Kirjallisuuskritiikin verkkolehti
Etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota
photo

Feministinen kunnianosoitus Eeva Joenpellon tuotannolle

Sanna Kivimäki, 5.2.2006
Tiina Mahlamäki: Naisia kansalaisuuden kynnyksellä. Eeva Joenpellon Lohja-sarjan tulkinta. s., SKS 2005

Uskontotieteilijä Tiina Mahlamäen väitöstutkimus liittyy suuntaukseen, joka viime vuosina on useamman tutkimuksen voimin on kysynyt uudelleen ”suomalaisuuden”, ”kansalaisuuden” ja ”sukupuolen” sisältöjä. Konstruktivismin ihanteen mukaisesti suomalaisuutta on tarkasteltu tehtynä, tuotettuna ja toistettuna ilmiönä, jonka tulkinnat ovat kytköksissä myös aikaan ja paikkaan. Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa käsittelevässä tutkimuksessaan Mahlamäki kysyy, miten kansalaisuutta ja sukupuolta tuotetaan ja ylläpidetään kaunokirjallisessa aineistossa ja miksi niitä tuotetaan juuri tietyillä tavoilla.

Mahlamäen kohteena ovat on Lohja-sarjan romaanit Vetää kaikista ovista (1974), Kuin kekäle kädessä (1976), Sataa suolaista vettä (1978) ja Eteisiin ja kynnyksille (1980). Sarja muistetaan harvinaisesta myynti- ja arvostelumenestyksestään 1970-luvun Suomessa. Myös jakelu oli laajaa: viimeistään kirjakerho varmisti, että Joenpellon dramaattisen nimiset romaanit päätyivät harvinaisen monen suomalaiskodin kirjahyllyyn.

Lohja-sarja osallistui varsin suurella volyymilla kansakunnasta kirjoittamisen dialogiin, jossa osallisia ovat olleet mm. Vänrikki Stoolin tarinat, Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas – melko mieskeskeinen dialogi, siis. Mahlamäki toistaakin sen usein esitetyn havainnon, että naiset edustavat usein naiskansalaista miehen edustaessa yleistä ihmisyyttä. Yleisihmisyys on kuitenkin ilmeisen tavoiteltavaa, koska osa kirjailijoista – Joenpelto mukaan lukien – on pitänyt naiskirjailija-nimitystä halventavana ja rajoittavana.

Mahlamäki paikantaa itsensä feministiksi, joka tietoisesti lukee teksteistä sukupuolieroa ja kysyy kirjallisuuden osuutta sukupuolieron tuottamisessa. Lukutapaa voi nimittää myös sukupuolisensitiiviseksi – sukupuolisokeuden vastakohtana. Apuja tähän lukemiseen haetaan Bahtinin dialogisuuden ja kronotoopin käsitteistä. Yksinkertaistaen esitettynä edellisellä tarkoitetaan inhimillisen kanssakäymisen, tiedon, ymmärtämisen ja totuuden dialogisuutta kulttuurin perusominaisuutena. Kronotoopeilla puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi kirjallisuudessa kuvattuja ajan ja tilan yhdistelmiä, jotka saavat erilaisia psykologisia, historiallisia, yhteiskunnallisia sekä filosofisia ulottuvuuksia.

Keittiö on yksityisen ja julkisen kohtauspaikka

Tällaisia kronotooppeja Mahlamäen mukaan Lohja-sarjassa ovat keittiö, koti, kylä ja kansakunta. Naisten välinen yhteisyys paikantuu yhteisten muistojen ympärille ja keittiöön, joka näyttäytyy naisten täysien kansalaisoikeuksien paikkana. Koko koti on yleensä miehen ostama ja hallitsema yksityisen ja julkisen kohtauspaikka, ja siksi ristiriitaisempi kooste naisten rajoituksia ja miesten alueita sekä modernisaatiota, teknologiaa, rahaa ja tavaraa.

Astuttaessa kodista ja kotipihasta ulos kylään ollaankin jo julkisuudessa, sääntöjen ja katseiden kahlitsemana. Kylän miehet yrittävät hankkia paikkaa kylän keskuksessa, rakentavat taloja tai muita muistomerkkejä. Naiset asettuvat kylän järjestyksiin suuremmitta taisteluitta tai taistelut käydään sisätiloissa.

Kansakunta häämöttää Lohja-sarjan naisille jonkinlaisena taustamaisemana, kaukaisena ja välittyneenä, jota voi silmäillä esimerkiksi keittiön kynnyksiltä. Kansakunta toimii jonkinlaisena taustamaisemana, jossa enemmistö miehistä näyttää olevan keskiössä, enemmistä naisista marginaalissa. Feminiininen aikakäsitys suuntautuu paikallisuuteen ja tulevaisuuteen, maskuliininen puolestaan isänmaahan ja menneisyyteen. Uskonnollisuus näyttäytyy sekä vanhatestamentillisena kansalaisuskontona, joka korostaa perhettä, sukua ja yhteisöä, että uuden testamentin yksilöllisenä uskonnontulkintana.

Tiina Mahlamäki on halunnut tutkimuksellaan tehdä myös kunniaa Eeva Joenpellon mittavalle tuotannolle. Hyvä niin. Lukijan osallistuminen tällaiseen kunnianosoitukseen on tosin paikoitellen vaikeaa: väitöskirjan rakenne ei kovin paljon tue tulkintojen ymmärtämistä ja kärryiltä tipahtaminen on lähellä, vaikka teksti sinänsä sujuvasti kulkeekin. Ehkä tämä työ johdattaa laajemman ja kokonaisvaltaisemman tarkastelun tekemiseen, kuten Mahlamäkikin toivoo.

Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.

Arkisto