Kevään lehtisavotta on takana. Kulttuurilehtilautakunta punnitsi huhti-toukokuulla 164 julkaisun hakemukset ja ehdotti tukea niistä yli sadalle. Opetusministeriö päätti toukokuun lopulla lopulliset tukisummat tuttuun tapaan vielä hiukan esitystä muuttaen.

Istun toista kolmivuotiskautta lautakunnassa, ja työ on joka kerta sekä mielenkiintoista että hankalaa. Mielenkiintoista on tutustua siihen julkaisujen kirjoon, joka Suomessa ilmestyy. Kenttä on elävä ja laaja, edellisen vuoden rutiineilla ei uutta päätöstä voi tehdä.

Hankalaa on rahan riittämättömyys sekä lehtien todellisen tuen tarpeen ja vaikutuksen arviointi. Myös jakoa rajoittavat säännöt on muistettava: tukea tulee ohjata lehtien vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin.

Keskustelun ylläpitämiseksi

Haasteita on monia. Lautakunta ehdottaa tukea julkaisuille, jotka ylläpitävät ”kulttuurista, tieteestä, taiteesta tai uskonnollisesta elämästä käytävää yhteiskunnallista keskustelua”. Kauniisti sanottu.

Vaan miten se käytännössä rajataan? Kulttuuri, tiede, taide ja uskonto ovat kovin laajoja käsitteitä. Ne myös elävät ajan myötä. Kun joidenkin ihmisten mielestä yhteiskunnallista keskustelua on rauhantyö, toisten mielestä sitä voi olla eläinten oikeuksien puolustaminen.

Käypä ratkaisu on ajatella mahdollisimman laajasti: mitä merkittävä ryhmä pitää tärkeänä yhteiskunnallisena tai kulttuurisena kysymyksenä, se on sitä. Kunhan julkaisu vain täyttää tuon määritelmän toisen osan, osallistuu tuen kattamilla aloilla käytävään keskusteluun.

Ajattelen itse, että tuen tarkoituksena on kulttuurisen diversiteetin ylläpito, aivan samalla lailla kuin luonnon monimuotoisuuttakin suojellaan. Kai ihmisen ajatus on osa luonnon moninaisuutta ja tuen tarpeessa, hengen liito-orava?

Lautakunnan jäsenenä tehtäväni ei ole alkaa kiistellä mielestäni pöllöimmänkään lehden kanssa. Jos se tuo näkemyksensä julki ja täyttää tuen ehdot, se on tukensa ansainnut. Siis jos raha vain riittää.

Rajankäynnin pulmat

Rajatapauksia jää silti paljon. Tieteelliset lehdet putoavat tuen ulkopuolelle; niillä on oma, kulttuurilehtitukea runsaampi tukijärjestelmä. Järjestötiedotteita ei voi tukea, ei myöskään muuta valtionapua saavia lehtiä. Laatuakin pitäisi sääntöjen mukaan löytyä. Osa lehdistä on enemmän harrastelehtiä kuin laajaa yleisöä etsiviä mielipidejulkaisuja. Näitä pohditaan uudelleen joka vuosi: osallistuuko tämä lehti keskusteluun?

Koska uskonnollisten lehtien ja mielipide- ja kulttuurilehtien tuki takavuosina yhdistettiin yhdeksi momentiksi, joutuu lautakunta vertaamaan toisiinsa usein hyvin yhteismitattomia lehtiä. Monella uskonnollisella lehdellä on taustallaan varakas kirkko, seurakunta tai vastaava yhteisö. Ei kaikilla, mutta monilla. Onko todellinen valtionavun tarve olemassa?

Osa lehdistä on uskonnollista julistusta, jossa keskusteleva ote ei ainakaan ensilukemalla nouse pintaan. Onko niitä tuettava, koska uskonnollisia lehtiä on tuettava, vai tuleeko kaikkia lehtiä katsoa prikulleen samanlaisin ehdoin?

Mutta: ei omaan uskoon jumittuminen ole vierasta kaikille mielipidelehdillekään. Eivätkä kaikki uskonnolliset lehdet ole lainkaan dogmaattisia.

Myöhäinen päätös

800 000 euron kulttuurilehtituki on opetusministeriön tukien joukossa pieni summa, mutta tuen saajille usein erittäin merkittävä. Jakojärjestelmän puutteista onkin puhuttu ja kirjoitettu paljon.

Eniten hiertää päätöksen ajankohta. Se syntyy juuri ennen kesää, jolloin lehdet ovat jo ilmestyneet puoli vuotta tietämättä mahdollisesta tuesta. Tilanne on kiistatta hassu. Harva valtionapu jaetaan, kun vuodesta on mennyt jo yli puolet.

Koska raha annetaan ”vaikeassa taloudellisessa asemassa olevalle kulttuurilehden kustantajalle”, on päätöksen pohjauduttava sen talouteen. Nämä asiakirjat hyväksytään eritoten järjestöissä usein maalis-huhtikuulla.

Ennen kuin avustusehtoja muotoiltaisiin uudelleen tai talouden tarkastelua ulotettaisiin muutaman vuoden jänteelle, päätöstä on vaikeaa aikaistaa. Tänä vuonna jakoa pyrittiin varhentamaan ainakin kuukaudella, sillä lautakunta kokoontui huhtikuussa eikä toukokuussa.

Se ei onnistunut – jouduimme pitämään ylimääräisen kokouksen toukokuussa. Kaikki hakijat eivät kyenneet toimittamaan talousasiakirjoja ajoissa. Muutama jopa valitti aikaistamisen aiheuttaneen heille erityistä ja turhaa vaivaa.

Mitä numerot kertovat?

Toinen pulmallinen seikka on tuen tarpeen määrittely. Lehdissä on suuria, monen palkatun toimittajan ammattimaisia julkaisuja ja aivan harrastajapohjalta tehtyjä. Kun yksi lehti kestää kymmenien tuhansien eurojen tappiot, toinen voi kuukahtaa nurin tuhannen euron alijäämästä.

Kaikki julkaisut eivät maksa edes avustajapalkkioita kirjoittajalleen. Kun talkoilla tehdään, tappiota ei synny eikä tukikaan paljoa kasva. Isoissa yhtiöissä lehden alijäämään taas sisällytetään osuus yhteiskuluista ja alijäämä voi olla mittavakin.

Näin erilaisista lähtökohdista syntyviä lukuja on vain osattava lukea. Mitkä ovat kustantajan todelliset resurssit? Ovatko kaikki lehdelle kirjatut kulut asiallisia? Auttaisiko tuki lehteä kehittymään?

Minulle käsittämätöntä on, että lautakunnan tulisi huomioida päätöksissään lehden taloudellinen tilanne, mutta ministeriön lomakkeessa ei pyydetä kustantajan tasetta, vaan vain tuloslaskelma ja talousarvio.

Tase on oleellinen osa lehden talouden arviointia, edellisen vuoden tuloslaskelma yksin ei riitä. Otan esimerkin parin vuoden takaa. Kokous oli hylkäämässä erään julkaisun tukea, koska sen tulos edelliseltä vuodelta näytti isoa voittoa.

En uskonut lehden muuttuneen rahakoneeksi, ja onneksi mukana oli tase. Luin siitä, että lehden oli edellisten vuosien velkahännän vuoksi pakko vetää vyö tiukalle konkurssin välttämiseksi. Tuki myönnettiin.

Kuten päätöksistä huomaa, mitenkään yksioikoisesti talouslukujen mukaan tukea ei kohdenneta. Pienin resurssein tehtävät tärkeäksi koetut ja virkeät lehdet saavat monet suurimmista tuista.

Kirjastojen näkemys

Tuesta jätetään osa kirjastoille kulttuurilehtien tilaustueksi, tänä vuonna 58 200 euroa. Sillä saa tilata tuettuja kulttuurilehtiä. Mitkä lehdet kirjastoja kiinnostavat?

Kulttuurilehtitukea sai viime vuonna 116 lehteä, ja kirjastot tilasivat niistä 98 eri lehteä. Lähes kaikki kelpasivat siis ainakin yhden vuosikerran verran, mikä on hienoa. Tuella tilattuja vuosikertoja oli yhteensä 1 843.

Ne jakautuivat mielenkiintoisesti. Eniten, 115 vuosikertaa, tilattiin Luontokuva-lehteä ja toiseksi eniten, 110 vuosikertaa käsityölehti Taitoa. Ne ovat monivärisiä laajan lukijakunnan lehtiä, joiden tilausmaksu on melko kallis.

Taito maksaa tänä vuonna 53 euroa ja Luontokuva 48 euroa. Nämä kirjastotilaukset olivat arvoltaan isompia kuin monen kulttuurilehden koko tuki. Tänä vuonna sen paremmin Taito kuin Luontokuvakaan ei saanut kulttuurilehtitukea taloudellisen tilanteensa perusteella.

Seuraavat yhdeksän tilatuinta lehteä ovat kaikki kirjallisuuslehtiä Parnasson 103 vuosikerrasta Portin 44:ään. Jotenkin ajattelen kirjallisuuslehtien kuuluvan kirjastojen ydinalaan, niitä tilattaisiin joka tapauksessa ja tuella monipuolistettaisiin lehtivalikoimaa.

Tänä vuonna suurimpia tukia saaneista lehdistä – Teatteri, Taide, Voima ja Kaltio – kirjastot tilasivat 7–38 vuosikertaa. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvistä lehdistä eniten tukea saava Ydin sai viisi kirjastoa käyttämään ostotukensa siihen. Toivottavasti luvut kertovat siitä, että nämä lehdet tilataan joka tapauksessa.

Heikki Jokinen on vapaa toimittaja ja kriitikko. Hän on toiminut Lukukeskuksen ja Suomen arvostelijain liiton puheenjohtajana.