Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

2000-luvun primitiivinen mies

Virpi Alanen, 14.4.2007
Martin Amis: Keltainen koira s., Otava 2007 Kääntäjä(t): Seppo Loponen

Martin Amisin (s. 1949) satiirinen romaani Keltainen koira (Yellow Dog) kuvaa pornon, väkivallan ja niillä mässäilevän keltaisen lehdistön valtaamaa maailmaa. Tarina käsittelee naisen ja tytön seksualisoimista alkukantaisten viettiensä armoilla olevan miehen näkökulmasta. Amis uskaltaa kirjoittaa seksuaalisuuden tabuaiheista, mikä tosin uhkaa paikoin muodostua romaanin itsetarkoitukseksi. Romaanin yhteiskuntakritiikki on kuitenkin ansiokasta.

Amis tuli Suomessa laajalti tunnetuksi vuonna 1992 ilmestyneestä romaanistaan Ajan suunta (Otava 1992) (Time’s Arrow, 1991). Kirjailija pysyy uskollisena aiemmista romaaneista tutulle tarinatyylille: Keltaisessa koirassakin tarinan läpäisee banaali todellisuus ironisine inhottavuuksineen, joiden kanssa päähenkilö yrittää luovia muodostaessaan minäkuvaansa.

Kerronnan tavanomaisten muotojen rikkomisesta kuuluisa Amis yhdistelee tälläkin kertaa aikatasoja ja rinnakkaistarinoita mutta nyt kuluneen tuntuisesti. Yhdistely ja kerrontarakenteen rikkominen vaatii toki taitoa, mutta tähän romaaniin se ei lisää mitään erityisen kiinnostavaa. Erilaiset tapahtumasarjat nivovat romaanin teemat yhteen ja luovat mielikuvia degeneroituneesta ihmisestä ja maailman ankeasta tilasta. Oman tarinaosansa saavat niin brittikuninkaalliset, putoavan lentokoneen miehistö, pornoon keskittyvän muka-uutislehden toimitus kuin pienten lasten isäkin.

Keltaisen koiran päähenkilö on näyttelijä Xan Meo, unelma-aviomies, vastuullinen isä sekä kaikilla taiteen ja elämän osa-alueilla menestyvä monitaituri, jota lehdistökin kutsuu ”renessanssi-ihmiseksi”. Xanin elämä muuttuu hetkessä, kun hänen kimppuunsa käydään.

Päähän osuva isku aiheuttaa kallovamman, jonka seurauksena mies muuttuu moraalittomaksi, naisia väheksyväksi ja ylikorostuneen seksuaaliseksi. Xanin puheesta tulee alatyylistä, ronskia äijäkieltä. Mikä pahinta, hän alkaa tuntea seksuaalista vetoa nelivuotiaaseen tyttäreensä. Alkaa pitkä prosessi, jossa Xan taistelee primitiivisiä halujaan vastaan ja opettelee ymmärtämään isänä olemista.

Sivullisuus

Amisin henkilöhahmot eivät ole mukavia ihmisiä. Henkilöt rakentuvat usein vastenmielisten ominaisuuksien kuten väkivaltaisuuden tai epäoikeudenmukaisuuden varaan. Inhoa, kauhua ja pelkoa synnyttävät ainekset ovat Amisin keino paljastaa ihmisyys, joka on pohjimmiltaan epävarmaa ja vaillinaista. Henkilöiden identiteetin kehitys perustuu siis eräänlaiselle katharsikselle: maailma ymmärretään vasta kärsimyksen kautta.

Sivullisuuden kokemus on yksi Amisin tuotannon keskeisistä teemoista. Keltaisen koirankin päähenkilön kokemuksia sävyttää sivullisuuden tuntu. Nykyaikaan liittyy unenomainen pessimismi: ”Hänen olonsa tuntui 2000-luvulta: siitä halusi herätä – havahtua pois. Nyt se oli uni unen sisällä. Ja kumpikin uni oli paha uni.”

Romaanissa kuvattuun todellisuuteen kuuluu voimakas tunne hyvinvoinnin murenemisesta, ja monen aikalaisromaaninsa tavoin Keltainen koira esittää kärkevän näkemyksen länsimaiden rappiotilasta.

Aikalaistodellisuutta kuvatakseen Amis käyttää muun muassa tuotemerkkejä, internetsanastoa ja sähköpostikieltä. Niin autenttista ajankuvaa kuin ovatkin, ne ovat valitettavasti jo kärsineet runsaan käytön tähden inflaation 2000-luvun kuvaajina. Romaani kuitenkin sisältää myös kekseliään ironisia kohtia, kuten kuvauksen Koditon-Johnista, joka käyttää rahan kerjuuseen lainausmerkein varustettua ”KODITON”-kylttiä ja menee illaksi kotiin äidin luo. Kodittomuus viittaakin henkiseen kodittomuuteen.

Suojella vai tuhota?

Naiseuteen liitetyn madonna–huora-myytin lisäksi Amis painottaa erityisesti sitä, että mieskin kohtaa samantapaisen myyttisen kahtiajaon: mies on sivistynyt suojelija tai aggressiivinen luolamies. Kallovamman myötä sivistyksensä unohtanut Xan Meo havaitsee karmean ristiriidan suhteessaan omiin lapsiinsa:

Minä en pysty suojelemaan heitä. He ovat minun, enkä minä pysty suojelemaan heitä. Miksei siis rusikoida heitä? Miksei raiskata heitä? Ihminen voi elää eläimen lailla, ja hän luuli nyt tietävänsä, miksi jokin eläin saattoi syödä poikasensa. Suojellakseen niitä – pannakseen ne takaisin sisään.

Romaanissa tarkastellaan sekä miehen rooliristiriitoja että sitä ongelmakenttää, joka syntyy, kun naiseus alistetaan miehisen halun ja katseen objektiksi. Naista halventava ja todellisuutta pornoistava toiminta korostuu henkilöistä etenkin toimittaja Clint Smokerin hahmossa.

Clint julkaisee siekailematta alaikäisten seksikuvia lehdessä. Yllättäen Clintiin ottaa sähköpostitse yhteyttä nainen, joka osoittautuu Clintin unelmanaiseksi: aito, eloisa kunnon perhetyttö, joka lukee miesten pornolehtiä eikä ole koskaan kokenut orgasmia. Amis suomii sukupuolittamisen ja pornoistamisen malleja rankalla ironialla.

Kauneuden ja kauheuden kielikuvat

Amisin kieltä ja kerrontaa voisi luonnehtia suorasukaiseksi, kovaksikin. Suuri osa tekstistä on dialogia suorana esityksenä. Amis ei tavallisesti pehmennä tai selitä ilmaisujaan, mutta käyttää nasevaa tummaa huumoria raskaiden aiheiden vastapainona. Hän myös korostaa joitakin kohtia tuomalla yllättäen mukaan ristiriitaista kauneutta ja lyyrisyyttä:

He astuivat ulos Englannin rippeisiin. Kallio, kotilot; pulu bensaprisma kaulallaan, vapaalla liitävät lokit; myrskystä toipuva meri poissa tolaltaan, tietämättä miten päin olla.

Intertekstejä käytetään kiinnostavasti. Amis viittaa esimerkiksi Henry Fieldingiin, Jonathan Swiftiin ja perinteisiin lastenloruihin. Tärkein interteksti on pedofilia- ja insestiteemoihin liittyen Vladimir Nabokovin Lolita. Amis värittää kerrontaa myös latinan- ja kreikankielisillä lausahduksilla.

Keltainen koira tarjoaa koko joukon tulkintaa rikastavia yksityiskohtia. Yksityiskohtiensa ansiosta romaani kestää useampia lukukertoja.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto