämäkerrallinen kulkuritrilogia. Rannikon Autokaupungissa käydään syntymässä... Lue lisää
Juhana Henrikki Harju 7.8.2017
Jotkut kirjat ovat seikkailuja, jotka vievät jännittäviin tilanteisiin tai radikaalisti uusien ajatusten äärelle. Jotkut kirjat antavat toisenlaisia elämyksiä, rauhoittavat pikemminkin kuin stimuloivat. Kiinalaisen runouden suomentajana tunnetuksi tulleen, mutta runoilijana pitkän... Lue lisää
Max Lampinen 31.7.2017
Susanna Taivalsalmen neljäs runokokoelma Räyhähenkikoira ja akaattityttö on niin sisällöltään kuin pituudeltaankin (kymmenen osiota ja epilogi) runsas kokonaisuus, joka lumoaa välittömyydellään. Tulee tunne, että runot voisivat olla melko lailla sellaisenaan... Lue lisää
Irene Vehanen 24.7.2017
Paavo Haavikko on lempirunoilijoitani, jonka tuotantoa kuitenkin aivan liian harvoin luen. Siksi onkin erityisen suuri ilo saada kirjoittaa hänen aforismeistaan. Jaakko Anhavan toimittama On hyvä elää ja palella -kokoelma on... Lue lisää
Juhana Henrikki Harju 12.6.2017
Välillä kuulee puhuttavan siitä, että Osuuskunta Poesian julkaisema runous edustaisi jotain tiettyä tyyliä. Tästä voi olla montaa mieltä, enkä itse allekirjoita varauksetta väitettä poesialaisesta tyylistä. Toisaalta tietynlainen aforistisiin lauseisiin nojaava... Lue lisää
Arto Virtanen 5.6.2017
Jukka Vieno julkaisi vuosina 1977–82 kolme runokokoelmaa ja siirtyi sen jälkeen vuosikymmeniksi teatterin ja käsikirjoittamisen pariin. Vuonna 2010 ilmestyi yllättäen hänen neljäs runokokoelmansa Stockan kulma, tiiliskivi runokirjan muodossa (377 sivua).... Lue lisää
Arto Vaahtokari 20.3.2017
Sirpa Kyyrösen kolmas runokokoelma on naisrunoutta voimakkaimmillaan siinä merkityksessä, että epäselväksi ei jää, mitä sukupuolta runon minä on. Minä kuvaa naiseutta, ja naiseuteen liittyy tässä tapauksessa oleellisesti äitiys. ”loppuun asti... Lue lisää
Esa Mäkijärvi 16.1.2017
Tottuneenkin lukijan on vaikea saada Harri Nordellin (s. 1956) runoista otetta. Tämä ei ole haukku, tai ei ainakaan kokonaan. Nordell on abstraktin ja minimalistisen runon mestari. Hänen vähät sanansa ja... Lue lisää
Lauri Lindbohm 9.1.2017
”Oletko yksi kolmesta/ vai kaksi kolmesta jotka täältä/ käännytetään/ yksi saa maassaololuvan/ kaksi ei/ tässä lotossa ei ole lisänumeroita/ lottovoittomaassa armo on/ ansaitsematonta/ mutta pakolaisuusstatus on ansaittava-” (s.53) Maria Syvälän... Lue lisää
Miikka Laihinen 12.12.2016
J.K. Ihalainen lukeutuu suomalaisen runouselämän omaäänisimpiin tekijöihin. Viidellä eri vuosikymmenellä toiminut lyyrikko tunnettaneen parhaiten pitkistä, mantramaisen toisteisista ja voimakkaiden kielikuvien kirjomista teksteistään. Ihalaisen laajan tuotannon parhaat runot ovat aineellistuneet ainutlaatuisiksi... Lue lisää
Esa Mäkijärvi 5.12.2016
Tapani Kinnusta (s. 1962) on kutsuttu Turun Charles Bukowskiksi. Määritelmä ei ole kovin tarkka, vaikka Kinnusen runoista löytyykin bukowskilaista rappioromantiikkaa ja tarkkoja huomioita alakulttuurin ilmiöistä. Kinnunen on kuitenkin Bukowskia monipuolisempi.... Lue lisää
Niina Holm 29.11.2016
Runoilija ja valokuvaaja Satu Manninen (s. 1978) on pidättyvästi kapinoiva ulkopuolisuuden runoilija. Hän on tutkinut läpi tuotantonsa kokevan ja tuntevan puhujan paikkaa ja paikantumattomuutta. Mannisen tarkasti lähelle katsovat runot muistuttavat,... Lue lisää
