Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Voiko toisen tuntea tai omistaa?

Riitta Vaismaa, 28.8.2008
Niels Fredrik Dahl: Viime kesänä (I fjor sommer) s., Bazar 2008 Kääntäjä(t): Sanna Manninen

Norjalaisen Niels Fredrik Dahlin (s. 1957) toinen suomennettu romaani Viime kesänä on teemoiltaan hyvin toisenlainen kuin edellinen Matkalla ystävän luo (Bazar 2006). Yhteistä teoksille on ihmisen ikuinen yksinäisyys ja tarkka ihmisten ja ympäristön havainnointi. Kun Matkalla ystävän luo kattoi useita vuosikymmeniä lähihistoriaa, Viime kesänä ajoittuu edelliseen kesään ja juuri alkamassa olevaan uuteen kesään.

Viime kesänä puhuu rakkaudesta, uskottomuudesta ja mustasukkaisuudesta. Minäkertoja muistelee viime kesää uuden kesän kynnyksellä. Minun piti useamman kerran tarkistaa, ettei romaanin nimi ole ”Viimeisenä kesänä”. Kovin paljon on muuttunut näiden kahden kesän välillä. Edellisen veroista kesää tuskin enää tulee. Kesämökkiin, romanin pääasialliseen tapahtumapaikkaan, liittyy niin paljon kipeitä ja hämmentäviä muistoja, että minäkertoja tuskin niistä pystyisi irrottautumaan.

Viime kesänä on tunnelmaltaan hyvin intiimi, kustantaja nimittää teosta kamariromaaniksi.. Dahl kuvaa kesäparatiisin niin ehdottomana ja täydellisenä, että ei oikeastaan voi muuta odottaa kuin jostakin luikertelevaa käärmettä. Kenties paratiisi on vain minäkertojan mielessä. Vaimon, Sirin, äärestä toiseen liikkuvat mielialan muutokset näyttävät särön. Mies tulkitsee vaimonsa ailahtelevaisuuden syyksi luonteen lisäksi hormonit; Siri tulee kesän aikana raskaaksi ja menettää myöhemmin lapsen. Molemmat elävät toista liittoaan, Sirillä on edellisestä liitosta lähes aikuinen tytär. Keskenmeno liittyy tähän asetelmaan liiankin arvattavasti.

Päähenkilö on rakastunut Siriin korviaan myöten. Hän toteaa, ettei häntä ole ilman Siriä, hän ei ole mitään ilman Siriä. Rakkaus on hyvin fyysistä ja seksuaalisuuden kuvaus runsasta. Kertoja jopa sanoo, ettei häntä ole myöskään ilman kaluaan, josta hän puhuu yllättäen kuin jostakin toisesta tai kolmannesta henkilöstä. Miehelle läheisyys on hyvin paljolti seksiä. Miehen mukaan yhdyntää lähemmäs toista ei voi päästä. Mies epäilee omaa riittävyyttään, omaa kykyään tyydyttää Siri kaikkine naiseuden puolineen.

Miehen ongelmaksi muodostuu hänen halunsa omistaa Siri. Samaan aikaan hän tuntee, ettei Siri tunne samoin. Mies olisi tyytyväinen toisen kautta elämiseen. Hän haluaa sekä omistaa että omistautua. Dahl ristivalottaa kiintoisasti toisen omistamisen toivoa ja mahdottomuutta.

Vaikka pääosin henkilökuvaus on hienovireinen ja oivaltava, miehen kuva vaimostaan tosin ampuu paikoin yli. Mies näkee ja haluaa nähdä superlatiivissa Sirissä kaikki naiseuden alueet, lähes myyttiset ja samalla kliseiset ulottuvuudet.

Onneksi on koira

Rakkauden rinnalla kulkee motiivina yksinäisyys. Nainen pystyy vetäytymään omaan sisimpäänsä, naisella on tuttavia, ystäviä, puhekumppaneita, miehellä on vain nainen. Ja koira. Dahl tunteekin hyvin koirien käyttäytymisen ja sielunelämän. Niin hauskan, osuvan ja liikuttavankin kuvauksen pariskunnan Ragg saa osakseen. Koiran edesottamukset tuovat romaaniin kiehtovaa ja runsaan ihmisten tunne-elämän vellonnan rinnalle kaivattua huumoria.

Viime kesänä kertoo päähenkilöiden taustoista hyvin vähän, se keskittyy miehen ja Sirin suhteeseen, miehen epäilyyn, mustasukkaisuuteen sittemmin myös mahdollisen kolmannen osapuolen kuvittelemiseen. Mitään varmaa näyttöä ei ole, ellei sitten aivan loppuratkaisussa. Siri on opettaja, minäkertoja tv-tuottaja ja puutarhakirjojen kirjoittaja. Siri on menneisyydessään osallistunut katastrofialueiden avustusoperaatioihin. Sirin tytär jää sivuhenkilöksi.

Mies ja hänen mustasukkaisuutensa sekä parisuhteen vatvominen ovat välillä lähellä naistenlehtien tyyliä. Sirin naiseuden kuvauksen avuksi on tarvittu jopa seksologian maailmankonferenssin määritelmiä orgasmista. Mustasukkaisuus kääntyy tarinan voitoksi. Toinen mies tuo särmää, jopa jännitystä. Mies ei ole mustasukkainen vain toiselle miehelle vaan jopa rakastamalleen naiselle. Tällä kun on sellaisia ulottuvuuksia, joista mies ymmärtää, ettei hän voi koskaan päästä niistä osalliseksi. Onneksi loppuratkaisu kadonneine ja taas löytyvine medaljonkeineen jää avoimeksi. Näin Dahl välttää viihteen sudenkuopat.

Dahlin miespuolinen päähenkilö on romaanin minäkertoja, jota tekisi mieleni sanoa minäpuhujaksi. Vaikka tekstissä on paljon myös dialogia, tulee tunne, että juuri minulle puhutaan. Romaanin kieli on hyvin visuaalista. Kesän eri ajat, mökin harkitun sisustuksen ja erityisesti vaihtelevat ja monipuoliset luonnon ympäristöt kokee nähneensä. Kieli seuraa hyvin myös henkilöiden tunnetiloja. Sanna Manninen on kääntänyt romaanin kauniille suomen kielelle.

Teksti on hyvin intensiivistä ja kuvaus ja havainnointi tarkkaa. Ympäristöä kuvataan niin elävästi, että lukija tuntee olevansa samassa maisemassa, haistavansa merituulen, tuntevansa lammen virkistävän veden, istuvansa kirsikkapuun alla ja erityisesti näkevänsä kesän eri aikoina ja eri valaistuksissa minäkertojan toisen intohimon kohteen, valkean kukkapenkin. Koko kesäpaikan idyllin – ja vieraat jalanjäljet kukkapenkissä.

Eräs suomentajan käännös oudostuttaa. Kun päähenkilö tekee ratkaisuaan ensimmäisen avioliittonsa päättämisestä, hän ajattelee Mannisen käännöksen mukaan ajatusta Suomen kansalliseepoksesta Kalevalasta. Tämän jälkeen tulee Kalevala-sitaatiksi merkittynä seuraava lause: ”Mitäpä mies ei vaihtaisi säkilliseen tyhjyyttä ja ämpärilliseen tuhkaa”. Miten kukaan suomenkielinen voi väittää tällaisen lauseen olevan peräisin Kalevalasta? Muoto ja mitta ovat mahdottomat. Tuskin Kalevalan aikaan on ämpäriä tunnettu, vaikka sana onkin jo Agricolan ajoista luettu kuuluvaksi suomen kirjakieleen. Sitaattiin viittaavaa ei muutamalla haulla löydy myöskään suomalaisista vahoista sananlaskuista. Sitaattiin viitataan romaanissa muutaman kerran. Kun varsinaisesta johtomotiivista ei kuitenkaan ole kyse, asian olisi voinut ohittaa tai suomentaa epäsuorasti, jos jokin varokello olisi kilkattanut.

Dahl tuo teokseensa myös yhteiskuntakriittisiä ja hyvin nykyaikaisia elementtejä. Kesämökki sijaitsee kiinnostavasti Tanskan puolella mutta samalla aivan sekä Ruotsin että Norjan rajalla. Kansa jonottaa eri asioita eri maiden markettien kassajonoissa aina sen mukaan, miten mikäkin tavara on eri maissa hinnoiteltu. Raja hullaannuttaa: halpaa lihaa ja viinaa, jopa lääkkeitä hamstrataan. Ruotsi kuvataan ostavan kansan halpana onnelana. Mieleen palautuvat kuvat 1970- ja 1980-lukujen rasvamatkoista Haaparannalle.

Vaikka romaanin mökki on luonnonympäristössä, se on lähellä maaseudun taajamaa, josta on lähiaikoina kaikonnut lähes kaikki maaseutuun viittaava. On kauppakeskuksia ja thai-ruokaa, erotiikkaa on kaupan. Dahl kritisoi hyvää huumorintajua osoittaen ilmiötä, jossa maaseudulle synnytetään paikkoja, jotka voisivat olla missä tahansa, missä ketään ei näy ulkona, kun kaikki ovat ostamassa.

Aino Ahtiainen on tehnyt romaaniin kauniin ja teoksen tunnelmaa onnistuneesti kuvaavan kansikuvan.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto