Elämän tarkoitus [muodonmuutoksia]

Juha Siro voisi olla muualtakin kuin Tampereelta. Kokoelmat Vapaa pudotus (1998) ja Musta runokirja (2000) ennakoivat omaäänisen runoilijan tuloa. Elämän tarkoitus [muodonmuutoksia] jatkaa johdonmukaisella tavalla uuden runomaiseman kartoitusta. Siron runouden tunnusomaisin piirre – toisin kertominen – viittaa tapaan kokea todellisuus läpikuultavana. Maailma on merkkejä, viittauksia, muistijälkiä, unohtamista, jälleen löytämistä. Viisi osastoa, viisi porrasta. Siro toteuttaa runokokoelman kuin rakentaisi stupan, buddhalaisen temppelin. Muodon ja sisällön dialogi kulkee säröttömästi kokoelman läpi. Nämä runot eivät ole kertakäyttökamaa.

Kokoelman loppuun sijoitettu viiteluettelo kumartaa kohteliaasti Kari Aronpurolle, Fernando Pessoalle, Ovidiukselle, Panu Tuomelle, Viljo Kajavalle ja Yoshida Kenkolle. Osastojen alkuun sijoitetut sitaatit ovat jo runoutta sinänsä – Aamulehden hattumaakarin ilmoitusta myöten – mutta paremmin ne ovat vihjeitä kirjoittamisen jatkumosta. Uudessa kontekstissa lainaukset ovat enemmän uuden runon materiaalia, lukuvihjeitä. Kokoelman runot elävät elämäänsä omillaan. ”Elämä on ajattelun sivutuote”. Tähän totuuteen ei liene vastaan sanomista. Siron tapa hahmottaa elämää hyönteisten kautta on tuttu metamorfoosi Kafkasta lähtien: ’Hänestä tulee perhonen, / paljon enemmän kuin tie, kyllin hauras / selviytyäkseen.’ Ironian suolaa puree: ’maailma on selkeä, pallon perässä on ilo juosta. Saat sen aina kiinni. Kaipuu katoaa kaltaistesi seurassa, riittää kun on kylliksi.’

Proosarunojen ja asemoitujen runojen rytmitys toimii hyvin. Runojen yllätyksellisyys on Siron tavaramerkki. Voisiko runoilija kutsumuksestaan enää paremmin virkkoa: ’Kun olen antanut kerän juosta loppuun / ja osaan labyrintin sydämestä takaisin, / minun ei tarvitse kirjoittaa enää / yhtään säettä. // Sanoja tarvitaan vain nimeksi.’

Elämän tarkoitus [muodonmuutoksia] on kokoelmana pitkä juoksu. Sävyt ulottuvat surrealismista rakkausrunoihin, perspektiivin tietoisista vääristymistä puhtaisiin kuviin. Suotta Siro ei nimeä runoaan ”Virrata, rukoilla”. Elämän tarkoitus [muodonmuutoksia] on meditatiivinen sukellus.

Osa kokoelman runoista ei noin vain aukea, mutta helmiä kokoelmassa on vaikka käyttörunoiksi: ’Tällaista elämä on: / koiran tassun jälkien kuuraamista / keittiön lattiasta, ihmettelyä’. Kokoelma on syksyn laatuisan runosadon kärkeä. Etukannen kuvana on Liisa Takalan lehtikuva. Graafinen suunnittelu on Juha Siron omakätinen.