Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Toisinajattelija tapaa valtionpääksi valitun vakoojan

Ville Ropponen, 31.8.2006
Mihail Berg: Kirje presidentille (Pismo presidentu) s., Like 2006 Kääntäjä(t): Jukka Mallinen

Mihail Berg (s. 1952) on tarttunut kalloporaan ja avannut venäläisyyden alitajuntaa myöden. Esseistisessä pamfletissaan Berg ottaa käsittelyynsä eritoten Vladimir Putinin. Tuttavallisesti puhutellen Berg kritisoi Putinin politiikan upoksiin. Kirje presidentille uudistaa arkaaista perinnettä ”sanoa tsaarille hymyillen totuus”. Tilille vedetään myös venäläiset: Neuvostoliiton perintöä ei ole käsitelty eikä rötöksistä otettu vastuuta. Siltä varalta, ettei Putin halua olla rakentava Berg haastaa hänet myös tatamille.

Postmoderni kirjailija, kirjallisuudentutkija ja kriitikko Berg on kuulunut Venäjän vaihtoehtoisen kulttuurin vaikuttajiin 1970-luvulta lähtien. Suomeksi häneltä on aiemmin julkaistu katkelma romaanista Momemurs antologiassa Seitsemän sisarta (Atena 1996).

Samojen katujen kasvatit

Bergillä on tarumaisen hyvät lähtökohdat kirjoittaa Putinille. Molemmat syntyivät ja kasvoivat Leningradissa samoilla rikollisilla Taurian puiston työläiskaduilla. Nuorena Berg oli kiusattu ja karkasi kirjojen maailmaan. Huligaaninalku Putin paadutti itseään judo- ja sambosaleilla ja oli intoutunut neuvosto-TV:ssä pyörivästä vakoojajännäristä ”Kilpi ja miekka”. Tulevan presidentin ja kirjailijan kohtalot kulkevat ikään kuin rinnakkain mutta ratkaisut ovat käänteisiä. Berg vihkiytyi 1970-luvulla maanalaiselle kirjallisuudelle, Putin paineli KGB:n ulkomaan tiedusteluun. Ajan hengen – kyynisyyden ja aatteen kuoleman – molemmat silti aistivat. ”Kuvittele, että minä olen elämäsi 180 asteen käännös”, Berg kirjoittaa.

Eroista huolimatta entiset naapurit myös muistuttavat toisiaan. Molemmat ovat salaseuralaisia:
”Tiedustelija elää, kuten toisinajattelijakin, vieraiden joukossa, kommunikoi vain niiden kanssa, joihin voi luottaa täydellisesti, tai niiden joiden kanssa ei voi olla kommunikoimatta”.

Urkkijat ja maanalaiset

1980-luvun alussa Putin pänttäsi KGB:n korkeakoulussa ja Berg erotettiin työpaikaltaan kirjastossa lännessä julkaistujen tekstien takia. Sillä aikaa kun Putin hääri KGB:n ”illegaalina” DDR:ssä, Berg työskenteli lämmittäjänä yleisessä saunassa. Näin hän jatkoi Neuvostoliiton underground-taiteilijoiden perinnettä; usein he saivat vain hanttityötä. Jo venäläisen rockin klassikkobändi Akvarium lauloi ”talonmiesten ja yövartijoiden sukupolvesta”.

Bergille, Viktor Krivulinille ja muille ”samizdatin” ja ”tamizdatin” kirjailijoille tulivat tutuiksi kotietsinnät, käsikirjoitusten takavarikot, painostus ja uhkailu. Kirjailijoita tuomittiin vankilaan ja karkotettiin. Berg kertoo KGB:n kuulustelusta vuonna 1986, vain päiviä ennen perestroikan alkua. Perestroikakaan ei lopettanut KGB:n painostusta kokonaan.

Maanalainen kulttuuri oli värikästä ja täynnä upeita ideoita, työhulluutta ja tinkimättömyyttä. Jotkut dissidentit antautuivat turvallisuuselinten painostuksen edessä, vasikoivat tai suostuivat yhteistyöhön mutta useimmat kestivät. Iltaa istuttiin underground-väen kantapaikassa ”Saigonissa” eli Leningradissa kahvila Moskovan baarissa. Nimi tuli siitä, että ”tunnelma oli kuin Saigonissa kaksi päivää ennen amerikkalaisten lähtöä”.

Mennyt palaa vaihtovaatteissa?

Venäläisten pitäisi tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa, Berg vaatii. Jeltsin ei saanut aikaan oikeudenkäyntiä kommunistista puoluetta ja KGB:tä vastaan. Toisin kuin venäläiset saksalaiset ovat osanneet tehdä tilit selviksi, Berg huomauttaa. Tähän voi lisätä, ettei ”menneisyyden hallinta” saksalaisillekaan ollut liian helppoa. Tämän voi todeta vaikka Heinrich Böllin romaaneista.

Venäläisistä kirjailijoista tilintekoa neuvostoideologian kanssa on Bergin lisäksi harrastanut oikeastaan vain Vladimir Sorokin. Vuonna 2003 Putin-nuorten Yhdessäkulkijat-järjestö haastoi Sorokinin oikeuteen syyttäen pornografiasta romaania Goluboe salo (Sininen rasva).

Kun menneisyydestä ei oteta vastuuta, on vaarana sen toistuminen. Putin on tuonut komentovallan takaisin. Duuma, media ja tuomioistuimet ovat Kremlin nyrkissä, ja vaalien sijaan presidentti nimittää aluejohtajat. Autoritäärinen valta ei pyri valvomaan aivan kaikkea kuten totalitaarinen valta vaan vain sitä, millä on merkitystä. Putin ei anna kansalleen mahdollisuutta opetella demokratiaa. Venäläisistä yritetään yhä tehdä vastuuttomia lapsia, jotka tuijottavat haltioituneesti ”maan isäseen”. Putin on vastuussa Tšetsenian sodasta ja muukalaisvihan laineista Venäjällä, jatkaa Berg. Putinin tunnetun one-linerin tšetseenisisseistä ”motsit`v sortire”, sananmukaisesti ”listiä ne huussissa”, suomentaja on sovittanut: ”potkia paskat pihalle”.

Putin ja kriitiikki

Putin valittiin presidentiksi siksi, että hän tyydyttää venäläisten psykososiaalisia tarpeita, väittää Berg. Jeltsin nimitti Putinin perintöprinssiksi, ja valtapiirit tukivat. Putin myös edusti kuitenkin myös lupausta kurjistuneille. Putin hivelee väliinpudonneiden intohimoja kurittamalla oligarkkeja ja ruokkimalla haaveita imperiumin palauttamisesta. Olemukseltaan keskinkertainen Putin edustaa joukoille ”meikäläisyyttä”.

Kirjeen teksti on kielellisesti notkeaa. Tyyliin kuuluu sitaattien viljely ilman lainausmerkkejä. Osa alluusioista avataan selitysosiossa. Suomennos rullaa hyvin. Usein suomentaja on kotouttanut ilmaisuja, kuten pitääkin.

Julkisuuteen on Venäjällä päässyt erittäin vähän kritiikkiä Putinia kohtaan. Internetistä löytyy ehkä Putin-vitsejä, mutta pääsääntöisesti media paijaa presidenttiä. Joitakin kirjoja Putinista on ilmestynyt, mutta kaunisteluineen ne lähinnä palvelevat rakentuvaa henkilökulttia. Bergin teksti ei ole mitään vitsiä. Kirjalleen hän sai etsiä kustantamoa puoli vuotta. Lopulta Ruslan Linkovin arkaluontoisiin kirjoihin keskittynyt Krasnyj matros -kustantamo uskalsi. Linkov on Galina Starovoitovan, vuonna 1999 murhatun demokraattipoliitikon entinen sihteeri.

Kirjallisuuden asema Venäjällä voi olla taas muuttumassa. Kun valtio painostaa mediaa, kirjallisuudesta saattaa jälleen tulla ”viimeinen henkireikä” kritiikille. Lukuun ottamatta Novaja Gazetan ja parin muun radikaalin lehden kehuvia arvosteluja Bergin teos on Venäjällä vaiettu täysin. Nyky-Venäjällä hyvin rohkean julkaisun jälkeen ilmanala Bergin ympärillä kävi niin tukalaksi, että kirjailija muutti äskettäin New Yorkiin.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto