Erään katoamisen anatomia

Sanomalehtien sivuilla yhteiskunnallinen kuohunta tiivistyy iskeviksi otsikoiksi, jotka peittävät alleen miljoonat ihmiskohtalot. Sosiaalista mediaa seuraamalla voi nähdä vilauksia vaikkapa ihmisistä keskellä arabimaailman kansannousuja. Tulevaisuus näyttää, miten perinteinen, hitaampi media kykenee seuraamaan perässä. Romaania ei tviitata muutamassa sekunnissa, mutta se tarjoaa mahdollisuuden harkitumpaan kannanottoon.

Hisham Matar on libyalaissyntyinen kirjailija, joka on julkaissut tähän mennessä kaksi kehuttua romaania. Näistä jälkimmäinen Erään katoamisen anatomia on päätynyt suomennetuksi.

Matarin teoksia lähtee helposti tarkastelemaan suhteessa hänen henkilöhistoriaansa. Matar on syntynyt Libyassa vuonna 1970, mutta hänen perheensä pakeni maasta Gaddafin hallinnon vainoamana vuonna 1979. Matarin oma isä kidnapattiin myöhemmin Kairossa 1990 ja kuljetettiin tiettäväksi vangiksi Tripoliin. Myös muita hänen sukulaisiaan on pidätetty poliittisista syistä.

Ihmisten välisistä suhteista

Esikoisteos In The Country of Men (2005) käsitteli Gaddafin hallitsemaa Libyaa ja sen kansalaisten arkea totalitaristisen hallinnon kanssa. Romaanissa kuvattiin tapahtumia lapsen näkökulmasta, mikä sinällään ei ole poikkeuksellinen kerrontaratkaisu. Lapsen näkökulmaa on käytetty esimerkiksi useissa sotakuvauksissa ja vaikkapa yhdessä viime vuosien hittikirjassa, Khaled Hosseinin Leijapojassa (2003), johon Matarinkin esikoista helposti lähtee vertailemaan.

Esikoisessaan Matar kuvasi sitä, miten lapsi pitää ympäristöään luonnollisena, vaikka sukulaiset katoavat salaperäisesti ja kaduille kotien eteen pysähtyy salaperäisiä autoja, joista lapsille esitellään aseita ja udellaan tietoja perheenjäsenistä. Teoksessa lapsi kasvaa keskellä salailun ja kyttäämisen ilmapiiriä ja päätyy lopulta itse petturiksi. Tämäkin käänne voi tuoda mieleen Leijapojan.

Erään katoamisen anatomia kertoo maanpakoon ajetun perheen kohtalosta maansa ulkopuolella. Tapahtumia seurataan pojasta nuoreksi mieheksi kasvavan Nurin näkökulmasta. Hänen isänsä kerrotaan olleen ministerinä maan aikaisemmassa hallinnossa. Kun kuningas raahataan palatsinsa pihalle ammuttavaksi, pakenee isä perheineen maasta. Taakse jätetty maa kuitenkin vaikuttaa ihmisiin vielä pitkään maastapaon jälkeenkin.

Siinä missä esikoisteoksen tapahtumapaikkana toimi Libya, jättää Matar nyt jostakin syystä viitteelliseksi yhteydet mihinkään konkreettiseen maahan tai historiallisiin tapahtumiin. Kuvaus vallankaappauksesta ammutusta kuninkaasta ei sovi Libyaan tai toiseen teoksessa mainittuun maahan, Egyptiin.

Vahvin ehdokas teoksen perheen kotimaaksi on Irak, jonka palatsista pihalle ammuttavaksi vuoden 1958 sotilasvallankaappauksessa raahatun kuninkaan kohtalo muistuttaa teoksessa mainittua. Tämän lisäksi kertojen äidin lempirunoilijaksi mainitaan tunnettu irakilainen Badr Shakir al-Sayyb. Irakin tilannetta suoraan teoksessa ei kuitenkaan käsitellä.

Matarin kuvaamat tilanteet ja ihmisten väliset suhteet voivat olla kuitenkin tosia siten kuin kaunokirjallisuuden välittämät asiat ovat. Usein kaunokirjallisuus onnistuu parhaiten kertomaan todellisuudesta tiivistämällä, tyypittämällä ja rinnastuksia tekemällä. Matar kuvaa ennen kaikkea ihmistä ja sosiaalista miljöötä: miten ihmisen suhteet toisiin ihmisiin muokkaavat tätä epävarmassa yhteiskunnallisessa tilanteessa?

Katoamisen arvoitus

Teoksessa seurataan maansa ulkopuolella nuoreksi miehen kasvavan pojan kasvua. Päähenkilö Nuri kasvaa osaksi immigrantti-isänsä maailmaa, mutta isän merkitys, asema ja suhteet muihin ihmisiin jäävät pojalle monelta osin arvoitukselliseksi. Maansa ulkopuolella kasvanut poika ei täysin ymmärrä isänsä toimia. Isän salaisuudet eivät avaudu pojalle edes tämän äkkinäisen katoamisen jälkeen. Poissaolevanakin tämä jatkaa vaikutustaan poikaan. Erään katoamisen anatomia paljastaa nimensä mukaisesti rakenteita (eli anatomioita) kertojan isän katoamisen taustoilta.

Isä on pojalle esikuvallinen hahmo, jonka toiveita hän noudattaa ja jonka hän antaa ohjata toimintaansa. Kadonneen paino vetää häntä mukanaan kaupungista toiseen. Nuri kouluttautuu tämän toiveiden mukaisesti ja matkustaa sitten tämän jalanjäljissä ympäri Eurooppaa.

Isän salaisuudet vetävät häntä puoleensa. Hänen havainnoi tarkkaan isän ulkoisia piirteitä, pukeutumista ja tapoja. Sveitsistä hän löytää yhden osan palapeliä, mutta moni pala jää löytämättä. Niin kuin palapelin keskeltä kadonneen palan ominaisuuksia pystyy osin arvailemaan ympäröivien palojen perusteella, poika pystyy arvailemaan jotain siitä, mikä hänen isänsä oikein oli miehiään.

Matarin proosa on hillittyä ja harkittua.

Matarin kuvaaman fiktiivisen maailman voi hyvin kuvitella kuvaavan maanpakoon joutuneen ihmisen maailmaa, jossa elämän kiintopisteet eivät enää ole kiinnitettyinä yhteen valtioon, vaan maasta toiseen sukkuloiviin toisiin ihmisiin. Näin teos kuvaa omalla tavallaan tämän päivän todellisuutta, ja se liittyy osaksi nykyistä maahan- ja maastamuuttoa tavalla tai toisella käsittelevää nykykirjallisuuden kenttää. Tälle kentälle on kirjoitettu jo melkoinen pino jälkinationalistista proosaa.

Isä karismaattisena henkilönä vetää puoleensa myös vastakkaista sukupuolta. Naiset ovat pojankin elämän kiintopisteitä. Jo esikoisteoksessa naisten kuvattiin kannattelevan arkea harteillaan. Matarin kahdessa teoksessa korostuu lasten ja naisten näkökulma, vaikka päähenkilö tässä teoksessa on aikuiseksi kasvava mies. Huomion nuoren miehen maailmassa saavat paitsi isän arvoitus niin naiset, erityisesti isän nuori rakastaja Mona, johon hänellä on vähemmän ikäeroa kuin isällä. Rakkauden kuvaajana Matar on varsin hillitty.

Pelon arkipäiväisyys

Matarin proosa on hillittyä ja harkittua. Teksti on melko realistista, paikoin jopa arkista. Kirjailija ei leikittele kerrontateknisillä ratkaisuilla. Matarille on silmää yksityiskohdille, ja hän kuvaa tilanteita kaikkien aistien avulla, mutta varsin hienovaraisesti.

Jos Matarin tyyliä kirjoittaa ja rakentaa tarinaa vertaa vaikka alussa mainittuun Hosseiniin, Matarilta puuttuu tälle tyypilliset jännitteiden dramaattiset ja väkivaltaiset tiivistymät.

Väkivaltaa ei tuoda yhtä lähelle lukijaa. Teoksen teho ei perustu shokkiefekteille. Huolimatta mielleyhtymistä Hosseiniin Matar kirjoittaa kyllä omaäänistä proosaa.

Hillittyys saattaa olla hieman yllättävää ottaen huomioon Matarin oman henkilöhistorian ja monien sukulaisten kohtalon. Teoksen päähenkilö tosin on immigranttina osin sivullinen oman maansa tapahtumiin. Uhka ei varsinaisesti kohdistu missään vaiheessa häneen itseensä, vaikka ikävä ja kaipuu kadonneista ihmisistä on todellinen.

Valta vaikuttaa kaiken aikaa ihmisten toimien taustalla.

Valta vaikuttaa kaiken aikaa ihmisten toimien taustalla. Matar kuvaa sitä, miten valta vaikuttaa jatkuvana väkivallan mahdollisuutena ihmisten arkeen ja ajatusmaailmaan. Esikoisteoksessa salainen poliisi voi milloin tahansa tulla vierailulle, ja Erään katoamisen anatomiassa kuka tahansa liian usein vastaan tuleva henkilö saattaa olla hallinnon kätyri. Lähiomainen voi kadota milloin vain.

Omalla tavallaan tämä hienovaraisesti tukee tai vahvistaa sitä, miten arkipäiväiseksi tai omituisella tavalla luonnolliseksi pelko voi muuttua jatkuessaan pitkään. Matarin teos vahvistaa sitä hämmentävää seikkaa, että jopa jatkuvan pelon tai uhan keskellä elävät ihmiset pystyvät löytämään keinoja jatkamaan arkea ja elämäänsä.

Erään katoamisen anatomia on tunnelmaltaan haikea ja surumielinen kuvaus – todennäköisesti väkivaltaisen kohtalon kokeneen – omaisen katoamisesta. Kaipaus ja ikävä ohjaavat isänsä menettänyttä poikaa. Ikävä kohdistuu myös muihin ihmisiin, joista poika joutuu syystä tai toisesta luopumaan.

Teos ei tarjoa kokonaiskuvaa esimerkiksi arabimaiden kansannousujen taustoista, mutta aukaisee yhden ikkunan alueen ihmiskohtaloihin. Suomentaja Minna Kumpulainen on säilyttänyt Matarin selkeän ilmaisun.