Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Aino Kallas – ei pisaraakaan pientä ja typistettyä

Merja Marjamäki, 3.2.2010
Leskelä-Kärki, Melkas: Aino Kallas – tulkintoja elämästä ja tuotannosta s., BTJ 2009

Aino Kallas-seuran jäsenten Maarit Leskelä-Kärjen, Kukku Melkaksen ja Ritva Hapulin toimittama teos Aino Kallas – tulkintoja elämästä ja tuotannosta on monikerroksinen kokonaisuus. Makrotasolla käsitellään Suomen ja Viron kirjallisuudenhistoriaa ja kulttuurisuhteita, johon Kallaksen kosmopoliittisuus tuo mukaan yleiseurooppalaisuuden. Yksilötasolla paneudutaan Aino Kallaksen (1878–1956) henkilöhistoriaan ja kirjailijakuvaan.

Kallasta viime vuosina tutkineiden kirjoittajien artikkeleissa käsitellään Krohnien sukua ja sisarusten yhteenkuuluvuutta, Kallasta luonnonrunoilijana, päiväkirjojen kirjoittajana, matkailijana ja matkakirjailijana sekä laajemmin ajan naiskirjailijoiden identiteettiä ja julkisuuskuvaa.

Pohjana kirjoituskeruu

Vuonna 2006 perustettu Aino Kallas -seura järjesti kirjoituskeruun, lukumuistojen taltioimisen, joka lähti halusta kytkeä kirjailija aikaamme myös henkilökohtaisin siten ja muistikuvin. Ajatus on kaunis. Vuonna 2007 toteutetun kirjoituskeruun ”Aino Kallas NYT” anti, viitisenkymmentä kirjoitusta, valottaa eri ikäisten naisten ja miesten suhdetta kirjailijaan ja hänen teksteihinsä.

Kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Aino Kallas saa kirjoituskeruun kautta henkilökohtaisuutta, jonka myötä 2000-luvulla jälleen virinnyt Aino Kallas -innostus näyttäytyy aika ajoin ennenkin virinneitä Kallas-renessansseja rikkaampana ilmiönä.

Vaikka kirjailijaa on mahdoton tarkastella ohittaen kirjailijuuden taustat, Krohnien kulttuurisuvun merkityksen, elämän diplomaatinrouvana, seurapiirikaunottarena ja neljän lapsen äitinä, on artikkelikokoelman Kallas kaukana elämäkertateoksissa esiintyvästä kanonisoidusta hahmosta. Kirjailijan elämä ja tuotanto piirtyvät esiin tuoreista näkökulmista niin tutkijoiden kuin yksittäisten kirjallisuudenharrastajienkin näkemänä.

Kirjoituskeruun annin voi nähdä nousevan alkuperäistä tarkoitustaan, henkilökohtaisten lukumuistojen kertomista, monipuolisemmaksi. Siitä on luettavissa vaikkapa koululaitoksen historiaa ja äidinkielenopettajien merkitystä lasten kirjallisuusharrastukselle ylipäänsä.

On kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoista todeta radiokuunnelmien merkitys: monet ovat tutustuneet Kallakseen niiden välityksellä aikana ennen tvtä. Maarit Leskelä-Kärki viittaa kirjoituskeruun tekstejä analysoidessaan myös lukemisen merkitykseen ylipäänsä.

Arkistolöytö ja maailmankaipuu

Tutkijan työ saattaa johtaa arkistolöytöihin. Näin kävi Silja Vuorikurulle, jonka käsiin osui Viron Kirjallisuusmuseossa Tartossa vuonna 1910 valmistunut Bathseba-näytelmä, kirjailijan oman ilmoituksen mukaan hävitetty teksti.

Vuorikurun pohdinta näytelmään liittyvän mystiikan äärellä saa lukijan toivomaan jatkoa: lisää johtolankoja, todisteita, analyysiä. Vuorikuru löytää näytelmästä Kallaksen myöhäisempää ja tunnetumpaa tuotantoa leimaavat kaipuun teemat ja vanhatestamentillisen pateettisuuden. Voi vain yhtyä tutkijan toiveeseen saada näytelmä julkaistuksi.

Naisia matkailijoina tutkinut Ritva Hapuli pohtii Aino Kallasta sekä matkakirjailijana että matkoilla olijana ja liittää hänet ajan muiden matkaajanaisten seuraan. Kallaksen matkat olivat joko omaehtoisia matkoja pois perheen luota kirjoittamisrauhan takaamiseksi, esitelmäkiertueita tai ulkomailla vietettyjä ajanjaksoja, jotka liittyivät hänen asemaansa diplomaatin puolisona. Kallas kirjoitti kolme matkakirjaa, mutta muu henkilökohtainen kirjallisuus päiväkirjoista muistelmiin sisältää myös matkoja koskevia tekstejä.

Kallasta ajoi liikkeelle hänen oman ajatuksensa mukaan ”krohnilainen kulkuriveri”. Se ei antanut rauhaa, ei täyttymystä, joten matkakokemukset jättivät lopulta kuitenkin pettymyksen tunteen koettujen elämysten rajoittuneisuudesta ja vaillinaisuudesta.

Ritva Hapuli löytää Kallaksen sisimmäksi ominaislaaduksi maailmankansalaisuuden, jonka mieli alituisesti tasapainoilee kotikiintymyksen ja vaellushalun välillä: ”… heiluriliike oli hänen ominta itseään”. Samanlainen on Maarit Leskelä-Kärjen oivallus siitä, että Kallaksen levottomuudessa on kyse laajemmasta, ”paikat ja matkat ylittävästä kaipuusta : maailmankaipuusta”.

Monitahoinen kirjailijaidentiteetti

”Toisen ihmisen elämää ei voi koskaan kertoa kokonaisuudessaan, siksi olemme valinneet muutamia näistä Kallaksen itse luomista naisista johtotähdiksemme lähtiessämme kartoittamaan kirjailijan elämäntarinaa ja kirjailijaidentiteetin muotoutumista.”

Näin toteavat Kallaksesta väitellyt Kukku Melkas ja Maarit Leskelä-Kärki yhteisartikkelissaan Oudot naiset. Kallaksen oman elämän ja hänen voimakkaiden, dramaattisten naishahmojensa kietoutuminen toisiinsa elämäkertakirjoittamisessa on helppo ymmärtää. Kallaksen kirjailijaidentiteetiä leimaa muutenkin omakohtaisuus, josta päiväkirjojen julkistaminen on suurin osoitus.

Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna Kallaksen kirjailijaidentiteetti on vahvasti sidoksissa oman aikansa suuriin kysymyksiin, joten hänestä kirjoitetut elämäkerrat eivät ole erotettavissa esimerkiksi yhteiskunnallisista valtasuhteista, moraalikäsityksistä, naisen asemasta.

Vaikka Kallaksen oma kutsumustietoisuus oli selkeä alusta saakka, kirjailijuuden toteuttaminen äitinä ja puolisona vaati taistelua, jolle vaimonsa kutsumusta tukenut Oskar Kallas onneksi osasi antaa täyden tukensa. Kirjailijan asema suomalaisena ja virolaisena kirjailijana on sekin kirjalilijaidentiteettiä määrittävä asia. Se muodostaa hedelmällisen suhteen maiden kirjallisuustieteellisten tutkimustraditioiden välille, kuten Sirje Olesk toteaa.

Aino Kallas tutuksi jälkipolville

Aino Kallas oli paitsi erikoislaatuinen ja lahjakas kirjailija myös oman aikansa vahva nainen, jonka elämästä voi lukea kappaleen eurooppalaista kulttuurihistoriaa. Kosmopoliittikirjailija Aino Kallas kuuluu kirjallisessa kaanonissa molempien kotimaidensa merkittävimpiin kirjailijoihin.

Toimituskunnan kokoama monipuolinen, ajatuksella toteutettu tietopaketti hänestä soveltuu myös oppikirjaksi. Se sisältää Kallaksen kirjallisen tuotannon käännöstietoineen, tärkeintä uutta Kallas-tutkimusta, yliopistolliset opinnäytetutkimukset eriteltyinä ja omana herkullisena lisänään Kallaksen innoittaman taiteen luettelon.

Kallas-tutkimuksen keskeisiä aihepiirejä 2000-luvulla ovat olleet esimerkiksi kieli, uskonto, mystiikka, arkaistisuus, eroottiset motiivit ja naisidentiteetti. Ensimmäisiä feministisiä tulkintoja hänen tuotanostaan alkoi syntyä 1990-luvulla. Kallaksen sekä kaunokirjallinen että päiväkirjoja, lehtiartikkeleita ja matkakertomuksia käsittävä tuotanto ja täynnä dramaattisia käänteitä oleva elämänkaari muodostaa jo sinällään kiehtovan kokonaistarinan.

Kun kirjailijan nimi tutkimuksissa liitetään Virginia Woolfiin ja Anaїs Niniin, syntyy käsitys hänen merkityksestään yleiseurooppalaisena kirjailijana. Aino Kallas -teos välittää kirjailijan tuoreesti uusille sukupolville. Oppikirjana sitä voi pitää siinäkin mielessä, että se havainnollistaa, miten monesta näkökulmasta kirjallista henkilöä voi lähestyä ja tutkia.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto