Maijun baarissa aika on pysähtynyt, kun seudun aikamiespojat juovat tuopposiaan. Sieltä saavat alkunsa Kurtti-Masan ja ikääntyneemmän Paavo Husun elämän käänteet. Poikaraiska Pesku elättelee turhaan unelmaansa kaupanhoitaja Pirjosta. Aikamiespoikien elon lohduttomuus johtaa synkkiin käänteisiin.

Kaiho Niemisen romaanissa aikamiespojat kuluttavat aikaansa Maijun baarissa jossakin kaakkoisen Suomen syrjäkylällä. Maiju tuli paikalle ’viisitoista vuotta sitten verskinä leskenä’ etsimään kahvilan paikkaa ja nosti kuolemaa tekevän räkälän nykyisiin mittoihinsa. Maiju on ostanut naapuritontilta myös eläkkeelle jääneiden Riekkisten kyläkaupan, jonne on houkutellut kaupungista tyttärensä Pirjon kaupanhoitajaksi.

Maijun baarin keskushenkilöksi nousee poikaraiska Pesku, joka pestautuu Maijun apumieheksi. Pesku unelmoi Pirjosta, mutta unelma häipyy koko ajan kauemmaksi ja muuttuu sitä mukaa suuremmaksi. Pesku uskoo vakaasti kylän miesten vielä näkevän, miten hän tulee noutamaan Pirjon ”tummat Jordanit rennosti silmillä, punaisella Ferrarilla”.

Muidenkin miesten unelmista tärkein on nainen, se jokseenkin sukupuuttoon kuollut laji näiden metsien keskellä. Puodinpitäjä Pirjokin suhtautuu Peskun lähestymisyritykseen torjuvasti. Pesku, jota ainoastaan unelma Pirjosta on pitänyt hengissä, ryhtyy terrorisoimaan kyläläisiä.

Kaiho Niemisen tyyli on tässä hänen kymmenennessä romaanissaankin vetävä. Lauseet soljuvat luontevasti, ja dialogikin on uskottavaa. Kyllä Nieminen kuvattavansa tuntee, samojen heimojen parissa hän on askarrellut aikaisemmissa romaaneissaankin. Kieli on ilmeikästä, välillä tosin kaakkoissuomalaista murretta tuntematon joutuu arvailemaan merkityksiä. Varmaankaan ei ole kyse nykyisen tietokonekielen vaatimasta ääkkösten poistumisesta, kun ”.raitis poikamies etsii ramakkaa naista? Että huvemmatkin huomioidaan.”

Aikamiespoikien tissuttelun kuvaus vaikuttaa kuitenkin välillä puuduttavalta, kun jännitettä ei henkilöiden välille kunnolla synny. Välillä kuvataan Maijua ja Pirjoa, pääasiassa miesten ajatusten kautta nähtyinä. Kirjan jälkipuoliskolla kirjailija saa tarinaan potkua paljastaen tarinan lohduttoman ratkaisun. Tässä(kin) tarinassa naiset ovat voittajia.

Kertooko Kaiho Niemisen ilmeikäs maaseutukuvas sitten jotakin uutta tästä katoamassa olevasta miljööstä. Luultavasti ei. Se kertoo vain yhden lohduttoman tarinan lisää.

Jaa artikkeli:

 

Lisätietoa muualla verkossa