Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Runovuoren huipulta

Jorma Etto, 31.7.2006
Hannimari Heino: Miten paljon teistä täältä näkyy. Italialaista nykyrunoutta 1960-2000 s., Nihil Interit 2006 Kääntäjä(t): Hannimari Heino, Matti Berner, Anu Rinkinen, Elina Suolahti

Tätä tukevan kokoista, komean näköistä ja hienosisältöistä runoteosta käsittelee sitä kunnioittavammin mitä kauemmin sen sivujen lukemiseen kuluttaa ottamaansa aikaa. Miten paljon teistä täältä näkyy on monien onnellisten sattumien summa; se on syntynyt juuri sinä ajankohtana, jolloin se sattui olemaan mahdollista. Tällaisia antologioita ei Suomessa ilmesty joka vuosikymmen, vaikka pitäisikin.

Yksi onnellisista sattumista on nimeltään Hannimari Heino, teoksen toimittaja, äiti. Heino tarjoilee maittavan ja monimakuisen runoaterian jokaiselle runojen, Italian ja eritoten italiankielisen runouden nälkäiselle ja janoiselle. Aterian osat ovat ihanasti sekaisin: alkupalat, primo piatto, secondot ja dolcet, viinit kaikenväriset ja grappaa kesken kaikenkin. Tästä nauttii, aloittipa mistä tahansa ja päättipä kesken tai lopuksi. Sanoista menee somasti sekaisin, ja ajatus riistäytyy vapaaksi kulkijaksi lyriikan maassa ja kielessä. Grazie mille! Grazie!

Runoja kannattaa ensin lueskella, maistella, miltä ne tuntuvat, kuvitella, miten asiat ehken menisivät alkukielellä… Tämä onkin uuden antologian vaikein asia, se juuri, että haluaisi tietää, miten runot italiaksi menevät. Teos olisi ainakin kaksi kertaa paksumpi, jos runot olisivat myös italiaksi. Silti sitä kaipaa, kun tietää, miten runojen kääntäminen on uudestaan runoilemista. Tämä onkin kirjan ainoa merkittävä puute.

Selailujen ja maistelujen jälkeen on hyvä palata lukemaan alkusanoja ja toimittajan hienoa esseetä, kierrosta 1900-luvun jälkipuoliskon italialaisessa runoudessa. Siihen on toki aihetta palata useasti jälkeenpäinkin. Vaikka italialaista runoutta onkin ilmestynyt suomeksi näinä poikkeusvuosina monena teoksena, kaikki yhteensäkin ovat kuitenkin vasta varsin edustavaa näyte maan
monimuotoisesta lyriikasta.

Otin järjestääkseni omaa runohyllystöäni. Keräsin kaiken italiankielisen, italiasta suomennetun ja muut myös italialaista runoutta sisältävät teokset puolen metrin pinoksi. Totesin tämän uusimman parhaaksi Rolando Pieraccinin hienon antologian kanssa (Lauttasaari Press, 2004). Anu Rinkisen sisilialaislyriikan kokoelma (Lasipalatsi / Kirja kerrallaan, 2004) on jo käytössä kuluneen näköinen ja vanha Italian kirjallisuuden kultainen kirja (toim. Tyyni Tuulio, 1945) lopen kulunut.

Persoonallisimpia ja ainutlaatuisimpia runokirjoja Italiasta on muutama paikallisten runontekijöiden omakustannekirja, kuten Zefferino Collettin Rooman murteella kirjoitettu Penzieri in Rima de´n Omo de Cortura , painettu 1985 Rietissä, tukevan maskuliininen ja
maanläheinen runokirja. Roomaa sydän käsissään kuvaa runoissaan myös Alfredo Corvari. Hän sanoo kirjoittavansa ei välttämättä kauniisti mutta varmasti hetkistä, jotka hänelle ovat olleet ”più belli, più tristi, più dolci”, kauneimpia, surullisimpia, suloisimpia –siis kuten kaikki oikeat runoilijat. (Cor core in mano,1993) Kauneuden paikallisetsijä on ollut myös Plinio Dominici kirjasessaan Fiori poetici del mio paese,1986). Hän omistaa kirjansa ”a mia Madre e a tutte le Mamme di Marcetelli” omana rakkaudenosoituksenaan. Sellaista tunteen avointa paloa jää joskus kaipaamaan tunnettujen antologiarunoilijoiden taitavia säkeitä ja säkeistöjä lukiessaan!

Kaunis on myös ajoittaisen asuinpaikkani Fiano Romanon kunnan julkaisema kokoelma paikan parhaitten runoilijoitten parhaista runoista Vecchi e nuovi poeti Fianesi (1986), jonka on kauniisti kuvittanut siellä asuva kansainvälinenkin taiteilijakuuluisuus Ettore De Conciliis.

Jääkööt enemmät henkilökohtaisuudet! Halusin kuitenkin vihjata siihen tosiseikkaan, että ohitse ja ylitse kaikkien tarpeellisten käännöskirjojen ja antologialyyrikkojen Italiassakin voi satunnainen matkailija törmätä elävään lyriikkaan aivan yllättävissä mutta mieleenpainuvissa yhteyksissä. Näin vaikka entisen roomalaisen bussikuskin perustaman agroturismin ruokalassa, kun isäntä Silvio Darida tarjoilee jälkiruuaksi omia vauhdikkaita runojaan vaikkapa ajamisesta Rooman tunnetusti monimutkaisessa liikenteessä! Niitä runoja ei ole painettu eikä paineta – ne nautitaan elävinä ja tuoreina silloin, kun se Silviolle mieleen juolahtaa.

Toivotan kaikille ja etenkin italialaisen runouden nautiskelijoille tällaisia tähtihetkiä. Kalpean mutta silti kauniin ja tehokkaan aavistuksen elävästä lyriikasta saa, kun ottaa riittävästi aikaa ja todella syventyy Miten paljon teistä täältä näkyy -antologian neljäntoista erilaisen tekijän lyriikkaan suomen kielellä. Runot ovat huippua runovuoresta, jonka leveyttä ja syvyyttä voi vain itse kukin arvailla. Niin paljon tässä niin paljon enemmästä nyt näkyy.

Jäämättä pohtimaan yksittäisiä runoilijoita ja yksittäisiä suomennoksia siteeraan vain lopuksi Valerio Magrellin säkeitä:

”Tämä kertoo, miten paljon
sanomatonta jää,
pyrkii eikä pääse mukaan sivulle
ja hyvä niin …”

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto