Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Pieniä julmia tarinoita

Ulla Böhling, 16.10.2002
Niina Repo: Kaksi s., WSOY 2002

Niina Revon neljäs romaani Kaksi saa pohtimaan näkökulman ongelmaa. Voiko toisen pään sisään koskaan päästä? Hakeutuvatko tietyt naiset aina hankaliin miessuhteisiin? Onko tuntuma miehen ajatuksiin täysin katkolla? Tekevätkö vanhat traumat kaikista miehistä petoja? Repo on kirjoittanut romaanin kirjoittamisen prosessista, jossa näkökulmat luovat hienoja jännitteitä. Voisi luulla, että kirjoittajalla on valta tekstinsä maailmaan. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan tämän romaanin maailmassa, jossa kertoja on vuorovaikutuksessa luomiensa hahmojen kanssa.

Julia on kirjailija, jolla on käynnissä huoltajuuskiista. Elämä on sekaisin ex-puolison ahdistellessa, ja kirjoittaminenkin näyttää olevan vaakalaudalla. Tilanne saa Julian luomaan uudenlaisen henkilöhahmon, Geen, joka aluksi etsii muotoaan mutta saa pian oman äänen. Kahden naisen tarinat muistuttavat välillä hämäävästi toisiaan. Kirjoittamisen prosessi on koko ajan Geen tarinan taustalla ja luo Revon romaaniin nautittavan ulottuvuuden. Välillä Julia itsekin yllättyy henkilöidensä saamista käänteistä, ja lukijan on pakko pohtia kirjoittamiseen usein liitettyjä kysymyksiä: Kirjoittaako kirjailija väistämättä omasta elämästään? Tietääkö tarinan kertoja, millainen loppu tulee olemaan? Repo lataa tekstiin draamallista naurua ja haastaa pohtimaan kertomuksen ja todellisen elämän eroa.

Kaksi kertoo ihmisistä ulkopuolelta tulevien vaatimusten paineessa. Yhteiskunta määrittelee terveen ja normaalin rajat. Sukupuoliin kohdistuvia rooliodotuksia ei niin vain murreta. Kirjan Gee voisi merkitä ketä tahansa naista, jolta edellytetään säntillisyyttä, kauneutta ja kodinhoitoviettiä. Äl puolestaan edustaa ylipäätään miestä, jonka tulee olla maskuliininen ja menestyvä, Zeta taas lasta, jonka pitäisi olla helppo ja oppivainen.

Julian tarinassa näiden kolmen elämä on lähellä painajaista, täynnä pieniä julmia tarinoita. Kuten Julia Gee on tallentaja, joka paitsi kirjoittaa myös valokuvaa – tai valokuvasi ennen suhdettaan Ällän kanssa. Suhteessa hän tuntee olevansa itse tarkkailun kohteena: “Katossa on valvova silmä. Asukkaat tietävät siitä, tietävät jonkun tarkkailevan heitä…” Koko ajan Gee yrittää miellyttää miestään siinä onnistumatta. Rakkaus on tyhjä aukko, joka saa ihmiset käyttäytymään arvaamattomasti. Tarina hyödyntää rakkauden haavoittavuutta ja näyttää, miten kaksi on harvoin kaksi – ainakaan kun puhutaan parisuhteesta. Naisten kertomuksissa ongelmana näyttää olevan aggressiivisesti käyttäytyvä mies, josta Julia ei saa otetta. Yksioikoista selitystä Geen ja Ällän ogelmiin ei lopussa onneksi anneta, vaan näkökulmat jatkavat elämäänsä.

Kaksi on kirja kriisistä ja siivu ajasta. Se on kuvaus parisuhteesta, joka voisi olla anonyymi ja kenen tahansa. Se om kertomus kertomisesta, joka näyttäytyy rakentamisen ja kasvun prosessina. Se on rakkaustarina ja rakenteeltaan tuoretta proosaa. Niina Repo kirjoittaa viihdyttävästi, haastavasti ja ennen kaikkea omalla tyylillään.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto