Toinen kattaus

Sari Malkamäen novellikokoelman Toinen kattaus sisältää kertomuksia, jotka sukeltavat henkilöiden – äitien, isien, tyttärien ja poikien, eronneiden, yhdistyneiden, sattumalta kohdanneiden – elämään samaan tapaan kuin kirjailijan aiemmassa tuotannossa. Toinen kattaus kertoo ihmisistä tilanteissa, joissa heidän elämässään on tapahtunut tai on tapahtumaisillaan muutos. Jo kokoelman nimi itsessään sisältää viitteen toiseen tilaisuuteen.

Novellien toinen tilaisuus tai mahdollisuus ilmenee eri novelleissa hyvin eri tavoin. Joku saa vihdoin ilmaistuksi veljelleen olevansa lesbo, joku toinen antaa teini-ikäiselle kasvutilaa, ja kolmas antaa itselleen luvan poiketa rutiineista lähtemällä hiihtoretkelle juuri silloin, kun pääsiäisvieraat ovat jo melkein ovella. Toinen mahdollisuus annetaan myös naiselle, joka on tutkimusretkellä rakastajansa kotona; hänkin ehtii ulos ovesta ennen kuin rakastajan vaimo tulee kotiin. Novellissa ”Paikko” perheetön mies nimeltä Ritala lähtee firman edustajana etäisen kollegansa hautajaisiin. Kun vainajan miniän sukulainen ehdottaa varovasti yhteisen yön viettämistä, Ritala käyttää mahdollisuuden hyväkseen. Toinen kattaus kertoo pienistä sattumista, jotka saavat ihmiset liikkumaan, toimimaan ja valitsemaan.

Malkamäen lyhytproosassa kiehtoo se, että välillä vähän liiankin tavalliset ihmiset asetetaan toimimaan itselleen epätavallisella tavalla tai epätavallisissa tilanteissa. Absurdien tapahtumien lomitse puikahtaa yllättäen jokin ajatus, jota on itse pohtinut saamatta vastausta tai joka avaa siihen uuden kulman.

Ihmisen mahdollisuuksia pohtii Karamazovin veljesten Ivanin tapaan viimeisen novellin ”Piilotettu kesäkuu” Elina kooten yhteen kokoelman teemaa: ”Yksi elämähän hänellä vain oli, mutta jos kaikki oli mahdollista, miten hän enää tunnistaisi oman vastuunsa? Ja miten hän erottaisi rajattomuuden rajojen ylittämisestä, tunnustelemallako vain vai ajattelemalla tarkemmin?”

Myös Sari Malkamäen edellinen teos, romaani Urheat pienet naiset (2004), käsitteli osaltaan toista tilaisuutta pohtimalla syyllisyyden ja vastuun teemoja. Teoksen kokoajana toimii kouluaikainen teko, hiusten leikkaaminen. Neljä aikuista naista joutuu ottamaan uudelleen toisiinsa yhteyttä, kun sairastunut, silloinen hiuksensa menettänyt nainen kirjoittaa ja pyytää hiuslettiään takaisin peruukkia varten. Väärä teko on Urheissa pienissä naisissa mahdollista oikaista. Toinen kattaus sisältää novelleja, joissa osoitetaan, että aina oikaisua ei tapahdu, vaikka mahdollisuus siihen olisi. Novellin ”Odotushuone” Meri Kujala antaa miesystävälleen Jannelle toisen mahdollisuuden, vaikka lukijan annetaan ymmärtää, että riitaisesta suhteesta olisi paras osata irrottautua. Malkamäki osoittaa, että toisten tilaisuuksien tai mahdollisuuksien käyttäminen ei ole aina positiivista.

Henkilöhahmot ovat tutunoloisia Malkamäkeä aiemmin lukeneelle. Naiset ovat usein akateemisesti koulutettuja, samoin miehet. Nainen on usein vahvuuteen vasta kasvava, mies kykenevä jo valmiiksi kuten novellissa ”Katoaminen”, jossa Varpun ex-mies Mikko ”oli ollut asunnossa puolitoista minuuttia ja ratkaissut ongelman”. Malkamäen novelleissa tai romaaneissa miehen nimi on usein Mikko, Hannu tai Ilkka, nainen on puolestaan Laura, Anna tai Varpu. Tuttua on myös se, että menneisyyttä pengotaan joko palaamalla muistoissa tai matkustamalla yleensä Helsingistä kauas maaseudulle (Pohjanmaalle). Vähintään pengotaan pahvilaatikkoa, siivotaan mennyttä pois.

Huolimatta näistä lukuisista toistuvista elementeistä tai ajoittain ärsyttävistä maneereista Malkamäen kirjoja odottaa. Terhin tai Lauran tai Marjon pahvilaatikosta löytyy joka kerralla jotain muuta kuin edellisellä. Marraskuun tyttärien (1998) Varpulla oli valtavat määrät piirustuksia, ”Katoamisen” Varpulla puolestaan vinyylilevyjä. Jännite kaikille yhteisen ja silti erillisen, individuaalisen välillä korostuu nimiä näin toistamalla, kohtaloja varioimalla. Lisäksi näihin taitavasti piirrettyihin henkilöihin kiintyy auttamattomasti.

Kuten varsinkin romaaneissa Jokin yhteinen maailma (2002) tai Marraskuun tyttäret on pohjalainen huumori ja murre löytänyt tiensä Toiseen kattaukseen ”Sydänäänet” kertoo kahdesta toisiaan rakastavasta ja yhteisen kodin jakavasta naisesta, joista toisen veli on tulossa yllättäen käymään. Veljen, Raimon, ”syrämen paikalla on enää purkujätettä”. Hän on tullut salaa vaimoltaan Helsinkiin tutkimuksiin, jotka venähtävät odotettua pidemmiksi. Sisar Marjo lähtee etsimään veljeään Helsingin yöstä, jossa epäilee tämän luuraavan. Hän jää itse aamuun asti sille tielleen raskaana olevan partnerinsa närkästykseksi. Novelli on parasta Malkamäkeä; dialogi on jouhevaa ja henkilöhahmot ovat riemastuttavia. Maakuntien miehet esiin -tapahtumasta veljeään etsimään lähteneen Marjon aamu on ankea, kun hän herää hotellihuoneesta tuntemattoman miehen seurasta:

” Mies ojensi salamannopeasti kätensä.
– Seppo.
– Marjo.
– Tiärän. Me tavattiin eilen Vanhalla. Sä olit ettimäs sun veljeäs, mutta ilimootit sitte että pääasia jos löytyys eres joku pohojalaanen homo jonka sä saat sieltä ulos. Sulla oli missio päällä.”

Malkamäen novellit edustavat psykologisen novellin genreä. Näistä Veijo Meri kirjoittaa kokoelmassa Kaksitoista artikkelia (Otava, 1967): ”..yksityinen psykologian havainto muuttaa hetkessä henkilön käsityksen jostakin toisesta henkilöstä, toisella on likaiset kynnenalukset tai kirves takin povessa. Kirjailijalla on avain jolla hän avaa oven sen jälkeen kun lukija on murtautunut oven läpi.”

Vaikka Meren mielestä ”on raskasta lukea tällaisia novelleja, joissa on jatkuvaa ovissa kulkemisen tuntua”, itseäni ilahduttaa juuri tämä yllätyksellisten tapahtumien yhdistäminen siihen, että ihmisen luontoa havainnoidaan perinpohjaisesti.