Morsian saapuu kaupunkiin

Stephen Cranea (1871–1900) pidetään amerikkalaisen kirjallisuuden tutkimusretkeilijänä ja uranuurtajana. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti luoda monipuolisen tuotannon, johon kuuluu romaaneja, runoja, novelleja ja lehtikirjoituksia. Cranea on kutsuttu ensimmäiseksi amerikkalaiseksi modernistiksi, Amerikan tolstoiksi ja Hemingwayn oppi-isäksi. Novellikokoelmaan Morsian saapuu kaupunkiin on kerätty Cranen tuotannosta parhaat lännentarinat.

Crane eli lyhyen ja kiihkeän elämän. Hän toimi freelancetoimittajana ja eli boheemielämää New Yorkissa. Hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Maggie: A Girl from the Streets (Maggie, katujen tyttö) omakustanteena 1983. Hänen toinen romaaninsa The Red Bagde of Courage (Punainen kunniamerkki) julkaistiin vuonna 1895, ja se sai osakseen laajaa ja ansaittua ihailua.

Matkalla Floridassa Crane tapasi tulevan vaimonsa Cora Stewart-Taylorin, joka toimi tuolloin bordellinpitäjänä. Stewart-Taylor oli kuitenkin myös miehensä tavoin kirjailija, ja yhdessä he toimivat sotakirjeenvaihtajina Kreikan ja Turkin välisessä sodassa 1897. Tämän jälkeen aviopari muutti Englantiin päästäkseen pakoon heihin liitettyjä panetteluja. Crane kuoli tuberkuloosiin 29-vuotiaana Saksassa.

Cranen tyyliä kuvataan usein individualistiseksi ja realistiseksi. Hänen tuotannossaan on myös piirteitä naturalismista, impressionismista ja symbolismista. Hän oli pidetty toimittaja, jonka kirjoittamia juttuja luettiin innolla. Hän kirjoitti myös kaksi kokoelmaa rohkeaa ja vapaamuotoista runoutta. Jotkut hänen teemoistaan voidaan lukea avantgardeen.

Cranen taitoa toimia kirjallisena edelläkävijänä kuvaa hyvin se, että hän osasi kuuluisimmassa kirjassaan Punainen Kunniamerkki kuvata sodan kauhut koskettavan tarkasti, vaikka hän ei ollut koskaan ollut rintamalla.

Miesten maailmassa

Lännentarinoista koostuvan teoksen Morsian saapuu kaupunkiin maailmassa miehet ovat juovuksissa aggressiivisia, aseet otetaan esiin pienimmästäkin syystä ja ihmisiä kuolee turhaan, useimmiten miehisen ylpeyden takia. Kuoleman pelko ja väistämättömyys toistuvat teemoina. Lähes jokaisessa tarinassa juoni kulminoituu tappeluun tai sen mahdollisuuteen. Nämä hetket Crane kuvaa hidastetun tarkasti.

Crane on pienten yksityiskohtien ja suurten vertauskuvien mies. ”Epätoivon käärmeet” tekevät kylmän ja kostean pesän taistelua odottavan miehen selkään. Toisen tarinan rauhallisempi taistelusankari vaikuttaa kertojasta olevan ”yhtä kiihtynyt kuin väliaikaisesti tulta vailla oleva tupakoitsija”.

Kirjan niminovellissa ”Morsian saapuu kaupunkiin” Crane kasvattaa jännitystä yllättävään loppuratkaisuun saakka vain vetääkseen maton ratkaisua arvailevan lukijan alta. Tarinan päähenkilöinä ovat seriffi Jack Potter ja hänen nemesiksensä Scratchy Wilson, sivuhenkilöinä henkeään pidättelevä Yellow Skyn kaupunki sekä Jack Potterin morsian ”joka ei ollut kaunis eikä edes kovin nuori”.

Moderni novelli on hieno osoitus Cranen taidokkaasta proosasta. Hän asettaa tarinassaan vanhanaikaisen lännen vasten uusia tuulia, jotka puhaltavat idästä. Hienovireisessä novellissa ”Sininen hotelli” päähenkilöiden pelonsekainen paranoia ajaa tapahtumat kohti väistämätöntä ja jättää jäljelle kysymyksen siitä, kuka lopulta onkaan syyllinen tapahtumien surkeaan päätökseen.

Kirjailijan omakuva länkkärinä

Niin voimakas on mielikuva lännentarinoiden maailmasta, että Cranen korkeakirjallinen tyyli aiheuttaa teoksen alkumetreillä huvittuneisuutta. Vähitellen kaunopuheisen tarkkailijan tarinat saavat kuitenkin lukijan puolelleen. Hän on kuvaa mesquitopuita, hiekkaisia katuja ja nuhruisia antisankareita hyvin, mutta tarinoissa on myös jotain kömpelöä.

Crane kutsui itseään hienostelevaksi newyorkilaiseksi ja oli villissä lännessä ulkopuolinen. On helppo kuvitella Crane ja hänen alter egonsa pölyiseen saluunaan, liian fiinit vaatteet päällä, lännen tavat tuntemattomana, vastassa vihainen ja juopunut meksikolainen ase tanassa. Merkittävää Cranen tarinoissa onkin se, että ne on kirjoitettu 1890-luvun lopulla, ennen villin lännen muuttumista massaksi stereotypioita. Niistä voi lukea autenttisen kuvan tuosta ajasta.

Kustantajan valinta suomentaa nimenomaan Cranen lännentarinat perustellaan alkupuheessa sillä, että kuvamme lännenkirjallisuudesta on muotoutunut lähes yksinomaan kertakäyttöisen kioskikirjallisuuden pohjalta. Crane kuuluu Mark Twainin ja Bret Harten ohella harvoihin vakavasti otettaviin villiä länttä kuvanneisiin kirjailijoihin. Cranelta on aiemmin suomennettu hänen kuuluisin teoksensa Punainen kunniamerkki (1956) sekä Maggie Katujen Tyttö (1964).

Morsian saapuu kaupunkiin -kokoelman tarinat tuovat lisävalaistusta villin lännen kirjallisuuteen. Cranen muuta tuotantoa lukiessa tulee kuitenkin väistämättä mieleen, olisiko unohduksissa ollut kirjailija kannattanut nostaa esiin laajemmassa kontekstissa. Nämä tarinat saattavat leimata kirjailijan turhaan yhden asian mieheksi. Toisaalta tarinat villistä lännestä voivat tuoda Cranelle uusia lukijoita ja avata lännen kirjallisuuden ystäville uuden kirjallisen maailman.

Morsian saapuu kaupunkiin teoksen kääntäjä ja esipuheen kirjoittaja Anssi Hynynen kuuluu Suomen Länkkäriseuraan. Hänen käännöksensä on rikasta suomen kieltä ja toimii hyvin. Odottaa sopii, että joku vielä kääntää Cranen runoja tai hänen muita novellejaan kuten mestarillisen “The Open Boat”. Mielenkiintoinen kuriositeetti on silti tämäkin lännenkirjallisuuden helmi.