Gilgamesh. Kertomus ikuisen elämän etsimisestä

Gilgamesh lienee maailman vanhin kirjoitettu sankarieepos. Vuosisatoja suullisena perinteenä eläneet tarinat sumerilaista Urukin kaupunkivaltiota hallinneesta Gilgameshista ja hänen toveristaan Enkidusta muokattiin yhtenäiseksi eepokseksi muinaisbabylonialaisella kaudella n. 2000-1600 eKr. Siitä tuli sekä sankarieepos että mystistä elämänviisautta pohdiskeleva teos, jonka vaikutus ulottuu antiikin juutalais-kristilliseen ja kreikkalais-roomalaiseen kirjallisuuteen saakka. Nykylukijallekin tällä eeposten esiäidillä on runsaasti kiinnostavaa kerrottavaa, ja siksi on hienoa, että siitä on saatu uusi ja uusien tekstilöytöjen täydentämä suomennos.

Temaattisesti eepos rakentuu toiminnallisesta juonesta ja siihen upotetuista, teoksen filosofista teemaa selventävistä sisätarinoista, useista sisäkkäisistä ja toisilleen alisteisista tasoista, jotka avaavat lukijalle monia erilaisia tulkinnan mahdollisuuksia. Perustason voi lukea jännittävänä seikkailutarinana, jonka päähenkilöt kykenevät myyttisiin mittoihin ylettyviin urotekoihin. Toiminnan kautta tarina kuvaa syvällistä luottamusta, ystävyyttä ja toveruutta, jotka sankaritarujen tapaan saavutetaan moraalisesti rehdin ja tasavertaisen voimainmittelön kautta.

Ystävyysteema johtaa tulkinnan ontologiselle tasolle, jossa ystävän menettäminen, Enkidun kuolema, aiheuttaa Gilgameshille suuria tunteita, syvää surua ja murhetta ja tuottaa hänelle valtavan eksistentiaalisen kokemuksen. Myyttinen sankari tajuaa itsekin olevansa kuolevainen, jolle jumalat ovat säätäneet ihmisen kohtalon. Inhimillisyyden ja (r)ajallisuuden tajuaminen saavat sankarin suunnattoman eksistentiaalisen pelon ja kauhun valtaan ja hänen on ryhdyttävä etsimään elämän tarkoitusta ja ikuisen elämän arvoitusta. Tästä avautuu teoksen filosofis-uskonnollinen taso, jossa näitä kysymyksiä tarkastellaan itämaisen viisauskirjallisuuden tradition valossa. Sankarieepos on samalla myös oppinut teksti, joka pohdiskelee ihmisen olemista ajallisen ja ikuisen yhtymäkohdassa.

Kirjallisuuden-, filosofian- ja uskontojenhistoriasta sekä mytologiasta kiinnostuneille Gilgamesh tarjoaakin monta kiinnostavaa ’alkukuvaa’ – teemaa tai motiivia, jotka myöhemmästä kirjallisuudesta ovat lukijalle jo tulleet tutuiksi. Tällaisia, meidän Kalevalassammekin esiintyviä teemoja ovat esimerkiksi manalakuvaus eli käsitykset kuolemasta ja tuonpuoleisesta sekä jumalten salaisuutta eli ihmisen olemista ja kohtaloa valaisevan viisauden etsintä. ’Ikuisen elämän arvoitus’ vertautuu sampo-myyttiin: molemmat saadaan hetkeksi haltuun, mutta menetetään välittömästi (kenties) ikuisiksi ajoiksi.

Yleisinhimillisten teemojen pohdiskelussa ja käsittelyssä Gilgamesh-eepos on myös ihmisluonteen psykologisen kuvauksen uranuurtaja. Ystävyydellä on identiteettiä muokkaava merkitys, se hioo yksinäisen kuninkaan pöyhkeitä ja epäsosiaalisia piirteitä ja muokkaa hänestä yhteisönsä hyväksymän ja arvostaman sankarin. Myöskin ’torjutun naisen kostomotiivi’ sijoittuu psykologisen kuvauksen piiriin. Siinä kerrotaan Ishtar-jumalattaren raivosta ja kostoaikeista Gilgameshin ylenkatsottua hänen rakkautensa. Tämäkin on kirjallisuudenhistoriassa usein toistuva, ihmisen perimmäistä luonnetta käsittelevä aihe, jota esimerkiksi Euripides kehittelee tragediassaan Hippolytos, ja hänen jälkeensä monet muut.

Suppeassa eepoksessa on siis runsaasti tavaraa, eikä tarinan hahmottamista ja tulkintaa haittaa se, että muutama säe alkuperäisestä tekstistä puuttuu. Jaakko Hämeen-Anttilan käännös on asiallista ja sujuvaa suomea. Siinä ei sorruta arvokasta aihetta alentaviin ja tyyliin sopimattomiin arkikielen ilmaisuihin, joita eräissä klassikkojen uudemmissa käännöksissä näyttää vilisevän. Esipuheessaan kääntäjä käsittelee antoisasti teoksen historiallisia kehitysvaiheita ja merkitystä. Muutama muinaiseepoksen kirjallista tyyliä ja runomittaa valaiseva sana olisi täydentänyt historiallisen katsauksen aikakauden runousopillisilla ja esteettisillä näkemyksillä. Muutoin hyvin toimitetussa ja monipuolisessa laitoksessa nämäkin seikat saattaisivat jotakuta kiinnostaa.