James Joycen vuonna 1914 ilmestynyt novellikokoelma Dublinilaisia sisälsi novellin Kuolleet. Modernin novellikirjallisuuden klassikko kiinnostaa tutkijoita edelleen. Vartiaisen Toiseen maailmaan luo kattavan katsauksen Joycen novellia käsittelevään tutkimustraditioon. Samalla se on paitsi johdatus kirjallisuustieteen metodeihin myös tutkimus, joka käyttää poikkitieteellistä näkökulmaa. Vartiaisella on elävä suhde tutkittavaan tekstiin. Tutkijan omakin persoona antaa lisänsä, lukukokemuksensa elämyksellisen tason.

Teos vastaa asettamaansa kysymykseen: miten tutkia kuolleita. Joycen novellia ja sen viittauksia kuolemaan, kuolleisiin ja kuolemaisillaan oleviin sekä elävältä kuolleisiin voi lähestyä kuin teksti olisi ”kirjoitettu symboli kuolemasta. Tekstiin on kirjoitettu kuolema, jolloin tulkinta siitä näyttäytyy aina yrityksenä väistää väistämätön. Tulkinta herättää hetkeksi henkiin kuolleen tekstin.” Vastaus on, ettei voi tutkia sellaista, josta ei voi mitään tietää. Siksi on parempi tutkia kuoleman merkkejä, eläviä kuolleita, kirjallisuutta kuin se olisi aina elossa.

Siksi kirja puhuu myös elämästä, innoituksesta, kauneudesta, estetiikasta: asioista, jotka Joyce koki tärkeiksi, esteistä, joita hän kohtasi mutta joista huolimatta hän toivoi, kirjoitti, loi.

Vartiaisen teos välttää tutkimusten helposti rapisteltavan kuivuuden. Erityisesti on mainittava sen esteettisesti elävä ja kaunis kielen käyttö, joka lisää ymmärrettävyyttä meille ei-tutkijoille. Aivan oikein, olin hyvin vaikuttunut kirjasta. Kirja sopii opetustarkoitukseen, mutta siitä oppii myös elämän syvistä asioista: kysymys on lopulta Sinusta, Minusta, Meistä, Tästä hetkestä.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa