Brooklyn

Maahanmuuttoa tavalla tai toisella käsittelevistä romaaneista ei maailmalla ole varsinaisesti pulaa. Myös irlantilaisen Colm Tóibinin ensimmäinen suomennos sivuaa maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Brooklynin tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle. Se kertoo nuoresta irlantilaisesta naisesta, joka muuttaa Amerikkaan paremman elämän ja leveämmän leivän perässä.

Romaanin päähenkilö Eilis Lacey saa työpaikan nailonsukkien myyjänä paikallisesta tavaratalosta, potee koti-ikävää ja tutustuu miellyttävään nuoreen mieheen. Ikävät uutiset saavat hänet kuitenkin matkustamaan takaisin kotiin Irlantiin.

Vaikka romaani ei sisälläkään kovin yllättäviä käänteitä, Tóibin onnistuu rakentamaan tutuista aineksista omalla tavallaan koskettavan kertomuksen. Yllätysten sijaan Tóibin luottaa hienovaraiseen henkilökuvaukseen. Siirtolaisuutta ei kirjassa käsitellä niinkään yleisellä tasolla, vaan huomion vie Eiliksen elämän ja ratkaisujen seuraaminen.

Brooklyn on monesti palkitun Tóibinin kuudes romaani. Hän on julkaissut romaanien lisäksi pari novellikokoelmaa sekä ei-fiktiivisiä teoksia. Tóibin on kirjoittanut eri julkaisuissa myös kirjallisuudesta, kuten esimerkiksi useita artikkeleita Henry Jamesista. Hän on tunnustanut Jamesin keskeiseksi kirjalliseksi esikuvakseen ja on tehnyt tästä myös päähenkilön kehuttuun romaaniinsa The Master (2004).

Maastamuutto on eräs toistuva teema Tóibinin teoksissa. Aihe tarjoaa melko helposti aineksia tarkastella yksilön ja yhteisön välistä suhdetta ja erilaisia ihmisen identiteettiin liittyviä teemoja. Yksilön vapauden suhde yhteisöllisiin sääntöihin on kiinnostanut Tóibinia aiemmin myös homoseksuaalisuuden yhteydessä. Kyseistä aihetta hän on sivunnut parissakin kirjassa, mutta jättää nyt aiheen rauhaan, vaikka käsittelee edelleen myös seksuaalisuuden sosiaalista sääntelyä.

Uuteen maahan sopeutumisen vaikeus

Maasta- ja maahanmuuttoa käsittelevissä romaaneissa toistuu usein samat teemat, vaikka kontekstit vaihtuvatkin. Omilta juuriltaan erkaantuminen ja uuteen maahan sopeutuminen tuottavat samankaltaisia ongelmia riippumatta siitä, onko lähtömaana Irlanti, Intia tai Turkki.

Usein maastamuuton syyt ovat samankaltaisia. Työttömyys, tyytymättömyys omaan elämään, kehnot tulevaisuudennäkymät ja syystä tai toisesta johtuva alisteinen asema omassa yhteisössä saattavat johtaa siihen, että ihminen katsoo parhaimmaksi vaihtaa maisemaa. Näillä seikoilla perustellaan myös Eilisin päätöstä lähteä Irlannista New Yorkiin.

Kotimaan irlantilainen yhteisö kuvataan teoksessa sosiaalisesti varsin lukituksi, ja Eilisin on hankala saada myymäläapulaista parempaa paikkaa. Kyläyhteisön konservatiivinen hierarkia ei helposti salli muutoksia totuttuihin asemiin. Eilisin perhe ei ole rikas. Hänen isänsä on kuollut ja veljensä ovat muuttaneet jo aiemmin Englantiin työn perässä. Perhe ei siis kuulu niihin sukuihin, joiden edustajille kaikki portit ovat avoinna.

Eilisin Brooklyniin lähtemisen kynnystä madaltaa paikallisen irlantilaisen seurakunnan pappi, joka vakuuttaa New Yorkista löytyvän paljon sekä muita irlantilaisia että parempia työmahdollisuuksia. Lähtömaan hierarkia seuraa Eilisiä vielä laivallekin, jossa hänen hyttinsä on kehnoimmasta päästä. Voitettuaan pitkän laivamatkan hankaluudet Eilis saapuu lopulta perille New Yorkiin, jossa häntä odottaa paremmin palkattu työ.

Irrottautuminen omilta juurilta saa kyseenalaistamaan vallitsevat tapa- ja moraalikoodit.

Nailonsukkien myyjänä Eilis panee merkille melko pian Irlannin ja Yhdysvaltain erilaisen ilmapiirin. Tämä käy ilmi esimerkiksi tavoissa, joilla eri maissa käydään kauppaa. Irlannissa myyjä säästää parhaat tuotteet myytäväksi oikeille asiakkaille, mutta Yhdysvalloissa kaikki ne ovat tervetulleita liikkeeseen asioimaan, joilla vain rahaa on. Kaupanteko voittaa ihonväriinkin liittyvät ennakkoluulot.

Paremmin palkatun työn lisäksi Eilis kokee myös yksinäisyyden tunteet. Erkaantuminen omilta juuriltaan saa hänet kuitenkin lopulta myös vapautumaan uudella tavalla. Uuden mantereen vapautuneempi ja yritteliäämpi ilmapiiri vaikuttaa siihen, miten hän ottaa uudella tavalla huomioon omat halunsa suhteessa yhteisön moraalisääntöihin. Tóibin kuvaa hienosyisesti Eilenin ajautumista moraalisiin konflikteihin ympäristönsä kanssa. Irrottautuminen omilta juuriltaan saa Eilenin kyseenalaistamaan toimillaan myös vallitsevat tapa- ja moraalikoodit.

Brooklynin keskeiseksi teemaksi nouseekin päähenkilö Eilenin ajatusten ja tekojen kuvaamisen kautta niiden konfliktien tarkasteleminen, joita yksilö kokee toimiessaan oman yhteisön odotusten vastaisesti. Tóibinin kuvaamat konfliktit ovat melko hienovaraisia. Eilinistä ei kehkeydy Amerikassa sarjamurhaajaa, mutta hän toimii kuitenkin tavalla, joka mahdollistaa moraalisen paheksunnan. Tämä kuvataan osaltaan väistämättömäksi. Maastamuuton seurauksena Eilis on tekemisessä erilaisten ihmisryhmien kanssa, joiden kaikkien odotuksia hän ei pysty yhtä aikaa täyttämään.

Tóibinin henkilökuvaus ei ole mustavalkoista. Kirjailija motivoi hyvin päähenkilön tekemiä ratkaisuja, ja Eilisistä piirtyy varsin uskottava kuva. Maastamuuton teemaa käytetään pikemminkin henkilökuvauksen tukena kuin päinvastoin. Kirjailija osoittaa ymmärrystä yksilön yksityisiä haluja ja toiveita kohtaan, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa – niin kuin ne usein todellisuudessakin ovat.

Teoksessa käytetään myös runsaasti tilaa erilaisten arkisten askareitten ja rutiinien kuvaamiseen, mikä tulee perustelluksi teoksen tematiikan kautta. Usein arkiset rutiinit sitovat ihmisiä omaan yhteisöönsä ja toisiinsa.

Palat paikoillaan

Maastamuuton ja siirtolaisuuden kuvauksena Brooklyn ei välttämättä ole kaikkein omaperäisin teos. Romaanin vahvuus on huolellinen ja tarkkanäköinen henkilökuvaus, mikä saa lukijan myötäelämään ja ymmärtämään Eiliksen tekemiä ratkaisuja.

Siirtolaiskirjallisuudessa kuvataan usein sitä, miten yksilö ikään kuin ”putoaa kahden maailman väliin” erkaantuessaan vanhasta eikä kykene vielä luomaan riittävän sitovia yhteyksiä uuteen paikkaan ja sen ihmisiin. Ilmausta käytetään tämänkin teoksen takakannessa. Osin tämä kuvaus sopii Eilikseen, mutta Tóibin monimutkaistaa tilannetta tästä vielä lisää. Tilanne Brooklynissä ei ole näin kaksijakoinen. Eilis tasapainoilee paitsi eri ryhmien välisten niin myös niiden sisäisten jännitteiden kanssa.

Tyylillisesti Brooklyn on melko perinteistä proosaa. Tóibin ei leikittele teoksen rakenteella tai aikatasoilla, vaan tapahtumat seuraavat toinen toistaan johdonmukaisesti. Brooklynin kohdalla se ei ole mitenkään huono asia. Kirjasta voi aistia eräänlaisen vakavuuden, jolla sen tapahtumiin ja henkilöhahmoihin suhtaudutaan. Kertomus ja sen henkilöhahmot ovat huolellisesti rakennettuja.

Mistä tunnistaa hyvän kirjan? Käännöskirjat ovat ylittäneet jo muutamia kynnyksiä päätyessään suomennettuina kaupan hyllyille, eritoten kun kysymyksessä on Tammen keltaisen kirjaston kaltainen laatusarja. Arviointiperusteita kaunokirjallisille teoksille on tietysti löydettävissä useita. Jokaisella lienee hieman omat painotuksensa ja kriteerinsä teosten hyvyydelle ja huonoudelle. Jos kirjaa lukiessa ei pysty keksimään mitään piirrettä, mitä muuttamalla kirjasta saisi vielä paremman, niin hyväksihän teos täytyy tuolloin arvottaa. Brooklynissä kaikki palat ovat paikoillaan. Kaijamari Sivill on tavoittanut suomennoksessaan hyvin kirjan pelkistetyn tyylin.